Osittainen hoitovapaa- kuinka työyhteisö on ottanut tilanteen?

no eihän ne nyt ilosta itke, minun poissaoloani kun ei mitenkään sijaisteta.

yksi työkaveri rutisi jotain siitä kuinka on niin helppoa kun voi lähteä kesken päivän ja toiset jää tekeen töitä. hänelle oli helppo sanoa että mikään ei estä sinua tekemästä samoin. meillä on saman ikäiset lapset eli työkaverikin voisi jäädä osittaiselle. mutta kun ei voi kun palkka putoaisi (ko työkaveri käy useamman kerran vuodessa ulkomailla, lasten kanssa 1-2 "pikkureissua" tavallisiin turistikohteisiin ja miehen kanssa kerran tai pari joku vähän "spesiaalimpi reissu")

no, jokainen tekee omat valintansa

Meillä suhtauduttiin hyvin mutta koin tekeväni 6 tunnissa 8 tunnin duunit. Niille valittelijoille voit sanoa, että elämä on valintoja ja saat kuitenkin vähemmän palkkaakin. Ja jos joku ei mahdollisuudesta huolimatta halua osittaista käyttää, sekin on ihan oma valinta. Elämä on. Nauti lyhyemmistä työpäivistä ja siitä, että lapsen kanssa ehtii tehdä muutakin kuin sanoa hyvää yötä. Lapset kasvaa niin nopeasti että ehdit vielä tehdä normaalia työaikaa kylästymiseen asti.

Itselläni on yksi "ylimääräinen" vapaapäivä viikossa, lapsi on 2v ja olen osittaisella hoitovapaalla. Homma on otettu töissä ihan hyvin, ainakaan omaan korvaani ei ole tullut mitään mutta en tiedä, mitä puhutaan vapaapäiväni aikana. Juttelin tämän pomon kanssa ja tuo oli meidän työhön paras ratkaisu - kuuden tunnin päivä olisi ollut yhtä tyhjän kanssa, en olisi saanut hommiani siinä ajassa hoidettua.

Olin töissä tiimissä jossa oli yksi osittaisella hoitovapaalla. Ja kyllä eräitä (eläkeikää lähellä olevia) häiritsi ihan suunnattomasti kun joutuivat tekemään tämän henkilön töitä. Avointa keskustelua eivät tainneet asiasta käydä, mutta äksyilivät muista asioista turhan helposti ja tiimin ilmapiiri oli todella tulehtunut (lopetin siellä joten en tiedä miten sujui loppua kohden).

Ap jatkaa: En jätä omia töitäni muille, olen hyvä organisoimaan päiväni, en istu kahvihuoneessa. Silti älytön kateus? päällä.

Minä kuulen hyvin usein sitä "kesken päivää kotiin" läppää. Kerron jos jaksan, että olen tuntipalkalla ja lähden kotiin kuten on sovittu. Minun töitäni ei tee kukaan muu. Joillain on liian vähän töitä ja yt-neuvottelut uhkaa. Joskus ehdotin että haluaisiko joku muukin lyhentää vapaaehtoisesti päiväänsä koska se selvästi kiinnostaa. Sehän ei missään tapauksessa sovi!!! Kenellekään!!! Mutta kateus jatkuu.

Meillä töissä on aina viidennes väestä osittaisella. On hoitovapaata ja opintovapaata. Täysin normaalia eikä kukaan kiinnitä huomiota.

Meillä tekee muutama 6t/pv ja muutama 4pv/vko, molemmilla siis 30t/vko. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tavallaan asia on hyväksytty, koska niin moni sitä tekee. Mutta toisaalta saan tehdä neljässä päivässä viiden päivän työt ja monesti vapaapäivänä vielä hoitelen s.posteja ilman palkkaa kotoa käsin (olen asiantuntijatyössä, jokainen asiantuntija vastaa omasta tontistaan eikä tiedetä oikein toistemme erityisalueesta).

Sen olen huomannut, että monille tuntuu olevan ihan tolkuttoman vaikeaa katsoa kalenterista, johon olen merkinnyt jokaisen perjantain selvästi hoitovapaapäiväksi ja siis poissaoleva, tettä en ole perjantaisin paikalla. Silti tulee palaverikutsuja. Tai torstaina homma, joka pitää perjantain aikana saada tehtyä tms. Olen joko joustanut tai ilmoittanut, etten pysty hoitamaan, koska pe on vapaapäivä. Jos olen joustanut = tullut pe töihin, olen seuraavalla viikolla ollut to ja pe vapaalla, mikä ei ole hyvä sekään, koska kasaantuu ne hommat silloinkin...

Silti jatkan näin niin kauan kuin voin. On se ihana pitää lapset pois hoidosta edes yhden päivän viikossa ja istua hiekkalaatikon reunalla. Valintakysymyksiä tosiaan. Yksi työkaveri samassa tilanteessa kärvistelee jumalattoman omakotitalolainan kanssa eikä meinaa rahat riittää siltikään, joten on selvästi kateellinen minun perjantaistani. :)