mikä asia on jäänyt painamaan mieltäsi?

Ei ole. Exäni haluaisin nähdä vielä joku päivä ja kiittää häntä muutoksesta, jonka elämäni sai hänen myötään. Hän kyllä asuu lähellä, mutta erotessamme sovimme, että emme ota toisiimme yhteyttä. Odotan siis, että tapaamme sattumalta.

Päinvastoin. Menen paikkoihin joihin liittyy ikäviäkin muistoja, usein suruja. Ne ovat sopivia paikkoja olla surullinen, miettiä menneitä ja käsitellä tapahtunutta. Ilokin pilkahtaa jostain näkyviin.

Olen loukannut monia ihmisiä, mikä painaa mieltäni. Tunnen myös nolanneeni itseni ja ajattelen, että joihinkin paikkoihin en voi mennä tai joitakin tuttuja en halua nähdä enää ikinä, kun hävettää ja nolottaa niin paljon. Tehtyä ei tietenkään tekemättömäksi saa, mutta harmittaa silti. Tuntuu, etten varsinaisesti elä. Olen olemassa, mutta en elä, koska häpeän ja syyllisyyden tunteet rajoittavat elämääni niin paljon.

En tiedä, miten tästä pääsisi eteenpäin. Kaipa minun pitäisi ajatella, että sentään mitään rikollista en (kai?) ole tehnyt ja keskittyä hyviin asioihin ja tulevaisuuteen. Peruspessimistille se on vain hyvin vaikeaa välillä.

No on tavallaan tai siis lapsena oli enemmänkin, nykyään elän niin rajoittunutta elämää, ettei tuollaisia onneksi häiritsevästi ole. Eli rajoittunutta = en yritäkään olla oma itseni jokaisessa seurassa ja hankkia ihmisiä, joista tulee vihamiehiäni. 

Mun ongelma on jollain lailla se, että olen itsekin ilkeä suustani helposti, mutta jos mua loukataan, en osaa sanoa siitä eli puolustautua ja minulle on käynyt todella usein niin, ettei toisia ihmisiä kiinnosta se, että he ovat loukanneet minua. Vähemmästäkin alkaa vihaamaan sellaisia ihmisiä. En osaa siis puolustautua millään rakentavalla tavalla. Eikä ne kiusaajatkaan ole osanneet. Menevät ihan mykiksi kun kerron, että olen pahoittanut mieleni. Sitten seuraavaksi syytetäänkin jo, että mä jankkaan, kun haluaisin pahan mieleni vaan pois ja että he ymmärtäisivät, että mullakin on tunteet. 

Mulla on niin että yksi ihminen puhuu musta pahaa. En tiedä mitä, mutta ihmiset on vaan alkaneet katoilemaan ympäriltäni joilla on ollut jokin linkki tähän kyseiseen pahaa puhuvaan ihmiseen. Olen tavannut tämän tyypin joskus vuosia sitten eräässä työpaikassa ja meillä ei vaan kemiat kohdanneet. Itse en ole kyseistä ihmistä koskaan haukkunut, en vaan ole noteerannut häntä kummemmin kun opin ymmärtämään millainen hän on. Hän puhui jatkuvasti pahaa toisista työkavereista ja arvosteli niiden ulkonäköä, sellaista en itse voi sietää ja tästä se lähti. Jossain vaiheessa hän alkoi sitten arvostelemaan minuakin, mutta en välittänyt siitä. Tämä pahanpuhuja on siis mies ja minä nainen. Kun työt loppuivat kyseisesä firmassa emme nähneet vuosiin kuin ihan sattumalta jolloin hän loi aina ihan jäätävän mulkaisun minuun. Kunnes sitten satuimme taas vuosien jälkeen samaan työpaikkaan. Aluksi kun emme vielä tienneet toisistamme olin hyvin pidetty siellä ja tulin toimeen kaikkien kanssa, töissä oli älyttömän kiva olla. Sitten eräänä päivänä tämä hirvitys astui toimistoon toimistoon, oli saanut ylennyksen, ja pahan puhuminen alkoi. Pikkuhiljaa työkaverit alkoivat karttamaan ja hyvä tunnelma oli mennyt. Kaikkein paskinta täsä on kun en tiedä mitä pahaa hän puhuu, kun emme edes tunne toisiamme eikä minusta kyllä "kylilläkään" pitäisi hirmuista legendaa liikkua kun ole siellä vuosikausiin liikkunut eikä muutenkaan. Nyt tuostakin on jokunen vuosi aikaa mutta silloin tällöin törmäämme ja tunnelma on edelleen kamala, vatsassa kouraisee kun nään tämän ihmisen. Selvisi myös jokuaika sitten että hän on muuttanut samoille seuduille asumaan missä minä asun... arvatkaapa tuliko huono fiilis :( Mitä ootte mieltä? Kuinka mun pitäisi tämän hemmon kanssa toimia?

Oon tosi huono neuvomaan mitään konkreettista, mutta sanoisin, että oman itsetunnon parantaminen on varmaan paras apu näihin juttuihin. Siihen vain ei ole mitään taikatemppua, mutta sanoisin, että on se mahdollista silti.

nosto

mulla on hyvä itsetunto, ongelmana on lähinnä se että en tiedä shaibaa tää yksi puhuu. Ihan perseestä tuommoset tyypit.

Mun jätkä pani toista muijaa kun meillä oli tauko/välien selvittely meneillään. Muija oli täysin mun vastakohta. Kuulin asiasta vasta myöhemmin, kun jätkä oli jo vienyt mut samoihin porukoihin sen muijan kanssa. Ja se muija oli vielä ihan pokkana yrittäny olla kaveria. Seurusteltiin ton jälkeen vielä vuosi, mut mä en vaan päässy yli. Mulla oli uniongelmia ja jouduin syödä melatoniinia joka ilta tuplamäärän jotta sain unta. Kun jätkä lähti, mulla ei ollut enää mitään ongelmaa nukkumisessa. Nykysessä suhteessa mua ärsyttää kun jätkän eksä pitää yhteyttä kokoajan

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:56"]

Olen loukannut monia ihmisiä, mikä painaa mieltäni. Tunnen myös nolanneeni itseni ja ajattelen, että joihinkin paikkoihin en voi mennä tai joitakin tuttuja en halua nähdä enää ikinä, kun hävettää ja nolottaa niin paljon. Tehtyä ei tietenkään tekemättömäksi saa, mutta harmittaa silti. Tuntuu, etten varsinaisesti elä. Olen olemassa, mutta en elä, koska häpeän ja syyllisyyden tunteet rajoittavat elämääni niin paljon.

[/quote]Tuo on täsmälleen sellainen tunnemaailma, jonka exäni ansaitsee. Toivottavasti olet hän.