"kotiäiti" lähti opiskelemaan
Olen tehnyt koko lasten lapsuuden ajan töitä kotona. Tienannut hyvin, mitä ihmiset ei ole hahmottaneet, kunhan ovat olleet tyytyväisiä, että minä olen aina saatavilla milloin kenenkin koululaisen tarpeisiin.
Nyt lähdin vuodeksi opiskelemaan hankkimaan lisäpätevyyttä. Olen tosi innoissani, ostin uusia vaatteita jne.
Mikä on muiden äitien rekatio? Mahdollisimman mollaava ja osa on suuttunut, kun en enää passaakaan iltapäivisin.
Kommentit (14)
No ei. Kunhan hämmästelen. Yksikään ei ole esim sanonut, että kun kerran minä olen auttanut häntä, hän auttaa nyt minua!
Osa on ollut jotenkin kauheen yllättyneitä että minä pääsin yliopistoon jatko-opintoihin. Vaikka ammattini on ollut koko ajan akateeminen.
He ovat hämmästyneet ja järkyttyneet siitä, että joku muuttaa totutut kuviot. Sinun roolisi sosiaalisessa yhteisössä on ollut 'iltapäivämamma', ja nyt sekoitit koko pakan.
Onnea opintoihisi!
Mitä oot sitten tehnyt kotona, tutkimustako?
No en vaan pyörittänyt firmaa, tulot sata tonnia vuodessa. Sitä ei vaan päälle päin näe, kun usein olen esimerkiksi koiranlenkitysvaatteissa tms.
Nyt ovat sitten suunnilleen shokissa, kun en olekaan enää siinä lokerossa, mihin minut ovat panneet...
Nelonen, juuri näin. Ja kiitos!
Ap
Miten ne ei oo tienneet sun olevan yrittäjä? Aika huonosti tuntevat sut.
On ne sen tienneet mutta kotona tehtävää työtä ei juuri työnä pidetä. Ilmeisesti.
Se että sinun elämäsi muuttuu, vaikuttaa jonkin verran muidenkin elämään ja ilmeisesti ärsyttää. Ärsytys on heille isompaa kuin ilo sinun puolestasi siitä että pääset totetuttamaan jotain sinulle tärkeää.
Minä pääsin opiskelemaan yliopistoon maisteriohjelmaan alaa joka tukee työtäni tosi hyvin. Otin opintovapaata jotta pääsen opinnoissa hyvin alkuun. Työkaverit eivät onnitelleet, tai jos onnittelivat, se oli mutinaa samalla kun katselivat seinille ja nurkkiin.
Kahvipöydässä jos sivuttiin mun tulevia opintoja, jutut kääntyivät mm. siihen miten kamalaa on kun yliopisto-opiskelijat venyttävät opintojaan ja nostavat opintotukia tai miten hirveää on kun ihmiset opiskelevat sellaisia aloja joilla on huono työllisyystilanne. Nämä aiheet eivät liittyneet juuri minun opintoihini, mutta kuvaavat hyvin sitä negatiivista fiilistä jota opintoni ilmeisesti muissa aiheutti.
En minä mitään överiä tuulettamista työkavereiltani odottanut, mutta oishan se ollut kiva jokunen positiivinen sana kuulla sen negailun sijaan.
Uteliaisuus heräsi - millä alalla voi kotoa käsin yrittää noin hyvin?
Joo, 10, just tuommoista. Plus että kuopuksen kaverin äiti ei kerta kaikkiaan tajua että esim harrastuskuskausmahdollisuudet muuttuivat. Omani olen laittanut iltikseern. Tää äiti haluaisi että minun lapseni menisi heille heidän lapsen seuraksi, vaikka se pidentäisi minun päivääni tunnilla... Meillä koira kotona yksin päivän enkä sen päivää halua taas liian pitkäksi. Mutta ei, kun se heidän kultamuru tulee ensin.
Minulla ihan samanlaisia kokemuksia.
100 000 vuodessa kotoa käsin. No heh heh. Eikä kukaan edes "huomannut". Olisko sitten pitänyt koiraa ulkoiluttaa vuittonin laukku käsipuolessa, että olisisvat huomanneet. Eivät varmaan talostakaan huomanneet mitään. Vuokrakasarmissa asutaan. Niimpä.
Nykyään toimisto voi olla missä vaan. Me asutaan kyllä ihan talossa arvoalueella, mutta kaikki luulee meidän elävän miehen tuloilla...
No kannattaako tuolle lotkauttaa korvaansa?