Lapsen R-vika, miten korjaantuu

Oon huomannut että jos lapsi jättää sanomatta jonkun kirjaimen, ei siis osaa sanoa vaikka ärrää, eli sanoisi peruna "peuna" niin puhe muuttuu normaaliksi sitten kun oppii sanomaan ärrän. Jos lapsi taas oppii sanomaan peruna "peluna" niin sitä on vaikeampi muuttaa enään ärrälliseksi. Tai jos oppii käyttämään ässän tilalla t.tä esim. Kissan sanoisi kitta niin saattaa jäädä tavaksi, jos taas ässää osaamaton sanoo kissan ki-a niin oppii sen sanomaan oikein hetkenpäästä kun ässä tulee.

On siis eriasia oppia sanomaan kirjain, kuin että oppii sanomaan sen väärin.

Itse opin 1-2. luokalla. Ennen sitä sanoin ärrän ällänä. Muistan sen tapaamisen, kun terapeutti käski minun sanoa "traktori", ja se ärrä vaan tupsahti suusta! Hyviä muistoja :)

hyväksi havaittu

Meilläkin oli erittäin samantyyppinen tilanne aikoinaan eli 5 vuotta sitten.
Koulussa ei ollut resursseja, motivaatiot alkoi loppua ja tuskastuminen lisääntyi.

Mutta, eipä annettu periksi, hammasta purren kaivettiin kaikenlaiset muiden kokemukset yhteen ja tehtiin niistä oma harjoitusohjelma jolla päätettiin harjoittelemalla selättää ärrä vika, onnistuttiin.

Pojalleni sanottiin 7 vuotiaana neuvolassa/lastenlääkärillä että ei tule koskaan luultavasti
oppimaan ärrää joten sitä ei kannattaisi kuulemma turhaan välttämättä harjoitellakaan, tuskastuu vaan ja ongelmat pahenee turhaan sanoivat ja että kuulemma pienet viat ovat vaan osa persoonallisuutta ja rikkaus yhteiskunnassa, näin sanoi lääkäri hyvin selkeästi. Sanoi että oppii sen aikanaan jos oppii.

Luovuttamisen sijaan sitkeänä otin kuitenkin kyseiset kommentit enemmänkin haasteena vastaan meille ja niin harjoittelimme pojan kanssa ahkerasti seuraavan kesäloman säännöllisesti jotta kateissa ollut ärrän pärinä löytyisi. 

Aloitimme leuan ylös-alas hissijumpalla kieli oikeassa paikassa, lisäksi DE-DE-DE DI-DI-DI harjoituksia mahdollisimman nopeaan tahtiin sekä ampparisurinalla zzOTTA, ROTTA, zzAPU, RAPU tyyppisiä harjoitteita. 

Erityisen tärkeää: kyseisille harjoitteille varattava lapsen kanssa oma rauhallinen aika, tila ja yksityisyys, harjoitteiden aikana ei mitään häiriötekijöitä, ei sisaruksia, yms, mielellään kokonaan eri huoneessa, optimi kun ketään muita ei edes kotona.

Laadin sen pohjalta koko kesäloman ajaksi haastavan mutta kivan ohjelman pojalle joka sisälsi seuraavat kolme vaihetta per jokainen kerta: 

1) aluksi leuan ylös-alas hissijumppaa kieli oikeassa paikassa x 10 

2) seuraavaksi DI-DI-DI-DI-DI-DI-DI-DI-DI-DI X 10 eli 10 kpl 10 DI-DIN jaksoa mahdollisimman nopeasti, tein alussa pojan kanssa samaan aikaan malliksi ja koska harrastaa jääkiekkoa niin sain väännettyä asian niin että osaan "luistella" DI-DI-DI nopeammin kuin poika jolloin pojan tahdin sai kiihtymään nopeammaksi ihan huomaamatta, koska halusi tietenkin olla nopeampi "luistelija" kuin minä. 

3) lopuksi 20 erilaista sanaa joista jokaisesta sanottiin ensin ampparisurinalla Zz alkuinen versio, sitten D alkuinen versio ja lopuksi sana oikeassa muodossaan, esim.Zzotta, DROTTA sitten ROTTA, seuraavaksi Zzapu, DRAPU sitten RAPU jne, mukaan paljon lapsen mielestä mahdollisimman hassuja sanoja, DRIPULI, DRÄKÄ yms näyttävät aina tepsivän, tällä tavoin saatiin hymykin huulille, kirjoitin kaikki sanat paperille josta poika ne yksitellen sanoi, ideana oli että kielen oikea paikka alkaisia hahmottua 

Kaikki edellä mainitut kirjoitin selkeästi A4 paperille jossa edettiin tehtävästä toiseen, eli poika seurasi tehtävät paperista ja minä opettajana näytin aina kulloisenkin sanottavan sanan. 

Edellä mainittuihin meni 5 minuuttia per päivä yhteensä.

Motivaattorin keksin siten että tongin esille pojan kaikkein hartaimman toiveen jos vain ikinä saisi toivoa, se oli pojan tapauksessa uusi Nokian musiikkikännykkä, joten motivaattoriksi asetettiin siten 50 harjoituskertaa jonka jälkeen mennään ostamaan musiikkikännykkä. 
Tein leimataulun johon jokaisesta harjoituskerrasta sai leiman, 5.leimasta sai hymynaaman vielä lisäksi, selvästikin oli tärkeää että poika sai seurata edistymistä että missä mennään harjoituskertojen määrässä. 

Kun harjoituskertoja oli 15 takana, lisättiin 1) vaiheen määräksi 20 ja 2) vaiheen määräksi 20, 3) vaiheen osalta lisäsin paperiin sanoja siten että 20 sanan sijaan sanoja 35 kappaletta. 

Kun 35 harjoituskertaa oli takana, tulla tupsahti ärrän pärinä täysin yllättäen pojan ajellessa pyörää, sitä hymyä naamalla ei ihan heti unohda! 
Ihan satunnaisesti oli välähdellyt jo aiemminkin mutta 35 harjoituskerran jälkeen pärinä jäi muistiin pojalle niin että pystyi sen pyydettäessä toistamaan koska vaan. 

Sanojen ääntäminen alkoi olla muotoa kiRRRjain, RRRuusu eli selvästi ylikorostettu. 

Seuraavaksi otettiin harjoituksiin mukaan vaihe jossa piti sanoa kertaalleen per harjoitus RA-RA-RA, RE-RE-RE, RI-RI-RI, RO-RO-RO, RU-RU-RU, RY-RY-RY, RÄ-RÄ-RÄ, RÖ-RÖ-RÖ. 
Lisäksi tässä vaiheessa lisättiin 3) kohdan määräksi jo 50-100 eli todella paljon erilaisia sanoja ja RRR alkoi hioutua jo RR muotoon eli korostus väheni,
lisäksi nyt sai jo hypätä Z ja D vaiheet yli kokonaan mikäli halusi suoraan sanoa varsinaisen sanan, tätä vaihetta jatkettiin kunnes 50 leimaa oli täynnä. 

Lopuksi päätettiin vielä ottaa loppukiri ja hankkia 10 lisäleimaa pelkällä 3) vaiheen harjoituksella jossa oli nyt 100 sanaa, 
poika oli niin innoissaan kun jo pärisi että teki ihan mielellään. 

Kesäloma on siitä todella hyvä ajankohta harjoituksille ettei lapsen tarvitse miettiä mitä mahdollisesti muut lapset sanoisivat voimakkaasta pärinästä yms asiaan liittyvästä. 

Tarpeeksi hyvän motivaatiotekijän löytäminen ja sopiva pilke silmäkulmassa sekä todella runsas asioiden toisto kerrasta toiseen näyttäisi olevan olennaisia tekijöitä. 

Älkää siis antako periksi, ärrän oppiminen on mahdollista vanhemmallakin iällä kun vaan tarpeeksi ja oikein harjoittelee. Tsemppiä! 

Minulla oli/on kans r-vika. Puheterapiassa olin alle kouluikäisestä saakka. Kielijänne leikattiin 2 luokalla. Opin r-kirjaimen joskus ala-asteella, mutta hermostuessa/ jännittäessä saattaa yhä tulla epäpuhtaana. Riippuu myös sanasta. Sen takia en mielellään esiinny julkisesti.

T:kohta 40v

Kaikilla ei äddävika kodjaannu koskaan.

Hae peli tenkka-poo, jos ois hyvä. Meil oli sama tilanne, kurkku-r, mut oppikin autoa päristäessä oikean ärrän niin ei tullut ladattua. 4 v neuvolassa sanoivat ettei huolta, eikä sen ikäisille anneta puheterapiaa. Onneksi hokas itse, puhuttiin kyllä eri ärristä lapsen kanssa janäytettiin mallia.

Koska lapselle on jo vakiintunut "kurkku-r", ei kielenkärkitäry välttämättä löydy enää spontaanisti. Jos olette sitä mieltä (siis myös lapsi), että haluatte harjoitella kielenkärkitäryä, niin kannattaa kääntyä puheterapeutin puoleen jos/kun se on omassa kunnassanne mahdollista.

Itse olen sitä mieltä, ettei lieviä äännevirheitä välttämättä tarvitse korjata ellei lapsi itse hieman poikeavasta puheestaan häiriinny. Kurkku-r on usein aika huomaamattoman ja kauniinkin kuuloinen. :)

Minulla on r-vika, ja en asiaa taas edes muistanut ennen kuin näin tämän aloituksen :D se unohtuu yllättävän helposti, koska ei se kosketa minun jokapäiväistä elämääni mitenkään. Minua ei ole ikinä kiusattu asiasta, puheterapiassa kävin koko ala-asteen ajan, siitä ei ollut mitään apua! Tämä on toki varmaan yksilöllistä.

R-vikani ei ole kovin paha, se on sellainen ranskalainen r. Puheterapiassa harjoiteltiin kovasti D:n sanomista, mitä en vieläkään ymmärrä. Olen 20-vuotias, eli puheterapianikin ajoittuu 2000-luvulle, mutta voihan se olla kehittynyt eteenpäin. Jos oma lapseni oppii r-vikani, ajoin hänet viedä kyllä puheterapiaan, sillä luulen olevani aika onnekas ettei minua ole kiusattu.

Olisi hauska kyllä tietää mitä uudet tuttavuuteni ajattelevat kun kuulevat vika ensimmäisen kerran :D toivottavasti tämä ei vaikuta esim työn saantiin, sillä ei minusta ihmiset joilla on puhevika vaikuta varsinaisesti fiksuilta.. Opiskelen korkeakoulussa.

Kurkkuärrä lienee aika hankala itsestään korjautuva puhevika? Esim kaksi tuntemaani 9-vuotiasta puhuu kurkkuärrällä ja se tuntuu olevan koko ajan voimakkaampi.

Onko todella niin että asuinkunnissanne annetaan oikein puheterapiaa joko neuvolassa/ erityisopettajalla? Täällä saa yhden käynnin ja ohjepaperit käteen- kotona harjoitellaan itse vaan. Onko näin eri käytäntöjä ympäri Suomea? Ei ihan tasapuolista verovarojen käyttöä!

Minulla on vieläkin näin aikuisiällä lievä r-vika mutten anna sen vaikuttaa elämääni. Onneksi on ollu matkan varella kavereita ketkä ei ole piitannut tästä vaan nähneet minut ihan normaalina. Tietysti on ollu näitä vajaitakin ihmisiä ketkä keksineet jotain ivailtavaa mutta en ole antanut häiritä tai horjuttaa omaa psyykettä.

hiukan asian vierestä, eikö ketään muuta ällistytä se miten hiukan erilainen ääntämys on suomessa "vika" ja tämä "viallinen" lapsi pitää äkkiä korjata tai laittaa terapiaan vuosikausiksi?

t:koko ikänsä viallinen, 33v

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:30"]

Onko todella niin että asuinkunnissanne annetaan oikein puheterapiaa joko neuvolassa/ erityisopettajalla? Täällä saa yhden käynnin ja ohjepaperit käteen- kotona harjoitellaan itse vaan. Onko näin eri käytäntöjä ympäri Suomea? Ei ihan tasapuolista verovarojen käyttöä!

[/quote]

Kyllä valitettavasti käytännöt vaihtelevat paljonkin kunnasta riippuen. Tuskin missään kunnassa kuitenkaan saa enää pitkiä puheterapiajaksoja pelkästään r-äänteen vuoksi.

Itse opin R:n vasta lukiossa.

Noin nuorelta todennäköisesti korjaantuu ajan kanssa. Oletteko saaneet neuvolasta lähetteen puheterapiaan? Sinne kannatta ehdottomasti mennä.

Meillä saatiin myös neuvolasta puheterapiaan lähete. Nyt poika on kakkosluokalla ja koko ekaluokankin kävi puheterapiassa, mutta nyt vasta alkaa r löytymään. On hyvin tiukassa se koska tottunut niin sen väärin sanomaan. Kiusattu asiasta onneksi ei ole koskaan. 

Mulla oli lapsena S-vika ja koko 1 luokan syksyn kävin koulussa puheterapiassa ja se korjaantui sen vuoden aikana kokonaan :)

Meillä esikoinen ehti käydä muutaman kerran puheterapiassa, kun ärrää ei löytynyt. Onneksi kunnassamme se oli mahdollista, kaikkialla ei kai kovin helposti sinne pääse.

Saimme kotiinkin harjoituksia (dee dee dee - ree ree ree -tyylisiä). Aika nopeasti onneksi poika sai sen ärrän sujumaan. Hän oli 5-vuotias tuolloin, ja olen iloinen että asiaan ehdittiin puuttua ennen koulun aloitusta. Juttele asiasta päiväkodin ja neuvolan kanssa.

Pyydä neuvolasta lähete puheterapiaan, siellä sitä harjoitellaan. (Me päästiin jo 3-veenä, mutta meillä oli monta kirjainta hukassa ja dysfasia-diagnoosi).

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 14:59"]

ja milloin on jo liian myöhäistä oppia oikea ärrä? Lapsella nyt sellainen kurkku-r, mutta pelkään että aletaan kiusaamaan jos ei kohta opi oikeaa ärrää. Ikää lapsella nyt 5 vuotta.

[/quote]

voi hyvänen aika sentään. Monet ei osaa tossa iässä sanoa minkäännäköstä ärrää, joten älkää huoliko hyvät ihmiset. Vai tuntuuko teistä jotenkin että lapsi ei ole täydellinen jos ei osaa sanoa ärrää? Mä en osannu sanoa 7-8 vuotiaana joten aloitin puheterapian, kävin muutaman vuoden ja sanoin etten halua sanoa ärrää kun kuulostaa typerältä ja että haluan lopettaa puheterapian, vanhemmille se oli ok ja ihan hyvin oon elämässäni pärjänny. Mulla on ns. sievä ärrävika, liekkö osasyynä siihen ettei oo haitannu mua tai muitakaan.