Jokainen suhde kaatunut yhteen asiaan :(

Ei minullekaan sopisi. Joko eletään yhdessä tai sitten ei. Välimuotoja ei ole. Jos toinen ei halua sitoutua, hän on väärä ihminen minulle. Katsos kun jotkut haluavat perhe-elämää. Etsi sellainen mies, joka ei halua.

Mä taas en enää voisi edes kuvitella suhdetta ilman yhdessä asumista. Näin on paras olla. Saahan siitä miehestä lomaa kun kummallakin on omat menonsa.

Sun täytyy vaan löytää joku samanhenkinen mies. Onhan noita pareja oikeassa elämässä, jotka valitsee erilläänasumisen. 

Mun mies ymmärsi. Tosin mentiin naimisiin ja asutaan nyt yhdessä, mutta neljä vuotta asuttiin erillään.

Ikä ap? Täällä on yks joka haluaa asua yksin. Siis mies

Se ei ole parisuhde, jos ei asuta saman katon alla. Jatka etsimistä, ehkä kaltaisesi vielä löytyy.

Me ollaan oltu yhdessä parikymmentä vuotta ja kummallakin on oma osoite. Olemme kumpikin kerran eronneita emmekä enää halua asua yhdessä kenekään kanssa jatkuvasti. Viikonloput ja lomat asutaan yhdessä mutta perusarki on molemmilla oma ja tämä sopii meille. Toivottavasti löydät oman vastinkappaleesi!

Oletko oulusta?

Mä en kanssa halua asua yhdessä. Yhen kerran kokeillut, meininki meni heti perseelleen. Kumppani alkoi tuntua vaan kämppikseltä ja riitely siivoamisesta ja kaupankäynneistä oli rasittavaa.

Nyt olen samanlaisessa jamassa. Olen kumppanini kanssa seurustellut reilun vuoden ja hän haluaisi alkaa miettii vakavasti yhteenmuuttoa. Minä en halua. Sanon aina, että en halua vielä näin aikaisin. Mutta oikeasti en tiedä haluanko enää ollenkaan asua yhdessä kenenkään kanssa..?

Rakastan omaa kämppääni, sitä että saa olla yksin kun huvittaa, kukaan ei ole nipottamassa siivoamisesta ja elämällä omat rytmit. Eikä elämä ole riippuvainen koko ajan toisesta osapuolesta.

Sama juttu. Sen takia en ole 'alkanut' seurustelemaan koskaan. Haluan mennä nukkumaan ja herätä milloin haluan. En tehdä silloin kuin muut sanovat. Perhe-elämä ei vain sovi minulle.

En ole Oulusta ja olen 35v. Ap

jatkossa kerrot sen jo melko alussa kun tutustut johonkin varteenotettavaan mieheen, vähän niinkuin halu jäädä lapsettomaksi kuuluisi kertoa, ettei toinen ala suhteeseen väärin odotuksin

Mulla kans vähän samaa mitä sulla.. Mä pystyn kyllä asumaan jonkun kanssa, mutta kämpän pitää olla iso. En voisi kuvitellakkaan asuvani jonkun kanssa jossain 30neliön yksiössä tai pienessä kaksiossa! Kolmio nyt vähintään.. Taloudellisesti hankalaa toki :(

Miehet haluaa asua naisen kanssa koska nainen on oiva siivooja, kokki, pyykkimuija ja panopuu. Noiden lisäksi saatat olla synnytyskone, lypsylehmä, puutarhuri, talonmies ja silloin tällöin pitopalvelun pyörittäjä ja miehen henkilökohtainen shoppailija. Ja sisustussuunnittelija.

Älä ikinä, ikinä ota miestä riesaksesi. Mä pidän jääkautta kunnes tuo idiootti ymmärtää etsiä toisen palvelijan ja pääsen siitä eroon.

Mä taas olen törmännyt useampaankin mieheen joka nimenomaan ei halua asua yhdessä. Mullakaan ei koskaan siihen mitään erityistä kiinnostusta ollut, mutta nyt olen kaks vuotta saman katon alla miehen kanssa asunut ja yllättävän hyvin pärjännyt. Eihän se sitä tarkoita että 24/7 tarvitsisi toista katsella :)

Itse halusin pitää oman asunnon pitkään, kunnes tapasin sen miehen joka sai minut haaveilemaan siitä yhteenmuutosta. Poikaystäviä oli muutama mutta he olivat vain poikaystäviä joiden kanssa pidin aikani hauskaa ja sitten kun jättivät niin laitoin vain uutta matoa koukkuun ilman isompia itkuja edellisen perään.

Aikansa kutakin, ehkä joskus tapaat sen miehen jonka kanssa haluat jakaa kaiken, jos et niin suotta itseäsi kiduttaisit muuttamalla yhteen jonkun sellaisen kanssa jota et halua kaikkea jakaa.