Kohottaapa hyvin itsetuntoa kun palaa hoikkana töihin hoitovapaalta.

Aloin odottaa kaksosia, jotka syntyivät syyskuussa 2012. Lihoin jo hyvin varhaisessa vaiheessa kamalan näköiseksi, tukka hapsotti ja naama kukki finnejä, taisinpa mennä viimeisenä työpäivänä mieheni kengissä duuniin kun omat jalat olivat kuin sumatran norsulla. Eikä asiaa parantanut sekään, että olin jo ennestään muutaman kilon ylipainoinen.

Mutta sitten se alkoi, nimittäin läskin lähteminen. Raskauskilot lähtivät rytinällä jo pelkästään imetyksen ansiosta. Lisäksi rakas kauhukaksikkomme oli niin onnettoman huonoja nukkumaan samaan aikaan, että ainoa mahdollisuus saada päivisin "omaa rauhaa" oli tyrkätä lapset rattaisiin ja kävellä tunti-pari, kuulokkeet korvissa lempimusiikkia soittaen tietysti. Tämän tein aamuin ja illoin. Ja taas vaaka näytti vähemmän. Sitten lapset alkoivat syömään. Neuvolasta tuli hyvät ohjeet ruoka-aikoihin, ja silloin sitten ehdin itsekin syödä, muuten oli kädet aina täynnä. Sain siis lasten kustannuksella säännölliset ruoka-ajat, ja tuli kerrankin tehtyä pitkin viikkoa terveellistä ruokaa, koska lapset söivät vuoden iästä alkaen samaa murkinaa kuin minä. Ei sellaisille ipanoille mitään pitsaa voinut syöttää.

Ja kyllä, tänään minä entinen pullanaama palasin töihin kaikkine 55 kiloineni ja sain mahtavia kommentteja osakseni. Kyllä nyt taas jaksaa!