Ovatko aineenopettajan pedagogiset opinnot raskaat?

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 22:37"]

Kaikista opinnoista tyhjänpäiväisimmät! Siellä nämä mitkä lie "opettajat" yrittävät päteä ja pompottaa auskuja - ei mitään muuta. (Tällaiset kokemukset äikästä Tampereella.) Tulevassa koulutyössä täysin merkityksettömät sitä paits ... Vanitas vanitatum!

[/quote]

Kutsuimme Turun Norssin opettajia "pedagokisiksi ihmeiksi", joilla oli erittäin korkea näkemys omasta erinomaisuudesta. Kun heidän tuntejaan katsoi, saattoi huomata itsepetoksen.

[/quote]

Totta! Harjoitteluani ohjannut enkunope totesi ekan pitämäni oppitunnin jälkeen, että ääntämykseni on ihan surkea. Vitosen olin kuitenkin saanut oppiaineessa kyseisen aiheen kursseista. Kyseinen lehtori hehkutti juuri kesällä Britanniassa suorittamaansa kielitestiä ja huomautteli jatkuvasti, miten hänen kielitaitonsa oli sen mukaan lähes natiivi.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:39"]

Rasittavinta oli mielestäni se, että pakollisia opintoja saattoi ilmaantua milloin vain klo 8-20 välillä, eikä niistä ilmoitettu ajoissa. Mikään ei ollut liian vaikeaa, mutta työtä oli paljon.

[/quote]

Koska kasvatustieteen tiedekunta ei arvostanut Norssia yhtään, jos oli oltava samaan aikaan Norssissa ja jollain turhanaikaisella seminaaritapaamisella, jossa läsnäolopakko, niin voi voi, Norssi ei kelpaa syyksi. Siinä meni yksi sallittu poissaolokerta tai lue se ja se artikkeli, tee itsearvio ja liitä idioottimaiseen portfolioon. Millä olit poissa Norssiin sovitusta tilaisuudesta, kun paikalla myös oppilaita?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:13"]

On raskasta. Rasittavaa erityisesti sekava lukujärjestys, päällekkäisyydet ja ihan puskan takaa tulevat "tällainenkin kiva (pakollinen) tehtävä tässä olisi teille vielä"-jutut. Teoria ja käytäntö erosivat toisistaan naurettavan paljon, opettajat kertoivat hienoista toimintatavoistaan niin että menivät itsekin sekaisin, kun niistä kysyttiin vähänkään tarkemmin. Käytännössä tunneilla ei niitä upeita pedagogisia keinoja paljon tuntunut näkyvän.

Kun opiskelijat kysyivät yhden kysymyksen kurinpidollisista asioista, mitään järkevää vastausta ei irti saanut, siis opettajankoulutuksessa! Mutta mitäs käytännöstä, koska tärkeintähän on reflektio. Voisitte nyt reflektoida oppimisprosessianne, sitten kirjoittaa siitä reflektoinnista reflektion reflektiovihkoon.

Norssin oppilaat kauniisti sanottuna haastavia, ja ympäristö on hirveä muutenkin. Mulla aukeni silmät sille, mitä en pysty ja halua työkseni ikinä tehdä.

[/quote]

Niin totta! Minun aikanani kurinpito taisi olla kirosana, samoin ongelmaoppilas, edes haastavia ryhmiä ei ollut. Jos oli hälinää, ongelmia jne, syy oli AINA harjoittelijan, ei osannut KOHDATA oppilasta aidosti. Aidenpedagogiikan apulaisproffa oli entinen yläasteen lehtori, työssään epäonnistunut hissukka, joka oli kääntänyt selkänsä peruskoululle ja ongelmatilanteille, kunnon pedagogilla ei sellaisia voinut olla, kunhan hänen opettamansa teoria oli hallussa.

Oi niitä aikoja! Kyllä me harjoittelijat istuimme monet illat yhdessä ja ihan suoraan naurettiin Norssin opettajien ja proffien jutuille. Taisimme olla iäkkäämpi ryhmä, meitä oli paljon ja yli puolet yli 25-vuotiaita miehiä, ei meihin se propaganda uponnut. Naureskeltiin vaan. Taidettiin olla rankka ryhmä pedagogeille, kun ei mennyt viesti perille.

Aa, mä olin jo onnellisesti unohtanut sanan reflektio!

Helsingissä kolme vuotta sitten auskultoinut perheellinen.

Oppituntien valmistelu oli aikaavievää, muuten oli hankalinta kaikissa hemmetin pienryhmissä ym ravaaminen, aina ilmestyi joku pikku ryhmätyö nurkan takaa. Onneksi satuin hyviin ryhmiin, joissa hommat tehtiin reippaasti, pari kaveria osui sellaisiin joissa pähkäiltiin ja tavattiin usein, apua!

Aikaa ja hermoja vaatii! :)

Valitettavasti oaj ja Opettaja-lehti jaksavat toitottaa kasvatustieteille kunniaa. Sitä pidetään avaimena sille, että opettajat osaavat opettaa ja oppilaat menestyvät pisa-tutkimuksissa. Silti yhä vastavalmistuneet valittavat, ettei vuosi auttanut yhtään kohtamaan todellista opetustilannetta ja reaalimaailmaa. Oaj ja lehti antavat kunnian tahoille, joille se ei kuulu.

Toinen järkytys on Opetushallituksen suitsutus. Toinen pedagogeja täynnä oleva linnake, joka on täysin linjaton. Ops uudistuu vähän väliä ja aina hypätään laidasta laitaan erityisesti taide- ja taitoaineissa. Kun kerran oph on täynnä ammattilaisia, miksi linjaa ei löydy?

Höh. Kävin juuri haastattelussa ja pääsin opiskelemaan. Keskusteltiin paljon kurinpidosta jne. Itselläni omat lapset yläkouluikäisiä, mitä pidettiin etuna!

Oli raskaat koska oli niin paljon ajallisesti sidottu ja oli paljon ryhmähommia ja aina ryhmissäni sattui olemaan tosi vaikeita ihmisiä, esim sellaisia "vastustan kaikkea" ja "haluan kyseenalaistaa kaiken" tyyppejä. Eli helponkin homman kanssa ihmeteltiin ja filisofoitiin ja oltiin niin muka kaiken kaikesta tietävinään. Tein myös gradua samalla joten siihen meni myös energiaa.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 14:57"]

Oli raskaat koska oli niin paljon ajallisesti sidottu ja oli paljon ryhmähommia ja aina ryhmissäni sattui olemaan tosi vaikeita ihmisiä, esim sellaisia "vastustan kaikkea" ja "haluan kyseenalaistaa kaiken" tyyppejä. Eli helponkin homman kanssa ihmeteltiin ja filisofoitiin ja oltiin niin muka kaiken kaikesta tietävinään. Tein myös gradua samalla joten siihen meni myös energiaa.

[/quote]

Eli ryhmissä oli tyypillisiä opettajia :D

No varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Jotkin aineet vielä raskaampia kuin toiset, mutta kyllä siinä saa ahertaa. 

Meillä yksi sai sairaslomaa uupumisen vuoksi pedagogisten loppusuoralla... Aika ääritapaus, mutta kenenkään en kuullut vuoden aikana toteavan, että olisi helppoa tai että olisi paljon vapaa-aikaa.

Plussaa: pedaopintojen jälkeen gradun kirjoittaminen tuntui leppoisalta harrastelulta, jopa mukavalta (kirjoittamisen kun sai aikatauluttaa itse!!).

Tsemppiä!

On. Muistan kun itse olin siellä, niin kahdella mun kurssilla ns. hajos kasetti. Yksi jätti kesken, kun sai hermoromahduksen. Ite nyt kyllä pärjäsin, mutta voi sanoa, että olihan se väsyttävää.

Tosin työelämä arvaamattomine pätkätöineen on ollut paljon rankempaa.

Oli se kyllä melkoinen vuosi. Tosin TY:ssä on nyt vähän helpotettu ensi vuodeksi, mm. seminarityön sivumääriä vähennettiin. Norssin ohjaajat on kyllä monet melkoisia natseja (ei nyt ihan kaikki mutta monet).

Mä olin suorittanut kasvatustieteen appron ennen pedagogista vuotta ja mulle tuo auskultointivuosi oli kyllä leppoisa. Meillä ihan muut vuodet yliopistolla oli siis paljon raskaampia.

Olen kuullut, että se on työläs mutta ei kuitenkaan älyllisesti mitenkään haastava vuosi.

Et kyllä ehdi samalla muita opintoja suorittaa, jos sitä tarkoitit? Siis jos sulla ei ole mitään etukäteen suoritettuna.

Kaikista opinnoista tyhjänpäiväisimmät! Siellä nämä mitkä lie "opettajat" yrittävät päteä ja pompottaa auskuja - ei mitään muuta. (Tällaiset kokemukset äikästä Tampereella.) Tulevassa koulutyössä täysin merkityksettömät sitä paits ... Vanitas vanitatum!

Häh? Trollaako kaikki täällä? 
Ainakin luonnontieteiden puolelta tulevalle (gradunsa jo tehneelle) niissä rasittavaa oli lähinnä pakollinen paikalla olo ja kaikki se diipadaapa ja asioiden hyödytön vatvominen.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 22:33"]

Olen kuullut, että se on työläs mutta ei kuitenkaan älyllisesti mitenkään haastava vuosi.

[/quote]

Aivot narikkaan, viritä puppugeneraattori ja menoksi.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 22:38"]

Häh? Trollaako kaikki täällä? 
Ainakin luonnontieteiden puolelta tulevalle (gradunsa jo tehneelle) niissä rasittavaa oli lähinnä pakollinen paikalla olo ja kaikki se diipadaapa ja asioiden hyödytön vatvominen.

[/quote]

Jos sulle sitten sattui vähemmän vaativa ohjaaja? Itse sain yötä myöten ja kaikki viikonloput valmistella tunteja kun ohjaaja halusi että esitän kaikki mahdolliset temput tunneilla... Ei ne kasvatustieteen luennot ym. niin raskaita olleet, tuntien valmsitelu oli.

Minä olin jo tehnyt kaikki ainekohtaiset opinnot gradua myöten siinä vaiheessa, kun menin tekemään pedagogisia opintoja. Sen viimeisen vuoden aikana meinasi tulla hermoromahdus lähinnä sen takia, millaista paskaa koko vuosi oli pullollaan. Se oli pahempaa kuin kaikki Keltikangas-Järvisen ahaaelämykset yhteensä potenssiin tuhat.

Mutta sanotaan niin, että jos olisin halunnut työskennellä opintojen ohella, ajallisesti parhaat olosuhteet siihen olisi ollut juuri tuona viimeisenä vuonna. Aivojakaan ei paljon tarvinnut opinnoissa vaivata.