Lue keskustelun säännöt.
pienestä pojastani on tullut yksinäinen kotihiiri
01.09.2014 |
Menen kauppaan aina hänen koulunsa ohi ja koulun pihalla on aina iso joukko hänen luokkalaisiaan poikia pelaamassa palloa, mutta oma poikani ei koskaan mene mukaan, vaan istuu kaikki päivät neljän seinän sisällä. Poika sanoo että hänellä on koulussa kavereita mutta hän ei koskaan tapaa heitä, eikä edes tervehdi, kun sattuvat törmäämään kadulla. Kun yritän saada pojan menemään kaverille, sitä seuraa riita, tai lapsi ei ole kuulevinaan, tai hän lähtee ulos, mutta vaeltelee siellä yksinään ja palaa pian kotiin. Viikonloppuisin poika on yleensä perjantaista sunnuntaihin yhtä mittaa sisällä.
Mitä mieltä olette? Kuulostaako tämä ongelmatilanteelta? En millään haluaisi painostaa poikaa mutta en haluaisi myöskään seisoa tumput suorina kun lapseni eristäytyy. Pojalla on parikymppiset sisko ja veli, eivätkä he 11-vuotiaina nyhjänneet ehdoin tahdoin sisällä päivästä toiseen ainoana seuranaan äiti ja isä, vaan he olivat ulkona kavereiden kanssa monta kertaa viikossa. Onko teillä (ollut) tämmöinen ongelma? Onko tämä sisällä mököttäminen nykyään normaalia?
Kommentit (22)
Ja älkää jaksako ehdottaa näitä "hommaa lapselle harrastus"-juttuja. Ei harrastuksista todellakaan saa kavereita, kaikki pojat leikkii omissa porukoissaan, ujompi vaan jää sivuun ja thats it. Terv 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikahan saattaa valehdella, että hänellä menee hyvin koulussa ja että hänellä on kavereita. Voi olla, ettei hänellä olekaan, jos nyt kerran noin alla päin on.
En tiedä, kunhan arvailin. :)
Kuulostaa kurjalle, mutta jos poika ei itse siitä kärsi, eli häntä ei kiusata? Niin eikai se hänestä itsestään ole kamalaa. Mutta entäs jos keksisitte perheen kanssa jonkun yhteisen jutun? Kylpylään/uimahalliin, sienimetsään, opettelette tunnistamaan sieniä/tai pieni kisa pystyyn, pihaOlympialaiset jos on kaveriperheitä/serkkuja, tai vaikka Geokätköily. Ehdotin tämmösiä siksi jos niiden kaverin kanssa oleminen on se ongelma? Mä olin itsekkin pienenä sellainen omissa leikeissä viihtyvä, enkä aina kaivannut niitä kavereit, mutta jos oli tilaisuus siihen että oli jotain kivoja pihaleikkejä niin menin. Kävin myös paljon isän kanssa yhdessä sienessä, marjassa yms. Mutta sisällä viihdyin aika hyvin jos mua ei ois ulos vielty....
JOs ei jaksa olla kavereiden kanssa, entäs vanhempien? Eikö lähde vkloppuna ulos edes teidän kanssa? Mä keksisin muksulle tekemistä ja veisin vaikka pitkälle kävelylle tai mihin vaan.
Siis onko tämä ongelma pojalle vai äidille? Jos poika vain viihtyy yksikseen ja saa olla tarpeekseen kavereiden kanssa jo kouluaikaan, ei ongelmaa ole. Jatkuva seuran tuputtaminen voi tässä tapauksessa lähinnä ärsyttää lasta, nimim. kokemusta on.
Jos lapsi kuitenkin kaipaa tekemistä, tehkää jotain perheen kesken, kuten yllä ehdotettiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 21:32"]Poikahan saattaa valehdella, että hänellä menee hyvin koulussa ja että hänellä on kavereita. Voi olla, ettei hänellä olekaan, jos nyt kerran noin alla päin on.
En tiedä, kunhan arvailin. :)
[/quote][quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 21:34"]Kuulostaa kurjalle, mutta jos poika ei itse siitä kärsi, eli häntä ei kiusata? Niin eikai se hänestä itsestään ole kamalaa. Mutta entäs jos keksisitte perheen kanssa jonkun yhteisen jutun? Kylpylään/uimahalliin, sienimetsään, opettelette tunnistamaan sieniä/tai pieni kisa pystyyn, pihaOlympialaiset jos on kaveriperheitä/serkkuja, tai vaikka Geokätköily. Ehdotin tämmösiä siksi jos niiden kaverin kanssa oleminen on se ongelma? Mä olin itsekkin pienenä sellainen omissa leikeissä viihtyvä, enkä aina kaivannut niitä kavereit, mutta jos oli tilaisuus siihen että oli jotain kivoja pihaleikkejä niin menin. Kävin myös paljon isän kanssa yhdessä sienessä, marjassa yms. Mutta sisällä viihdyin aika hyvin jos mua ei ois ulos vielty....
[/quote]
Olenkin vähän miettinyt, että mitä jos poikaani kiusataan, eikä hän uskalla siksi mennä ulos. Ja ihan yllättäen tämä eristäytyminen alkoikin: viime maaliskuussa poika viipotti lähes päivittäin ulkona kavereiden kanssa, mutta kesälomaan mennessä tilanne oli jo tämmöinen. Kesällä tuli ulos välillä minun ja isänsä kanssa, mutta pääsääntöisesti halusi jäädä kotiin. Vähän ennen koulun alkua sanoi pettyneenä, että olipas harvinaisen tylsä kesä, mutta ei tuntunut olevan ahdistunut koulun alkamisesta. Vietän kyllä aikaa pojan kanssa niin paljon, kuin pystyn, mutta kyllähän tuon ikäiselle ne kaverit on tärkeitä.
Ap
Ensiksi pitää selvittää kiusataanko poikaa. Haittaako kaverittomuus poikaa vai onko mielellän yksin? Onko aina ollut yksinäinen vai vasta viime aikoina? Kaikilla ei ole pakko olla monta kaveria, mutta edes yksi kaveri olisi ihan hyvä olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut asiasta poikasi kanssa? Mitä hän itse sanoo? Älä kysy onko hänellä kavereita koulussa vaan kysy kenen kanssa Matti leikkii välitunnilla ja kenen kanssa Juho? Entä kenen kanssa sinä leikit? Kiusataanko teidän luokallanne ketään? Ketä? Kiusaatko sinä muita?
Mitä luokkakaverisi tekevät koulun jälkeen? Kuka leikkii kenenkin kanssa? Olen nähnyt, että teidän luokkalaiset ovat usein kentällä? Etkö sinä halua mennä mukaan? Miksi?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 21:49"]Siis onko tämä ongelma pojalle vai äidille? Jos poika vain viihtyy yksikseen ja saa olla tarpeekseen kavereiden kanssa jo kouluaikaan, ei ongelmaa ole. Jatkuva seuran tuputtaminen voi tässä tapauksessa lähinnä ärsyttää lasta, nimim. kokemusta on.
Jos lapsi kuitenkin kaipaa tekemistä, tehkää jotain perheen kesken, kuten yllä ehdotettiinkin.
[/quote]
On selvää, että introvertille ihmiselle voi tulla kaverikiintiö täyteen koulussa, mutta kyllä se on huolestuttavaa, mutta kuulostaa kyllä ongelmalliselta, että noin nuori on neljän seinän sisällä niin paljon, kuin ikinä mahdollista samalla, kun muut ikätoverit ystävystyy keskenään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 21:25"]Ja älkää jaksako ehdottaa näitä "hommaa lapselle harrastus"-juttuja. Ei harrastuksista todellakaan saa kavereita, kaikki pojat leikkii omissa porukoissaan, ujompi vaan jää sivuun ja thats it. Terv 2
[/quote]
Mun pojalla on harrastus, kyllä. Harrastaa jalkapalloa, mutta ei juttele joukkuetovereidenkaan kanssa ja lähtee aina harkkareista mahdollisimman nopeasti pois. Treenit on kerran viikossa, en usko, että pojalla harrastusinto kestäisi, jos joutuisi käymään harrastuksessa useamman kerran viikossa
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 21:25"]
Ja älkää jaksako ehdottaa näitä "hommaa lapselle harrastus"-juttuja. Ei harrastuksista todellakaan saa kavereita, kaikki pojat leikkii omissa porukoissaan, ujompi vaan jää sivuun ja thats it. Terv 2
[/quote]
En minäkään ymmärrä harrastusten tuputtamista ratkaisuksi jokaikiseen ongelmaa. Miten ujo ja syrjäänvetätyvä tai jopa kiusattu siellä löytäisi kavereita, jos ei muuallakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 21:55"]Ensiksi pitää selvittää kiusataanko poikaa. Haittaako kaverittomuus poikaa vai onko mielellän yksin? Onko aina ollut yksinäinen vai vasta viime aikoina? Kaikilla ei ole pakko olla monta kaveria, mutta edes yksi kaveri olisi ihan hyvä olla olemassa.
[/quote]
Eristäytyminen alkoi viime keväänä ja selvästi leikkikaveria vailla poika on.esim. Hakeutuu jatkuvasti vielä kotona asuvan isoveljensä seuraan ja keskustelee tämän kanssa asioista, jotka olisi parempi jakaa ikätovereiden kanssa ja on mustasukkainen, kun veli lähtee johonkin kavereiden kanssa. Opettaja kertoi, että poika jää usein ilman paria, eivätkä muut pahemmin puhu hänen kanssaan, mutta kiusaamista ei ole huomannut. Poika kielsi opettajan väitteet, eikä suostunut enää puhumaan asiasta
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 22:03"]Oletko puhunut asiasta poikasi kanssa? Mitä hän itse sanoo? Älä kysy onko hänellä kavereita koulussa vaan kysy kenen kanssa Matti leikkii välitunnilla ja kenen kanssa Juho? Entä kenen kanssa sinä leikit? Kiusataanko teidän luokallanne ketään? Ketä? Kiusaatko sinä muita?
Mitä luokkakaverisi tekevät koulun jälkeen? Kuka leikkii kenenkin kanssa? Olen nähnyt, että teidän luokkalaiset ovat usein kentällä? Etkö sinä halua mennä mukaan? Miksi?
[/quote]
Niin, voisin tietysti kysellä häneltä enemmän ja hienovaraisesti. Kyselen yleensä, miten päivä meni ja poju vastaa "hyvin" ja sanoo leikkineensä x:n, tai y:n kanssa. Tietääkseni monet luokkalaisensa pelaavat jalkkista välkillä, mutta jostain syystä hän ei koskaan mene mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohoijaa, miten sokea voitkaan ap olla. Tottakai poikaa kiusataan, eikä tietenkään halua "vasikoida" kiusaajiaan. Opettajat ovat puusilmiä, eivätkä tuollaista näe tai halua nähdä.
Itsellä ihan sama tilanne ala-asteella. Kiusattiin vuosikausia, eristäydyin. Kun kysyttiin suoraan kiusataanko mua, niin vastaus oli aina " EI, hyvin menee!" koska pelkäsin, että kiusaaminen olisi kahta kauheampaa. Opettaja ei tietenkään nähnyt yhtään mitään....mutta tuolla lailla se kuitenkin myös ilmeni; eli en ikinä halunut mennä mukaan juttuihin, olin aina ilman paria tms....eli otapa nyt itseäsi niskasta kiinni ja ole poikasi ÄITI ja tee jotain!
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 01:12"]
Hohoijaa, miten sokea voitkaan ap olla. Tottakai poikaa kiusataan, eikä tietenkään halua "vasikoida" kiusaajiaan. Opettajat ovat puusilmiä, eivätkä tuollaista näe tai halua nähdä.
Itsellä ihan sama tilanne ala-asteella. Kiusattiin vuosikausia, eristäydyin. Kun kysyttiin suoraan kiusataanko mua, niin vastaus oli aina " EI, hyvin menee!" koska pelkäsin, että kiusaaminen olisi kahta kauheampaa. Opettaja ei tietenkään nähnyt yhtään mitään....mutta tuolla lailla se kuitenkin myös ilmeni; eli en ikinä halunut mennä mukaan juttuihin, olin aina ilman paria tms....eli otapa nyt itseäsi niskasta kiinni ja ole poikasi ÄITI ja tee jotain!
[/quote]
Meinasin kirjoittaa ihan saman jutun. Kiusatun käyttäytymiseltä tuo kuulostaa.
Ei kai harrastuksen ainoa tarkoitus ole olla sosiaalistava? Kavereidenko takia harrastetaan?
Mitä lapsesi tekee kotona? Harrastuksen kautta hän voisi saada mieleskästä tekemistä, eikä istuisi kotona enää niin paljon. Esim. musiikkiharrastus voisi olla hyvä, koska siinä on paljon yksinäistäkin puurtamista. Orkesterisoittimien valitsemalla pääsee kyllä väkisinkin mukaan porukkaan (ainakin jollain lailla). Tuon ikäisenä voi vielä aloittaa jotakin harvinaisempia soittimia, esim. puhaltimia.
Jos lapsi jää ilman paria koulussa, ja muut eivät puhu hänelle,niin se on ilmeistä eristämistä ja todellakin kiusaamista!! Yleisin kiusaamisen muoto!
Mulla on ujo poika, mutta teen hänen kavereiden eteen töitä. Meille saa aina tulla kylään. Annan välillä herkkuja. Otan kavereita mukaan uimaan ja yhetisiin harrastuksiin. Kovaa hommaa, mutta en halua, että poikani eristäytyy.
Uskon myös, että poikaasi kiusataan. Ei ehkä fyysisesti, mikä opettajan olisi helpompi nähdä, mutta jotain nälvimistä, eristämistä yms todennäköisesti on. Se on voinut lähteä hyvinkin pienestä asiasta, jopa niin ettei kukaan ole tarkoittanut sitä mutta tilannevon ajautunut siihen ettei poikasi uskalla enää ottaa kontaktia muihin..................Opettaja voi ottaa asian käsittelyyn ihan anonyymisti luokassa, jakaa parityöskentelyparit itse, pitää ohjatun välitunnin niin että kaikki osallistuisivat, pyytää liikunnanopettajaa ottamaan myös asia huomioon. Vaatii hiukan ylimääräistä panostusta, mutta kierteen katkaisu olisi tärkeää mahd pian..............Oletteko kutsuneet pojan kavereita teille? Tai mukaan uimahalliin tms.
Luulin aluksi, että kirjoitat mun pojastani. Poika on menossa asperger-tutkimuksiin, mutta en usko hänen olevan asperger, vaikkakin on niitä piirteitä, mun mielestä asperger on vaan tekosyy vanhemmille, jolla voivat pienentää omaa syyllisyyttään vaikean lapsensa kanssa, kun on taas tehtailtu jollekin tietylle ihmistyypille sairaus.
En mä osaa auttaa. Mä itkeskelen päivät kotona ja suren, en tiennyt, että lapsella voi ees tällasia ongelmia olla. Oon niin väsynyt tähän.