Millaista rekalla ajaminen on?

Ammattina raskas. Isolla autolla on mukavaa ajaa, paitsi että on laiskaa menoa. Vaatii tarkkuutta ja harkintaa.

Voisin kuvitella että täytyy osata olla ottamatta stressiä kolmion takaa eteen tulevista nysvääjistä ja uhkarohkeita ohituksia tekevistä.

Naurettavat lepoajat voivat käydä kortin päälle jos tulkitsee niitä joustavasti.

Varmaan itse työnä ihan mukavaa ajella ympäriinsä isolla autolla... Mutta työajat on ainakin perseestä!

Mieheni on rekkakuski... Kuulema isoja teitä ihan mukava ajella, vaan sitten kun joutuu kaupungissa puikkelehtimaan peräkärryn kanssa, meinaa itku päästä...

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 18:01"]

Mieheni on rekkakuski... Kuulema isoja teitä ihan mukava ajella, vaan sitten kun joutuu kaupungissa puikkelehtimaan peräkärryn kanssa, meinaa itku päästä...

[/quote]

Tuli kyllä sulonen mielikuva itkua vääntävästä karskista isosta äijästä, alahuuli väpättäen menee rekkulilla... öön öön. "Eihän tästä tuu siis yhtään mitään, mä en enää ala, mä lähden meneen!"

(jättää rekan tyhjäkäynnille jonnekin keskustan kapealle yksisuuntaiselle ja suuntaa kotiin itkemään. "En varmana mee enää huomenna, en varmana.")

tylsää,tylsää,mikään ei ole niin puuduttavaa kuin madella muun liikenteen seassa,todella ankea ammatti,monet ajaa vielä saman reitin joka päivä vuodesta toiseen.

en ole rekkakuski,mutta kuorma-autolla paljon ajanut,töissä huoltoautona vanha telivetoinen scania.

joku aika sitten ajelin uudella volvon tukkirekalla missä automaattilaatikko ja vakkari päällä piti automaattisesti edellä meneviin vakio etäisyyden,ei tarvinnut muuta tehdä kuin vähän ohjata auto hoiti lopun itse.

Up

Ammattina paljon muutakin kuin pelkkää ajamista. Ei riitä että tuntee liikennesäännöt vaan pitää osata käsitellä kuormaa, omata asiakaspalvelutaitoja ja tajuta, ettei lakeja noin vain voi soveltaa.

Konkreettisesti rekalla ajaminen ei suoralla tiellä tai eteenpäin ajettaessa eroa henkilöautolla ajamisesta kuin että näkyvyys on pääosin parempi (paitsi esim. ihan suojatien edessä - koska rekan hytti on korkeammalla niin aivan puskurin edessä käveleviä ihmisiä ei todellakaan hytistä näe) johtuen korkeammalla olevasta hytistä. Massaa rekassa on huomattavasti enemmän, joten varsinkin talvella mäkilähtö saattaa olla aikamoista arpapeliä ja peruuttaminen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin henkilöautolla. Kaikkeen toki voi oppia ja tottuu.

naisrekkakuski

Ohiksena heitän, että minun mielestäni autokoulussa B kortin suorittamisessa pitäisi ehdottomasti olla edes yksi ajokerta kuorma-auton ratissa. Antaisi tavalliselle autoilijalle perspektiiviä siitä, miltä maailma näyttää ison auton ratin takaa ja osottaisi konkreettisesti sen, ettei rekkaa kannata ohittaa aivan nokan edestä.

Raskasta työtähän se on. Ajaminen on haastavinta talvella, ennakointi on kaiken a ja o tietysti myös kesäkeleillä. Tarpeeksi kauan kun ajaa, oppii lukemaan liikennettä kohtalaisen hyvin. Kiire on koko ajan, säännöllisyyttä ei ole, jatkuva univelka ja sosiaalinen elämä on todella minimaalista.

Ja kyllä meidän firmassa ainakin on peilit autoissa myös tuulilasin yläpuolella, että näkee ne auton eteen tulevatkin.

Jatkuva kiire ja sen myötä vitutus. Rekkojen oletetaan liikkuvan oli keli mikä tahansa. VR junat kyl pysähtyvät jos esim liikaa lunta. Vapaa-aikaa todella todella vähän. Palkka ihan jees mutta kyllä joka sentin eteen joutuu tekeen. Ja työ on paljon muutakin kun ajamista. Työpäivät on pitkiä joka päivä 13-16h ja kilometrejä päivittäin omassa hommassa 550-780km.

Eteenpäin ajaessa ei tarvitse muistaa muutakuin se, että ottaa risteyksissä tilaa sen verran kuin tarvitsee. Perävaunun akselivälin ja pituuden myötä ei ihan joka risteyksestä käännytä ilman, että joko liikennemerkki lähtee vaunun etuylityksen takia mukaan tai vaunun kylki raapaise muuta liikennettä. Keulaa kannattaa viedä tarpeeksi pitkälle eteen. Mielummin liian paljon eteen kuin liian vähän. Vaunu oikaisee paljon, sen takia on seurattava peileistä, esim. Etuylitys ja takatelin linja. Ennakoida pitää. (Risteyksien muotojen katsominen, muu liikenne - jos liikennettä on paljon, ei kannata risteykseen pysähtyä vaan pitää auto liikkeellä. Yhdistelmäajoneuvojen liikkeellelähtö on hitaampaa kuin henkilöauton.) Jos kyseessä on täysperävaunuyhdistelmä taaksepäin mentäessä kannattaa muistaa se, että vaunun häntä kääntyy siihen suuntaan mihin käännät ohjauspyörää. Aina kannattaa peruuttaa hitaalla vauhdilla ja pienillä liikkeillä. Vaunun ohjaava teli on useimmiten todella herkkä kääntymään. Jos kääntää liikaa niin ei kerkee kissaa sanomaan ennenkuin aisa on solmussa. Työnä kuorma-auton ajaminen on fyysisesti ja henkisesti rankkaa. Työaikalain ja Ajo- ja lepoaikalain seuraaminen, kuorman varmistaminen, kuorman asettelu akselimassojen ja telimassojen mukaan, kantavuuskuormat (kuinka paljon autossa voi kuormaa olla ennenkuin kuorman paino menee ylikuorman puolelle.) Muun liikenteen töhöily vituttaa myös erittäin paljon. 

Nää on näitä paska puheita, että vaan risteyksissä tarkkana ja onki varmaan näin (kesällä). Talvi eteenpäin ajaminen yhtä tuskaa varsinkin jos vauhtia 80km/h. Kyllä siinä tilanteita tulee vääjäämättä, mutta eipä niistä juuri puhuta. Risteys kohdissa vaikka rajoitus on 80 niin tekisi liukkaalla mieli ajaa risteyksen ohi 60km/h. Se on yks auto eteen siitä yli ja vastaavasti kun tulee liian hiljaa niin joku luulee, että se vaan kääntää ja suma ajaa eteen. Ainoa siis vaihtoehto luottaa autoihin ja kuljettajiin ettei eteen tule ja käytännössä rekan jarruttelu lisää omaa riskiä myös muiden. Käytännössä tällä ideoin sitä, että noita painoja ja värkkejä ei ole suomeen tehty kelien puolesta, mutta minkäs teet. Joku hullu aina ajaa ja raha puhuu puolesta. Suomen tieverkostolla on mahdoton ajaa kelien edellyttämällä tavalla ja varsinkin kun nykyään olet somessa turhan ennakoivalla ajolla. Tuurilla nuo rekat seilaa tuolla ihan sama mitä joku väittää. Rekkaa ei ole tehty äärioloihin suomessa ja siitä moni esimerkki itselläkin ihan valtatiellä sattuneista sladeista ja jälkitilaanteessa bussipysäkille tiehoitoon soittaneella. Oma kantani näistä tilanteista kuitenkin on itsellekkin sattuneista se, että ihmeen vähän noita onnettomuuksia kuitenkaan käy. Liekö tuuri nimenomaan sillä liikkuu tuolla teillä rekoilla vasta kokemattomiakin kuskeja. Yksikään talvi ei ole tuonut mulle juuri kokemusta kuin, että mustajää on pahin sekä lauhtuminen sekä se, että jokainen talvi on erinlainen ja siihen on mukauduttava. Halu vaihtaa alaa on kova puhumatta ylipäätään vielä jostain ratsioista tien päällä. Kesä oikeasti ainoa hieno tässä alassa.

Tuttu nainen ajoi jo 80-luvulla perävaunullista tukkirekkaa isänsä firmassa.

Tylsää hommaa.

Miksi niin moni tekee tätä työtä, kun tiedostaa että on helvetillinen kiire kokoajan, työpäivät venyy usein ruuhkissa ja myös lastausta/purkua odotellessa, jatkuva epävarmuus kun ei pysty ennakoida työpäivän kulkua, et pysty suunnittelemaan omaa vapaa-aikaa kunnolla välttämättä edes huomiselle, saatika sitten kahden viikon päähän. Sitten kun vapaa-aika jää lyhyeksi, ei pysty millään palautumaan kunnolla henkisesti raskaasta työstä jossa joutuu kokoajan olla valppaana...monissa firmoissa myös palkanmaksuongelmia, ei makseta lisiä oikein ym. Ja palkkakin ihan surkea työn vaativuuteen nähden. 

Haluaisin vastauksia alalla olevilta, miksi raadatte itsenne pahimmassa tapauksessa burnouttiin?