tatteja on nyt niin paljon että ne kävelevät sisälle lähes itsestään
En ehtinet edes metsään kun jo nurmikolla kasvaneet tatit täyttivät koriin.
Mitä noista vielä tekisi? Viikonloppuna syötiin jo tattikastiketta, tattimuhennosta ja tattimunakasta (ei sentään kaikki samalla aterialla).
Kommentit (16)
Tarviiko kuivaamiseen kuivurin vai onnistuuko muutenkin?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 09:03"]
En ehtinet edes metsään kun jo nurmikolla kasvaneet tatit täyttivät koriin.
Mitä noista vielä tekisi? Viikonloppuna syötiin jo tattikastiketta, tattimuhennosta ja tattimunakasta (ei sentään kaikki samalla aterialla).
[/quote]
Ip-lehdessä olikin otsikko "tatteja tulee ovista ja ikkunoista" mutta, vaikka kuinka olen pitänyt räppänät auki ilman olen jäänyt :(
Tunnistan tatit muista sienistä, mutten tatteja toisistaan. Siksi en uskalla tatteja poimia/syödä, vaikkei myrkyllisiä tatteja kai ole olemassakaan. Laitetaanko kaikki tatit ruoaksi samalla tavalla?
Rohkaiskaa, niin hakisin tattini minäkin tuolta..
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 09:12"]
Tunnistan tatit muista sienistä, mutten tatteja toisistaan. Siksi en uskalla tatteja poimia/syödä, vaikkei myrkyllisiä tatteja kai ole olemassakaan. Laitetaanko kaikki tatit ruoaksi samalla tavalla?
Rohkaiskaa, niin hakisin tattini minäkin tuolta..
[/quote]
Rohkeasti vaan poimimaan. Sappitatti voi pahalla maullaan pilata ruoan mutta voit varmistaa asian maistamalla pienen palan.
Punikkitatti pitää kypsentää hyvin, muuten tulee kauheita mahavaivoja. Täällä myös tatteja paljon. Paistoin pannulla (pari punikkitattia joukossa). Kun neste on haihtunut sienistä, niin voita, sipulia ja ripaus valkopippuria sekaan. Hyvää leivän päällä ja lisukkeena.
Kerään vain herkkutatteja ja voitatteja. Eilen lämmitimme mökkisaunan ja saunomisen jälkeen levitin lauteille leivinpaperipalojen päälle kaksikymmentä PIENTÄ herkkutattia ihan ohuiksi siivutettuina. Leikkasin ne niin, että siivussa oli sekä jalkaa että lakkia siis sienen poikkileikkauksena.
Juuri äsken hain sienet, jotka ovat paperinohuita ja ihan rapisevan kuivia. Osan laitan minigrip pusseihin, osan lasitölkkeihin.
Inhottaa sekä sienten maku että ällöttävä koostumus. Keräämisestä tykkään kyllä. Mitä te niille teette jotta saatte ruuasta syötävää? Hukutatte kermaan ja voihin?
Syötävien tattien perusasia on se, että mitä tiiviimpi rakenne sen parempi. Sappitatti on tästä poikkeus, ja sen muistaa siitä, että musta = pelottavaa ja valkoinen = vaaraton, eli herkkutatin jalan verkko on valkoinen, sappitatin musta. Äikätatti on myös pahanmakuinen, tai itse asiassa sitä kai voi käyttää pippurin korvikkeena. Aika fanaattinen sienten ystävä pitää olla, jos sitä pippurin sijasta käyttää.
Lehmäntatti ja nummitatti eivät ole kaksisia ruokasieniä, mutta syötäväksi kelpaavia kyllä. Ällöttävä koostumus katoaa, kun tatit kuivaa ja jauhaa. Käy esimerkiksi jauhelihan jatkeeksi ja ruskeaan kastikkeeseen, ei tarvita keinotekoista natriumglutamaattia mausteeksi.
Kun kuivaat herkkutatit kunnolla ja säilytät oikein, ne ovat ihan priimaa kesään saakka, paitsi että ainakin meillä viimeiset syödään jo helmikuussa. Kuivaus käy ilman kuivuria tai saunaakin. Levitä viipaloidut sienet leivinpaperille uunipellille. Uuniin mahtuu 3-4 pellillistä kerralla. Laita lämmöksi 45-50 astetta, kiertoilma päälle ja luukku pikkuisen raolleen. Kuuden tunnin päästä kokeilet kuivuutta; ne eivät saa olla kuin nahkaa vaan todella rapsakoita. Sitten säilöt ne tiiviisti lasitölkkeihin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 09:43"]
Inhottaa sekä sienten maku että ällöttävä koostumus. Keräämisestä tykkään kyllä. Mitä te niille teette jotta saatte ruuasta syötävää? Hukutatte kermaan ja voihin?
[/quote]
Ihmeellinen suomalainen pakkomielle, että sieniruoissa pitäisi aina olla kermaa ja voita. Esim. juuri tatteihin istuu erinomaisesti oliiviöljy, yrtit ja valkoviini. Myös kiinalainen maustaminen eli soijakastike, valkosipuli ja inkivääri tukee loistavasti sieniä.
Kuivatan tatit (ja myös suppilovahverot) saunan lauteilla ihan ilman mitään lämpöä (no, lattialämmitys on päällä). Levitän ne hyvin, ja käyn alkuun katsomassa, pöyhin vähän, aamuin illoin. Kuivuvat hyvin 4-5 päivässä.
Emme kerää muuta kuin herkkutattia. Herkkutatin erottaa helposti muista tateista jalassa olevan verkkokuvion väristä (selkeästi ruskea, muilla tateilla tummempi), siitä kun lakki ei ole yhtään limainen ja kaikkein parhaitan erotan sen hienoisesta pähkinän tuoksusta. Tämä kyselijälle. Kun opettelet tunnistamaan tatteja, niin haistele ja maistele.
Tattirisotti on ihan parasta.
Kävin tänään 2 kertaa sienessä omalla tontilla. Päivällä paistoin koivuhaperoa ja nyt illemmalla tein sienikeittoa nummitatista.
Kätevää, kun omasta pihapiiristä saa ruokasienet.
Hakkaa niitä tatteja. Täällähän ei tatit silmille hypi!!!
T: Urpo
Tattirisotto. Sopivat hyvin lisäksi lihapatoihin.
Kuivaa osa ja lahjota kavereille (siis tatteja arvostaville). Kuivatut tatit säilyy hyvin, jos tas ensivuonna on huonompi vuosi.