Epätyypillinen masennus
Onko täällä tuon diagnoosin ihmisiä? Sain eilen vihdoin ja viimein varattua itselleni lääkäriajan pitkällisen kipuilun jälkeen. Nyt mua sitte kuitenki mietityttää että onkohan se ihan turhaa... Lapset on ollut tarhassa eilen ja tänään ja mielikin on paljon parempi. Koko kesä on mennyt ihan järkyttävässä alakulossa, eikä kevät juuri parempi ollut. Oon vuoden aikana lihonut varmaan 25 kiloa, kun pahaan mieleen vetelen sitten kaksin käsin herkkuja, jotka ei kyllä juuri mieltä paranna kuin hetkellisesti. Toimintakyky on kyllä välillä ollut nollissa, en jaksais yhtään mitään, varsinkaan lasten kanssa. Mutta sitten kuitenkin joukossa on näitä hyviä päiviä, joskus useampikin putkeen, niin tuntuu että ihan turhaan meen mihinkään lääkäriin. Ääh, voisko joku kertoo mulle minkälaista oma epätyypillinen masennus on ollut? Mun kuvitelma masennuksesta on se, että makoillaan sängyssä eikä tunneta yhtään mitään. Mutta onko se sitä?
Kommentit (8)
Epätyypillinen täälä. Opislelut sujunu, vuorottain ajan itseni loppuun ja sitte menee sängyssä makoillen viikkoja. Persoonallisuushäiriöinen myös. Mitkään lääkkeet ei auta halutulla tavalla. Kun jtn voisi saada aikaiseksi, ei kiinnosta. Kun kiinostaa, ei jaksa.
"Koko kesä on mennyt ihan järkyttävässä alakulossa, eikä kevät juuri parempi ollut."
Vastasit jo.
En nyt jaksa enempää kirjoittaa, mutta sulla on nyt edessä se, että sun pitää myöntää itsellesi, että sinä olet sairas. Parantuminen ei lähde käyntiin ennen sitä.
T: samanlainen
Muuttakaa maalle, eläkää mahd. paljon vanhanaikaisesti, luonnonrytmin mukaan. Auttaa todellakin masikseen. On vain vähän vaikea toteuttaa, jos ei ole mahdollisuutta elellä välillä maalla hyvässä paikassa. Mutta kokeilkaa, vaikka hampaat irvessä aluksi. Somet pois, rasittavaa liikuntaa tilalle.
Kyllä se taitaa olla ihan tyypillinen masennus. Veikkaan ettei ihan keskivaikea, mutta kuitenkin. Itsekin olin pitkään depiksessä toimintakuntoinen, kävin töissä jne. Mieli vaan musta ja itseinho suunnaton.