Mistä joillekin lapsille tulee se halu ilkeillä toiselle?

onko jollain kommenttia ja arviota? ehkä niillä on vertaistietoa jotka täällä ilkeilevät, eli miten opetatte lapsenne pahoittamaan toisen mielen?

jotenkin se pitää opettaa, koska kiltteys tulee lapselta luonnostaan, he eivät synny pahana

Vallan tunne, voitonriemu. Ei lapsilla ole sisäsyntyistä moraalia, se opitaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Yleensä puretaan pahaa oloa. Voi olla, että esim. kotona on lasta toruttu jostain hänen tekemisestään ja tuo lapsi haluaa, että toinenkin joutuu ikävään tilanteeseen. Osa hakee huomiota tavalla tai toisella.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:46"]

Vallan tunne, voitonriemu. Ei lapsilla ole sisäsyntyistä moraalia, se opitaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

[/quote]

kyllä lapsi tajuaa mikä on hyvää ja mikä on pahaa, omilla tunteillaan

Minä olin itse tuollainen lapsena. Alle kouluiässä se oli minusta ihan silkkaa pitkästymisherkkyyttä. Minua kyllästytti usein se ettei tapahtunut mitään, ei mitään "rajua" siis. Niinpä järjestin itselleni viihdettä sillä millä se on helpointa, saamalla reaktioita toisista lapsista. En varsinaisesti ymmärtänyt vielä siinä iässä että se on pahasti tehty, vaikka toki äiti oli niin sanonutkin. Ja toisinaan myös se oli osa hauskuutta jos sai aikuiset reagoimaan hermostumalla ja huutamalla. 

Kouluiässä sitten asiaan liittyi myös selkeämpi jonkinlainen vallan tunne, tunne että olen vahvempi kuin sinä ja voin tehdä mitä minua huvittaa, etkä sinä voi sille mitään. Tosin siinä iässä aloin myös tajuta empatian kautta toisten tunteita, että se ihan oikeasti sattuu niitä, eikä vain että vanhemmat ja opettajat vaan muuten jäkättää, ja sellainen käytös alkoi vähentyä ja loppua. 

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:46"]

Vallan tunne, voitonriemu. Ei lapsilla ole sisäsyntyistä moraalia, se opitaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

[/quote]

kyllä lapsi tajuaa mikä on hyvää ja mikä on pahaa, omilla tunteillaan

[/quote]

Ei tajua. 1-2-vuotiaat heittävät hiekkaa ja vetävät tukasta toisia. Eivät ilkeyttään, vaan koska eivät tajua, että se on väärin ja tuntuu pahalta. Lapsi oppii maailmaa tarkkailemalla ja kasvattamalla sen, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja tekevät silti vääriä asioita, kuten aikuisetkin.

Miksi joillekkin aikuisille tulee halu ilkeillä toisille? Haukkua sosiaalisessa mediassa (ei oo palleja sanoa kasvotusten) esim. Kommentoida ilkeästi muiden blogeihin tai tehdä loukkaavia ja arvostelevia keskusteluja (köhköh iida ja mungis) tunnnistatko itsesi? Huoh teitä av-mammoja. Mistähän ne kersat ottaa mallia

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:50"]

Minä olin itse tuollainen lapsena. Alle kouluiässä se oli minusta ihan silkkaa pitkästymisherkkyyttä. Minua kyllästytti usein se ettei tapahtunut mitään, ei mitään "rajua" siis. Niinpä järjestin itselleni viihdettä sillä millä se on helpointa, saamalla reaktioita toisista lapsista. En varsinaisesti ymmärtänyt vielä siinä iässä että se on pahasti tehty, vaikka toki äiti oli niin sanonutkin. Ja toisinaan myös se oli osa hauskuutta jos sai aikuiset reagoimaan hermostumalla ja huutamalla. 

Kouluiässä sitten asiaan liittyi myös selkeämpi jonkinlainen vallan tunne, tunne että olen vahvempi kuin sinä ja voin tehdä mitä minua huvittaa, etkä sinä voi sille mitään. Tosin siinä iässä aloin myös tajuta empatian kautta toisten tunteita, että se ihan oikeasti sattuu niitä, eikä vain että vanhemmat ja opettajat vaan muuten jäkättää, ja sellainen käytös alkoi vähentyä ja loppua. 

[/quote]

Pitäisi kertoa, että haluaa actionia, olisi voitu esim riisua sinut ja istuttaa kusiaispesään.