Lue keskustelun säännöt.
Olen opiskelija ja minulla on mielenterveydellisiä ongelmia
31.08.2014 |
Kuulostipas tyhmältä. Vaikka olen jotenkin "aina" tiennyt alitajuisesti, että ongelmia riittää, niin tuntuu jotenkin oudolta ja kamalalta kuulla se toiselta taholta. Ja saada diagnoosi. Luulin nuorempana, että se on se hieno diagnoosi, joka "antaa luvan" olla sairas. No joo, mutta lähinnä mun tekee pahaa ajatella, että oon oikeesti tässä jamassa ja pitäisi osata ottaa apua vastaan. Että ei voi enää piiloutua omiin kaappeihinsa luurankoineen, vaan että ne pitäis nostaa sieltä esiin, hyi.
:(
En tiedä tämän aloituksen tarkoitusta, tuli vaan tuosta aiemmasta (ja aiemmista) ketjuista mieleen. Saa kyselläkin, haukkuakin, kyllä mä tiedostan että oon aika paska.
Jos ei oo mitään sanottavaa, niin ei muuta kuin hauskaa (myöhäis)illan jatkoa sulle, av-mamma tai -pappa. :)
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:13"]
Nyt käy työhön ongelmiesi kanssa ja pääset elämässä eteen päin. Ota kaikki apu vastaan, jota sinulle tarjotaan. Ei diagnoosi ole lopullinen tuomio, elämästä kun ei koskaan tiedä.
[/quote]
Olisi pitänyt jo muutama vuosi siten, mutten uskaltanut. Tälläkin hetkellä tappelen aivan valtavasti sen kanssa, menenkö terapiajonoon vai en. Jokin mussa vain pakottaa laittamaan täysillä vastaan, ja saan käyttää kaiken itsehillintäni, etten peru annettuja aikoja.
Diagnoosit eivät toki ole lopullisia, mutta toisaalta sekään ei haittaisi, jos ei elämää tarvitsisi hirveän pitkälle enää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöhkö, tietysti terapiaan, jos vain pääset! Etkö sä halua elää pitkällä tähtäimellä onnellisempana, tasapainoisempana elämääsi? Voithan onnistua ilman terapiaakin, mutta jos tosiaan saat jonkun oikeasti, joka keskittyy sun ongelmiin ja auttamiseen ja neuvoo sinua auttamaan itseäsi...
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:13"]
Nyt käy työhön ongelmiesi kanssa ja pääset elämässä eteen päin. Ota kaikki apu vastaan, jota sinulle tarjotaan. Ei diagnoosi ole lopullinen tuomio, elämästä kun ei koskaan tiedä.
[/quote]
Olisi pitänyt jo muutama vuosi siten, mutten uskaltanut. Tälläkin hetkellä tappelen aivan valtavasti sen kanssa, menenkö terapiajonoon vai en. Jokin mussa vain pakottaa laittamaan täysillä vastaan, ja saan käyttää kaiken itsehillintäni, etten peru annettuja aikoja.
Diagnoosit eivät toki ole lopullisia, mutta toisaalta sekään ei haittaisi, jos ei elämää tarvitsisi hirveän pitkälle enää elää.
[/quote]
Taidat olla masentunut? Uskon, että nyt on vaikea ajatella eteen päin elämää. Ota päivä kerrallaan. Ei yhtään enempää. Ja mene sovittuihin hoitotapaamisiin, se on sinulle hyväksi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:27"]
Pöhkö, tietysti terapiaan, jos vain pääset! Etkö sä halua elää pitkällä tähtäimellä onnellisempana, tasapainoisempana elämääsi? Voithan onnistua ilman terapiaakin, mutta jos tosiaan saat jonkun oikeasti, joka keskittyy sun ongelmiin ja auttamiseen ja neuvoo sinua auttamaan itseäsi...
[/quote]
Sehän se olisi järkevintä ja kaikin puolin fiksuinta. Tiedostan, etten pysty elämään tällaisena loppuikääni, jos kovinkaan kauaa. Muutos on välttämätön, mutta toisaalta koska voisin mieluusti kuolla sormia napsauttamalla, en osaa nähdä hyötyä. Miksi laittaa itseään likoon, jos kuitenkin kuolee. Ja niin pois päin :(
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:31"]
Taidat olla masentunut? Uskon, että nyt on vaikea ajatella eteen päin elämää. Ota päivä kerrallaan. Ei yhtään enempää. Ja mene sovittuihin hoitotapaamisiin, se on sinulle hyväksi. Tsemppiä!
[/quote]
Sitäkin, kuulemma.
Yritän selvitä päivästä toisensa perään, mutta koska opiskelen, on tavotteita ja tenttisuunnitelmia tehtävä pidemmälle. En vain jaksaisi yhtään, en yhtään.
Kirjoitin muutamia viikkoja sitten itselleni lapun, johon kirjoitin että vannon etten peru tapaamista, joka määrää sen, jatkanko vai en. Aina (koko ajan) kun ajattelen että vitut kaikesta, potkin kaikki kauemmas, katson lappua ja yritän muistaa, miksi olen sinne menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko rukoillut. Jeesus on ihan sua varten, että voisit kertoa hänelle ihan kaiken. Jopa sellaisetkin, mitä et terapeutille kertoisi.
J-P
No tuskin olet vielä vuosiin vielä kuolemassa, ainakaan luontaisesti. Ajattele miten hienoa olisi, kun nyt menet terapiaan, niin jonkun vuoden päästä olet viisaampi, kyvykkäämpi, jaksavampi, henkisesti hyvinvoivampi kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäsi. Ei se helppoa ole, mutta palkinto on hyvä. Ilman terapiaa taas olosi voi huonontua, tai mikä pahempi: menet läpi elämän puoliteholla surien. Ja ehkä joskus mietit, että kumpa olisit vain mennyt siihen terapiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:52"]
No tuskin olet vielä vuosiin vielä kuolemassa, ainakaan luontaisesti. Ajattele miten hienoa olisi, kun nyt menet terapiaan, niin jonkun vuoden päästä olet viisaampi, kyvykkäämpi, jaksavampi, henkisesti hyvinvoivampi kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäsi. Ei se helppoa ole, mutta palkinto on hyvä. Ilman terapiaa taas olosi voi huonontua, tai mikä pahempi: menet läpi elämän puoliteholla surien. Ja ehkä joskus mietit, että kumpa olisit vain mennyt siihen terapiaan...
[/quote]
En tarkoitakaan, että kuolisin mihinkään vanhuuteen tässä. Olen halunnut kuolla viimeiset 11 vuotta, tosin takana minulla on vain yksi itsemurhayritys, ja sekin aika salassa tehty ja pidetty. Olen hirveän pedantti, ja tuntuu että tietyt asiat täytyy vain tehdä, ennen kuin voi kuolla. Johonkin aikaan olin liian läski kuolemaan, sitten piti ainakin valmistua lukiosta, koska muuten olisi kuollut vielä paskempana ihmisenä.
Toki tuo kuulostaa ihan kivalta, mutta toisaalta elämä pelottaa niin valtavasti. Kaikki mitäpäjossittelut ja se, että elämästä tulisikin liian hauskaa. Entä, jos sairastun vakavasti juuri kun olisin rakastunut elämään? Olisi paljon helpompaa kuolla ja luovuttaa surullisena, kuin elämäniloisena.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:52"]
Ootko rukoillut. Jeesus on ihan sua varten, että voisit kertoa hänelle ihan kaiken. Jopa sellaisetkin, mitä et terapeutille kertoisi.
J-P
[/quote]
Mä voisin rukoilla iltarukouksessa ap:n puolesta.
Olet ainakin tiedostanut asian, et tule katumaan, jos haet apua, mutta voit katua jollet hae. Voimia ja valoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 22:52"]
Ootko rukoillut. Jeesus on ihan sua varten, että voisit kertoa hänelle ihan kaiken. Jopa sellaisetkin, mitä et terapeutille kertoisi.
J-P
[/quote]
Mä voisin rukoilla iltarukouksessa ap:n puolesta.
Olet ainakin tiedostanut asian, et tule katumaan, jos haet apua, mutta voit katua jollet hae. Voimia ja valoa!
[/quote]
Mä en tosiaan näistä rukouksista ja jumalajutuista oikein innostu, mutta aika ihana, jos tuollaisia ihmisiä on jotka muistavat ventovieraita rukouksissaan :)
Kyllä mä sanoisin että osaan ajatella ja että järki luistaa, mutta jotain perustavanlaatuista mussa on, mikä teke tästä niin helvetin hankalaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. En mä tässä sulle mitään uutta harrastusta tai terapiaa tyrkytä, enkä uskoakaan tyrkytä. Itse olen vaan saanut avun ja rauhan ja tasapainon elämään ja ennenkaikkea tulevaisuuden. Kaikki pelko, kuolemanpelko, sairaudenpelko ym on kaikonneet.
En mä missään pilvessä elä, mutta elämästä on tullut tasaista. Ei tasaisen harmaata, vaan tasaisen rauhallista ja onnellista. Jos joskus kiinostut, niin kerron sitten lisää.
J-P
Minkähän ikäinen olet? Ajatuksesi kulkevat samansuuntaisesti kuin minulla joskus nuorempana. Voin vakuuttaa että kannattaa käydä terapiassa ja ottaa kaikki apu vastaan. Tuskin rukoilustakaan haittaa on. Voit kertoa asioita yläkertaan, kuvittele sinne sellainen henki tai olento mikä tuntuu lohduttavalta. Käy usein kävelemässä. Älä unohda lukea monipuolisesti hyvää kirjallisuutta.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 00:56"]
Minkähän ikäinen olet? Ajatuksesi kulkevat samansuuntaisesti kuin minulla joskus nuorempana. Voin vakuuttaa että kannattaa käydä terapiassa ja ottaa kaikki apu vastaan. Tuskin rukoilustakaan haittaa on. Voit kertoa asioita yläkertaan, kuvittele sinne sellainen henki tai olento mikä tuntuu lohduttavalta. Käy usein kävelemässä. Älä unohda lukea monipuolisesti hyvää kirjallisuutta.
[/quote]
Niin eikä sitäkään ole haittaa, että kyselee, että oletko sä Jumala olemassa? Se on ihan oikein. Niin mäkin aikanaan kysyin.
J-P
Nyt. Hyvää yötä mun puolesta.
J-P
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 00:56"]
Minkähän ikäinen olet? Ajatuksesi kulkevat samansuuntaisesti kuin minulla joskus nuorempana. Voin vakuuttaa että kannattaa käydä terapiassa ja ottaa kaikki apu vastaan. Tuskin rukoilustakaan haittaa on. Voit kertoa asioita yläkertaan, kuvittele sinne sellainen henki tai olento mikä tuntuu lohduttavalta. Käy usein kävelemässä. Älä unohda lukea monipuolisesti hyvää kirjallisuutta.
[/quote]
Mä olen vasta parikymppinen.
Yläkerran väkeen ei ole koskaan ollut uskoa, enkä taida edes haluta löytää mitään valoa sieltä. Olisi hienoa osata joskus elää itseään varten - en halua olla yksi niistä, jotka löytävät itsensä vasta jumalten kautta. Joten jätän ne jutut muille.
Harrastan aktiivisesti liikuntaa ja siitä tulee toki hyvä olo, mutta ei se mitään poista, ei nosta edes elämänhaluprosenttia. Olen siitä ehkä hiukan erilainen, että olen säilyttänyt työskentelykykyni aika pitkään. Vaikka en millään jaksaisi yhtään mitään, jokin pakko puskee eteenpäin ja pakottaa selviämään odotetuista asioista.
Muun kuin opintoihin liittyvän kirjallisuuden lukemisen taidon menetin jo muutamia vuosia sitten. Ei riitä enää keskittymiskyky. Tämä surettaa minua valtavasti, sillä opittuani 5-vuotiaana lukemaan käytin siihen lähes kaiken valveillaoloaikani. Rakastan kirjoja, mutten pysty lukemaan.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 01:02"]
Niin eikä sitäkään ole haittaa, että kyselee, että oletko sä Jumala olemassa? Se on ihan oikein. Niin mäkin aikanaan kysyin.
J-P
[/quote]
Ei mua oikeestaan edes kiinnosta, onko siellä ketään. Mä uskon, että ei ole. Asialla ei ole oikeastaan merkitystä. Jotta jaksaisin elää tässä maailmassa, on löydettävä jotain, minkä vuoksi elää tässä ja nyt. Ei mitään jumalaa ja paratiisia, jotka sais kuollessa.
Nyt käy työhön ongelmiesi kanssa ja pääset elämässä eteen päin. Ota kaikki apu vastaan, jota sinulle tarjotaan. Ei diagnoosi ole lopullinen tuomio, elämästä kun ei koskaan tiedä.