Painon kanssa taistelevat huomio!

Jahas, taas koitetaan vastuuttaa omista valinnoista jotain ulkoista tekijää. Ei jatkoon.

Kyllä, tiedän olevani ruokariippuvainen, tai yleisemminkin riippuvaisuuteen taipuvainen persoona. Ruokariippuvuuteni alkoi, kun sain 35 vuoden iässä lopetettua alkoholikäytön, johon minulla oli melko paha riippuvuus. Korvikkeeksi mielihyvän ja lohdun hakemiseksi tuli alkuun niin viattomalta vaikuttava ruoka - on olihan se pieni paha syödä vaikka chipsejä ja jäätelöä sen sijaan että olisi vetänyt joka ilta pöhnät kaljalla. Mutta ruokariippuvuudellakin on haittansa, painan nyt 25 kg enemmään kuin viinankäytön lopettaessani.

Eikä riippuvuuden myöntämienn todellakaan tarkoita ettei yritä tehdä asialle mitään. Minä olen yrittänyt ainakin, ja näiden yritysten ja epäonnistumisten myötä on juuri muodostunut käsitys, että minulla on jonkinlainen riippuvuus tai syömishäiriö, niin pakonomaista se syömiseni on. Olen myös havainnut, että pelkällä tahdonvoimalla ei riippuvuutta voiteta, vaan siinä tarvitaan syvempää itseymmärrystä ja ehkä myös ulkopuolista apua. Tahdonvoimassa on nimittäin se vika, että riippuvaisen tahto vaihtelee. Esim. nyt olen ihan hyvällä tuulella lomalla, ja tahtoni on syödä kaikinpuolin kohtuullisesti ja terveellisesti. Mutta koska tahansa voi iskeä "syömähimo", jolloin tahtoni on haistatatttaa pitkät koko laihduttamisella ja mässätä ähkyyn. 

Ehkä tekin vain maistelette liikaa.

Mä en usko, että kellään on himoa ruokaan, jos ruokavalio on kunnossa. Se on sitten oma valinta, että onko se kunnossa vai ei..

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:49"]Olen myös havainnut, että pelkällä tahdonvoimalla ei riippuvuutta voiteta, vaan siinä tarvitaan syvempää itseymmärrystä ja ehkä myös ulkopuolista apua. Tahdonvoimassa on nimittäin se vika, että riippuvaisen tahto vaihtelee. Esim. nyt olen ihan hyvällä tuulella lomalla, ja tahtoni on syödä kaikinpuolin kohtuullisesti ja terveellisesti. Mutta koska tahansa voi iskeä "syömähimo", jolloin tahtoni on haistatatttaa pitkät koko laihduttamisella ja mässätä ähkyyn. 

[/quote]Tuossa vaaditaan enemmän ymmärrystä ravitsemuksesta, kuin itsestä. Toki poislukien tunnesyöppöys, joka on opittua.

Tahdonvoimassa on se myös, että jos syö oikeasti hyvin ja kohtuullisesti, sitä ei tarvita. Elimistö on nimittäin sellainen hieno systeemi, että kun sitä nälkiinnyttää, niin se kyllä pyrkii korjaamaan tilanteen ja se todellakin pyyhkii persettä tahdonvoimalla.

Negatiivinen riippuvuus eli riippuvuussairaus

fyysinen sairaus aivoissa
perussairaus (ei minkään muun sairauden seuraus)
krooninen sairaus, jota sairastaa lopun ikänsä
sairaus, jolla on psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia ja hengellisiä seurauksia

Riippuvuussairaudella tarkoitetaan riippuvuutta aiheuttavan aineen tai toiminnan pakonomaista, hallitsematonta käyttöä tai toimintaa. Riippuvuussairaus voi ilmentyä ihmisestä riippuen yhtenä riippuvuutena, mutta usein riippuvuuksia on useita joko päällekkäin tai vaihdellen, elämäntilanteesta riippuen. Esimerkiksi alkoholiriippuvainen on voinut olla sokeririippuvainen jo lapsena ja lopetettuaan alkoholinkäytön riippuvuus siirtyy vaikkapa peliriippuvuudeksi. Riippuvuus ei synny hetkessä, vaan riippuvuutta aiheuttavaa ainetta tai toimintaa harjoitetaan usein pitemmän aikaa ennen kuin sen haittavaikutukset ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle alkavat näkyä. Riippuvuussairaus tunnistetaan usein vasta tässä vaiheessa, jos silloinkaan.
Kemiallinen riippuvuus / toiminnallinen riippuvuus
Riippuvuudet voidaan karkeasti jaotella kahteen ryhmään: kemiallisiin ja toiminnallisiin riippuvuuksiin. Lisäksi voidaan puhua vielä sosiaalisesta riippuvuudesta. Kemiallisella riippuvuudella tarkoitetaan riippuvuutta aineeseen, kuten alkoholi, huumeet, tupakka ja sokeri. Kemialliseen riippuvuuteen liittyy toleranssin eli sietokyvyn kasvua ja aineen käytön loputtua vieroitusoireita, kuten vapinaa, univaikeuksia ja ärtyneisyyttä.

Toiminnallisella riippuvuudella tarkoitetaan riippuvuutta joka kohdistuu tekemiseen tai toimintaan ja sen kautta saatavaan mielihyvän tunteeseen. Esimerkiksi peliriippuvuus tai pakonomainen tarve syödä suuria ruokamääriä ovat toiminnallisia riippuvuuksia. Myös toiminnalliseen riippuvuuteen liittyy toleranssin eli sietokyvyn kasvua, tällöin ihminen käyttää yhä enemmän ja enemmän aikaa riippuvuutta aiheuttavaan toimintaan. Riippuvuutta aiheuttavan toiminnan lopettaminen voi aiheuttaa esimerkiksi ahdistusta, masentuneisuutta, aloitekyvyttömyyttä ja ärtyneisyyttä.

American Psychiatric Associationin (APA) vuonna 2013 julkaisemassa uudistetussa DSM 5 –tautiluokitus (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) ohjekirjassa terveydenhuollon ammattilaisille toiminnalliset riippuvuudet lisättiin alakategoriaksi addiktio -kategorian alle. Peliriippuvuus, joka aiemmin diagnosoitiin impulssikontrollihäiriöksi, siirrettiin ensimmäisenä toiminnallisena riippuvuutena tähän kategoriaan. APA:n mukaan tutkimustulokset ovat osoittaneet peliriippuvuuden ja päihderiippuvuuden yhteyden yksilön aivoissa. Molemmissa riippuvuuksissa on yhteistä huono impulssikontrolli, sekä aivojen tapa käsitellä mielihyvää ja aggressiivisuutta.

On todennäköistä, että internet-riippuvuus (Internet-addiction), seksiriippuvuus (hyper sexuality) ja pakonomainen ahmiminen (binge eating) tullaan liittämään tulevaisuudessa toiminnallisten riippuvuuksien kategoriaan.

Vaikka riippuvuudet voidaan luokitella kemialliseksi ja toiminnalliseksi riippuvuudeksi, ei näitä voida täysin erottaa toisistaan. Tyypillisesti riippuvuus sisältää molempia elementtejä joko yhtä aikaa tai vuorotellen. Riippuvainen ihminen oirehtii yleensä toistuvin jaksoin. Toisinaan oireet voivat olla kokonaan poissa, mutta palaavat ajan mittaan – usein entistä voimakkaampina. Hoitamattomana riippuvuus pahenee ja voi johtaa kuolemaan.
 
Kaikki ihmiset eivät sairastu riippuvuussairauteen, vaikka käyttäisivätkin riippuvuutta aiheuttavaa ainetta tai toimintaa säännöllisesti. Riippuvuuden syistä on monia teorioita, eikä täyttä yksimielisyyttä riippuvuuden synnystä ole vielä saavutettu tutkijoiden ja lääkärien keskuudessa.

On kuitenkin todennäköistä, että osa ihmisistä on herkempiä sairastumaan riippuvuussairauteen ja tähän yhtenä syynä on todennäköisesti riippuvuutta aiheuttava geeniperimä. Perinnölliset tekijät eivät kuitenkaan yksin määrää sairastumista. Perinnöllisen geenialttiuden lisäksi ulkoiset tekijät, kuten ympäristön asettamat arvot, rajat ja mahdollisuudet vaikuttavat riippuvuuden syntyyn. Esimerkiksi kotoa saatu malli ja ystäväporukan yhteinen toiminta ja arvot vaikuttavat riippuvuutta aiheuttavan aineen tai toiminnan käytön aloittamiseen ja jatkamiseen. On myös arvioitu, että nuorilla riippuvuuden syntyyn vaikuttaa vahvemmin ympäristön vaikutus, kun taas keski-ikäisillä ja vanhemmilla perimän merkitys riippuvuuden synnyssä korostuu.

Riippuvuuden tunnistamisen lähtökohtana ovat aineen tai toiminnan aiheuttamat negatiiviset vaikutukset henkilön elämässä. Vaikutukset ovat yleensä yksilölle niin fysiologisia (esim. vieroitusoireet), psyykkisiä (esim. ahdistus) kuin sosiaalisiakin (esim. eristyneisyys), ja siksi riippuvuutta ei tulekaan tarkastella pelkästään fysiologisesta näkökulmasta.
 

Voiko ruuasta olla riippuvainen?
Riippuvuus ilmenee pakonomaisena toimintana, joka jatkuu sen ilmeisistä haitoista huolimatta. Monet ahmintahäiriötä sairastavat kärsivät ylipaino-ongelmista ja siihen liittyvistä usein vakavistakin terveyshaitoista, mutta eivät silti pysty lopettamaan pakonomaiseksi muodostunutta syömistään.

On tärkeää huomata, että kaikki ahmintahäiriöstä ja/tai ruokariippuvuudesta kärsivät eivät ole ylipainoisia. He voivat olla normaali- tai jopa alipainoisia. Myös heille pakonomaiseksi muodostunut syöminen aiheuttaa merkittäviä fyysisiä ja psyykkisiä terveyshaittoja.

Usein riippuvuus kohdistuu tietynlaiseen ruokaan, esimerkiksi sokeripitoisiin ruokiin, mutta yhtä hyvin riippuvuutta voivat aiheuttaa suolaiset herkut tai jopa tavallisen perusruuan ahmiminen. Riippuvuutta voivat aiheuttaa esimerkiksi:

makeat, sokeria sisältävät ruoka-aineet
gluteenia tai tärkkelystä sisältävät ruoka-aineet
suolaiset herkut: pitsa, pasta, pikaruoka, perunalastut ja muu rasvainen ruoka
tavallisten ruoka-aineiden runsas, pakonomainen syöminen
tietyt ruokailutavat, esimerkiksi hotkiminen tai syöminen tv:n ääressä
pakonomainen oman kehon tarkkailu ja laihduttaminen
oksentaminen ahmimisen jälkeen
erilaiset yhdistelmät yllä luetelluista

Ylipaino, syömishäiriöt ja ruokariippuvuus
Vaikka monet syömishäiriöt saattavat johtaa riippuvuussairauden puhkeamiseen, kaikki syömishäiriöiset eivät ole riippuvaisia. Syömishäiriöiden ja ruokariippuvuuden suurin ero on, että syömishäiriö on häiriö, jossa on mahdollista oppia syömään kaikkia ruoka-aineita kohtuudella. Ruokariippuvuus puolestaan on pysyvä sairaus, joka vaatii koko loppuelämän jatkuvaa hoitoa. Riippuvuuden kanssa oppii elämään, mutta se vaatii muutoksia elämäntavassa.

Pakonomainen syöminen liittyy usein ahmintahäiriöön, joka on yleisin syömishäiriö. Ahmintahäiriöstä kärsii arviolta noin 2-3 % väestöstä, ja joka kolmas lihavuuden takia hoitoon hakeutuneista on ahmintahäiriöinen. Miehiä ahmintahäiriöisistä on arveltu olevan kolmannes.

Myös muihin syömishäiriöihin (bulimia, anorexia) voi liittyä hallitsematonta syömistä. Lisäksi pakonomainen laihduttaminen ja kehon tarkkailu voivat muodostua riippuvuudeksi. Bulimiaan liittyvä oksentaminen voi myös aiheuttaa riippuvuutta.
Kuinka riippuvuudesta eroon
Riippuvuuden tunnistamisessa on tärkeää tarkastella riippuvuuden aiheuttamia fysiologisia ja psykologisia negatiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä. Toipumisen kannalta on kuitenkin oleellista ymmärtää riippuvuuden positiiviset vaikutukset riippuvuutta sairastavan elämässä, eli ymmärtää mihin tunnetiloihin sairastunut on hakenut lohtua tai mielihyvää riippuvuutta aiheuttavasta aineesta tai toiminnasta. Ihminen voi käyttää ruokaa, päihteitä tai pelaamista täyttämään henkistä tyhjiötään, turruttamaan negatiivisia tai pelottavia tunteitaan, selvitäkseen sietämättömästä ulkoisesta tilanneesta, hoivatakseen lapsena kokemaansa tarumaa tai hylkäämistä, tai auttaakseen itseään selviytymään sosiaalisissa tilanteissa. Riippuvuutta aiheuttavan aineella tai toiminnalla on siis jokin tarkoitus riippuvaiselle.

Jotta riippuvainen pystyy toipumaan, on hänen tunnistettava näitä syitä riippuvuutta aiheuttavan aineen tai toiminnan käyttöön ja opeteltava luottamaan että negatiivinen tai pelottavakin tunnetila on mahdollista käsitellä ilman omaa ”huumetta”. Opettelemalla muita, terveitä tapoja reagoida vaikeisiin tilanteisiin, on mahdollista elää täysipainoista ja tervettä elämää. Apua ja tukea toipumiseen saa vertaistukiryhmistä ja terapiasta.
 
TIETEELLISIÄ ARTIKKELEITA

Avena, N., Rada, P., Hoebel, B. (2008). Evidence for sugar addiction: Behavioral and neurochemical effects of intermitten, excessive sugar intake. Neuroscience & Biobehavioral Review 2008; 32(1): 20-39.

www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2235907/

Avena, N., RAda, P., Hoebel, B. (2009). Sugar and fat bingeing have notable differences in addictive-like behavior. The Journal of Nutrition, Mar 2009; 139(3): 623-628.

www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2714381/

Blumenthal, D. M., Gold, M. S. (2010). Neurobiology of food addiction. Current Opinion in Clinical Nutrition and Metabolic Care, 2010; 13: 359-365.

www.foodaddictioninstitute.org/FAI-DOCS/2010_CurrOpinClinNutrMetabCare_Blumenthal%20Gold_NeurobioFoodAddict.pdf

Gearhardt, A.N., Corbin, W.R., & Brownell, K.D. (2009). Preliminary validation of the Yale Food Addiction Scale. Appetite, 52, 430-436.

www.yaleruddcenter.org/resources/upload/docs/what/addiction/foodaddictionscalearticle09.pdf

Gearhardt, A.N., Yokum, S., Orr, P.T., Stice, E., Corbin, W.R., Brownell, K.D. (2011). The neural correlates of “food addiction”. Archives of General Psychiatry, Aug2011; 68(8): 808-816.

www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3980851/

Gearhardt, A.N., White, M.A., Potenza, M.N. (2011). Binge eating disorder and food addiction. Current Drug Abuse Reviewed. Sep2011; 4(3): 201-207.

www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3671377/

Parylak, S., Koob, G., Zorrilla, E. (2011). The dark side of food addiction. Physiological Behavior, 2011; 104(1):149-156.

www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3304465/

Volkow N. D., Wang G.-J., Fowler J. S., Telang F. (2008). Overlapping neuronal circuits in addiction and obesity: evidence of systems pathology. Philosophical Transactions of the Royal Society London B Biological Science 2008; 363: 3191–200.

www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2607335/
 
Lähde: http://www.ruokariippuvuus.fi/

Hyvä teksti: http://tietoipumiseen.blogspot.fi/2012/10/ihanaa-toipumista-vai-syomishairio.html

Ei siis ole olemassa mitään riippuvuuksia, on vain huono impulssikontrolli.

Valitettavasti ei. Valitettavasti siksi, etten ole keksinyt syytä tähän käsittämättömään painooni.