UUSPERHEESTÄ

Minuakin kiinnostaa :)

Reilu vuosi tapailua ei vielä ole ehdoton indikaattori yhteenmuutolle. Eiköhän ensin kannattaisi 2-3 vuotta tapailla niin, että asutte erikseen ja tutustutte kunnolla ja vasta sitten muutatte yhteen, kun esim. kesälomilla jne. on luontevasti kokeiltu yhteiseloa.

Asia on ok! kunhan otat myöskin miehen lapset osaksi perheeseen, ihan samalla tavalla kuin omat lapsesi. eli  blease! lupaa ettet sitten muutaman kuukauden päästä ole palstalla haukkumassa, miten kamalia ne miehen lapset on omiisi verrattuna. niin ja se miehen exäkin on ihan hirvee akka...

Kaikki riippuu miehen ja lastesi väleistä, eli miten tulevat toimeen. Lasten pitää olla ykköset ja tuntea se myös, sekä miehen täytyy ymmärtää oikeesti, että lapset on sun elämän tärkein asia. Jos ei kemiat kohtaa ja kolise, on edessä vaikeuksia ja se rakkauden huuma haihtuu takuuvarmasti. Kokemusta kahdesta isäpuolesta, joiden takia meni välit äitiin poikki lopullisesti.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:30"]

Asia on ok! kunhan otat myöskin miehen lapset osaksi perheeseen, ihan samalla tavalla kuin omat lapsesi. eli  blease! lupaa ettet sitten muutaman kuukauden päästä ole palstalla haukkumassa, miten kamalia ne miehen lapset on omiisi verrattuna. niin ja se miehen exäkin on ihan hirvee akka...

[/quote]

Eihän sillä miehelle ole lapsia?

Itseänikin mietityttää tämä kuinka suuri kulttuurishokki se on miehelle. Oletteko viettäneet kuinka paljon aikaa miehen ja lasten kanssa, siis ihan eläneet arkea..? Kumpi ehdotti yhteen muuttoa?

Kuinka paljon olette viettääneet aikaa perheenä? Tietääkö mies, mitä lapsiperheen arki on? Kuka vie lapset harrastuksiin, kaverisynttäreille, leikkitreffeille? Kuka käy kaupassa? Kuka siivoaa? Kuka maksaa ja mitä?

Ennen yhteenmuuttoa pitää se yhteiseläminen testata lomamatkoilla ja viikonloppuina. Ei yhtä tai kahta kertaa vaan oikeasti niin, että niitä yhdessä vietettyjä viikonloppuja on lukuisia ja niissä on koettu jo ensimmäiset konfliktit/riidanaiheet. Miehelle pitää olla vesiselvää, että ne lalpset eivät hänenkään arjesta katoa mihinkään. Moni lapseton kun kuvittelee, että hän voi omassa kodissaan viettää ns. lapsetonta arkea vaikka puolisolla ne lapset ovatkin. Ei se vain noin mene. Ei yhteisessä kodissa voi olla kahdenkerroksen väkeä.

Raha-asioiden pitää olla niin selviä kuin suinkin voi. Järkevin vaihtoehto olisi se, että arjen maksut menevät puoliksi ja arjen tulot menevät puoliksi eli lapsilisät ja elatusmaksut tulevat kaikki yhteiseen pottiin ja lasten harrastukset, ruoat, asumiskulut ja viikkorahat lähtevät myös yhteisestä potista. Tämä siksi, että miehen takia menetät yh-korotuksen, joten sen verran hänenkin on osallistuttava lasten elatukseen ja toisaalta taas elatusmaksut ja lapsilisät lisäävät sitä yhteistä pottia.

Toki täsmälliset ihmiset voivat laskea kaiken erikseenkin. Eri ruoat, sähkölasku ja muut asumiskulut tarkkaan henkilömäärän mukaan jaettuna jne. Mutta tuo on sellaista lapsellista kämppistouhua, johon en itse suostuisi ihan siksi, että sitä joko eletään perhe-elämää tai ei eletä mutta ei yritetä tehdä jotain epäonnistunutta kompromissia, jossa kukaan ei oikeasti ole tyytyväinen.

Minusta uusperhe-elämässä on niin monta muttaa etten itse uskaltaisi ikimaailmassa siihen ryhtyä vuoden seurustelun jälkeen. Miten kauan lapset ovat tunteneet miehen? Miten he suhtautuvat tosiinsa? En olisi valmis pelamaan arpapeliä omien lasteni  onnellisuudesta mutta toisaalta olenkin niitä ihmisiä, jotka eivät todennäköisesti perustaisi uutta perhettä eron jälkeen vaan elelisi lasten kanssa ja vain seurustelisi, kunnes lapset lentäisivät pesästä.

Mies on viettänyt kodissamme niin paljon aikaa, että voisi jopa sanoa hänen asuvan täällä. Silloin tällöin yöpyy omassa kodissaan ja esim. Aina pesee pyykkinsä siellä. On itse ottanut puheeksi tänne muuton. En ole missään vaiheessa olettanut miehen ottavan vastuuta arkemme pyörityksestä ja hän on saanut elää omaa lapsetonta elämäänsä normaalisti. Me ollaan lasten kanssa oltu kolmestaan niin pitkään, että arki luistaa mutkattomasti. Mietin vaan, että yhdessä asuessa roolit varmaan hieman muuttuu? Olen seurannut vierestä useampaa uusperhettä, joista lähes jokaiseen on syntynyt pian yhteinenkin lapsi, joka omalla tavallaan on yhdistänyt perheen. Meille se ei kuitenkaan ole vielä ajankohtaista, joten hankala verrata tilanteita toisiinsa.

Mies haluaa oman lapsen, koska ei koe sinun lapsiasi omakseen. Sen jälkeen alkaa eroittelu, että mies haluaa vain omalle lapselleen parasta, ei käenpoikasille. Tämä on näppituntuma siitä, mitä olen nähnyt

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:44"]

Kuinka paljon olette viettääneet aikaa perheenä? Tietääkö mies, mitä lapsiperheen arki on? Kuka vie lapset harrastuksiin, kaverisynttäreille, leikkitreffeille? Kuka käy kaupassa? Kuka siivoaa? Kuka maksaa ja mitä?

Ennen yhteenmuuttoa pitää se yhteiseläminen testata lomamatkoilla ja viikonloppuina. Ei yhtä tai kahta kertaa vaan oikeasti niin, että niitä yhdessä vietettyjä viikonloppuja on lukuisia ja niissä on koettu jo ensimmäiset konfliktit/riidanaiheet. Miehelle pitää olla vesiselvää, että ne lalpset eivät hänenkään arjesta katoa mihinkään. Moni lapseton kun kuvittelee, että hän voi omassa kodissaan viettää ns. lapsetonta arkea vaikka puolisolla ne lapset ovatkin. Ei se vain noin mene. Ei yhteisessä kodissa voi olla kahdenkerroksen väkeä.

Raha-asioiden pitää olla niin selviä kuin suinkin voi. Järkevin vaihtoehto olisi se, että arjen maksut menevät puoliksi ja arjen tulot menevät puoliksi eli lapsilisät ja elatusmaksut tulevat kaikki yhteiseen pottiin ja lasten harrastukset, ruoat, asumiskulut ja viikkorahat lähtevät myös yhteisestä potista. Tämä siksi, että miehen takia menetät yh-korotuksen, joten sen verran hänenkin on osallistuttava lasten elatukseen ja toisaalta taas elatusmaksut ja lapsilisät lisäävät sitä yhteistä pottia.

Toki täsmälliset ihmiset voivat laskea kaiken erikseenkin. Eri ruoat, sähkölasku ja muut asumiskulut tarkkaan henkilömäärän mukaan jaettuna jne. Mutta tuo on sellaista lapsellista kämppistouhua, johon en itse suostuisi ihan siksi, että sitä joko eletään perhe-elämää tai ei eletä mutta ei yritetä tehdä jotain epäonnistunutta kompromissia, jossa kukaan ei oikeasti ole tyytyväinen.

Minusta uusperhe-elämässä on niin monta muttaa etten itse uskaltaisi ikimaailmassa siihen ryhtyä vuoden seurustelun jälkeen. Miten kauan lapset ovat tunteneet miehen? Miten he suhtautuvat tosiinsa? En olisi valmis pelamaan arpapeliä omien lasteni  onnellisuudesta mutta toisaalta olenkin niitä ihmisiä, jotka eivät todennäköisesti perustaisi uutta perhettä eron jälkeen vaan elelisi lasten kanssa ja vain seurustelisi, kunnes lapset lentäisivät pesästä.

[/quote]  No ei todellakaan miehen tarvitse antaa rahojaan yhteiseen pottiin ja elättää naisen lapsia. Sitä varten on elatusmaksut ja niiden biologinen isä

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:46"]

Mies on viettänyt kodissamme niin paljon aikaa, että voisi jopa sanoa hänen asuvan täällä. Silloin tällöin yöpyy omassa kodissaan ja esim. Aina pesee pyykkinsä siellä. On itse ottanut puheeksi tänne muuton. En ole missään vaiheessa olettanut miehen ottavan vastuuta arkemme pyörityksestä ja hän on saanut elää omaa lapsetonta elämäänsä normaalisti. Me ollaan lasten kanssa oltu kolmestaan niin pitkään, että arki luistaa mutkattomasti. Mietin vaan, että yhdessä asuessa roolit varmaan hieman muuttuu? Olen seurannut vierestä useampaa uusperhettä, joista lähes jokaiseen on syntynyt pian yhteinenkin lapsi, joka omalla tavallaan on yhdistänyt perheen. Meille se ei kuitenkaan ole vielä ajankohtaista, joten hankala verrata tilanteita toisiinsa.

[/quote]

Lause että mies on saanut elää omaa lapsetonta elämäänsä normaalisti kuulostaa ehkä hiukan huolestuttavalle, monestakin syystä. Onko hän yhtä innoissaan suhteestanne..?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:30"]

Asia on ok! kunhan otat myöskin miehen lapset osaksi perheeseen, ihan samalla tavalla kuin omat lapsesi. eli  blease! lupaa ettet sitten muutaman kuukauden päästä ole palstalla haukkumassa, miten kamalia ne miehen lapset on omiisi verrattuna. niin ja se miehen exäkin on ihan hirvee akka...

[/quote]

Luitko ollankaan aloitusta?

Pidä huolta siitä, että teillä on myös kahdenkeskistä aikaa. Aina näissä keskusteluissa toitotetaan sitä, että lapset tulevat ykkösenä, mutta uusperhe ei oikeasti pysy kasassa ilman toimivaa parisuhdetta. Etenkin tilanteessa, jossa vain toisella on lapsia. http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/parisuhde_uusperheessa/

Kannattaa myös varautua siihen, että mahdollisten yhteisten lasten syntymä voi aiheuttaa uusia (eikä välttämättä positiivisia) tunteita niitä sinun lapsiasi kohti. Niistäkin selvitään, mutta vaatii kyllä ymmärrystä puolin ja toisin ja paljon puhumista. Vaikka noitahan koko uusperhekuvio edellyttää, ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että ei tämä mikään helppo yhtälö ole. Ja lapsetkin kasvaa ja muuttuu, eikä uusikon ehkä ole niin helppo jaksaa pottuilevaa murkkua kuin oikean vanhemman, joka on ollut mukana alusta asti.

Tarkoitin omalla lapsettomalla elämällä sitä etten ole olettanut hänen ottavan vastuuta lasten hoidosta ja huollosta. Oli ehkä vähän huonot sanavalinnat. Ei ole kyse miehestä joka huitelisi missä sattuun nauttien vapaudesta. Eikä minulla ole epäilystäkään siitä etteikö hän olisi tässä mukana yhtä innoissaan kuin minäkin. Mies tiedostaa, että suureen hommaan on hyppäämässä. Mutta ainahan se oikea arki ajatuksen sijaan voi yllättää. En todellakaan ole ihminen joka hyppäisi kenen tahansa kelkkaan. Haluaisin kovasti kuulla omakohtaisia kokemuksia, jos keneltäkään löytyy?

Ja lasten isästä vielä, sen verran on mukana, että lapset viettävät hänen luonaan joka toisen viikonlopun.

Olen elänyt uusperheelämää 14vuotta missä on minun sinun ja meidän lapset. Tärkein asia kun muutatte yhteen on että lapset ja mies tulevat toimeen. Piste. Jos siellä on jotain hampaankolossa niin kaikki kaatuu hetken päästä. Toinen - ERITTÄIN tärkeä asia - ja tästä moni ei välitä ja sitten ihmettelevät 5vuoden päästä miksi kaikki meni mönkään - sen on ettei hankita yhteistä lasta ennen kuin KAIKKI löytäneet paikkansa uudessa perheessä, että arki sujuu ja HYVIN jne, että mennään eteenpäin lasten ehdoilla. Sitten vasta...tähän menee AINAKIN 2-3vuotta (meillä kesti 5), jos tähän jaksaa satsata niin perusta on tukevampi jatkossakin. Tsemppiä.

Meillä meni miehen kanssa yhteenmuutto tosi hyvin, vaikka muutettiin yhteen jo muutamien kuukausien tuntemisen jälkeen. Meillä käsitykset rahasta ja lasten kasvatuksesta ovat yhteneväiset, joten se on varmaan se on helpottanut elämää.

Jutelkaa kasvatus- ja raha-asiat ennen yhteenmuuttoa ettei niistä tule sit ongelmia. Ne lienevät uusperheessä niitä hankalimpia. Meillä ainakin lapseton mies sopeutui tosi hyvin instant familyyn.

Mies näkökulmaa asiaan. Teillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada toi kuvio toimiin kun miehellä ei ole omia lapsia. Helvetti on irti kun molemmilla on ennestään, kokemuksen äänellä voin sanoa. No ei tietenkään voi yleistää mutta kuitenkin, tiedän useita perheitä missä miehen kokemukset on todella syvältä.

Edellyttää mieheltä asioista mitä jo tuossa on sanottukkin, hänen pitää hyväksyä koko paketti. Sellaista vaihtoehtoa ei ole missä on sinä lastesi kanssa ja mies sinun kanssa.

Ex on uudessa liitossa missä ei ole miehellä lapsia, heillä homma toimiii kun mies hyväksyy lapseni niin omikseen kuin vain voi. Tulen myös itse todella hyvin toimeen tämän isäpuolen kanssa.

Itselläni sitten on huonoja kokemuksia suhteesta missä jossain kohtaa alkaa tulemaan ongelmia sekä lasten kanssa keskenään seä äitipuolen suhtauminen minun lapsiin.

Samoin raha-asiat on syytä ottaa huomioon ja puhua selväksi. Mikäli mies on halukas osallistumaan myös lasten kuluihin esim. harrastuksiin jne on se enemmän kuin loistava asia.

Suosittelen mikäli ongelmia tulee osallistumaan suomen uusperheellisen liiton jäjestämiiin vertaisryhmiin.

Nykyään elän onnellisessa suhteessa missä on ollut omat ongelmansa, mutta niistä puhutaan ja haetaan ratkaisuja.

Minusta ollennaista on se, etta lapsen vanhemmat tajuavat sen, etta heilla on paavastuu lapsen kasvatuksesta, kuluista, harrastuksiin kuljettamisesta jne. Siina on ihan tarpeeksi, etta aiti/isapuoli joutuu katselemaan naita entisen liiton hedelmia (huomaa sarkasmi). Kaikki mita he tekevat lapsen eteen on pelkkaa bonusta. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 16:51"]

Minusta ollennaista on se, etta lapsen vanhemmat tajuavat sen, etta heilla on paavastuu lapsen kasvatuksesta, kuluista, harrastuksiin kuljettamisesta jne. Siina on ihan tarpeeksi, etta aiti/isapuoli joutuu katselemaan naita entisen liiton hedelmia (huomaa sarkasmi). Kaikki mita he tekevat lapsen eteen on pelkkaa bonusta. 

[/quote]

Tylyä tekstiä, mutta ihan totta. Näin uusperheen lapsettoman osapuolen näkökulmasta voin sanoa, että ne lapselliset osapuolet voivat hyvin paljon vaikuttaa siihen, miten me niihin ei-omiin-lapsiin suhtaudumme ihan vaan osoittamalla edes vähän arvostusta siitä (bonus)työstä, mitä me näiden lasten eteen teemme. Pätee muuten myös siihen exään, teidän yhteisiä lapsiahan ne on myös toisella vanhemmalla ollessaan.