Pitkä kotihoito ja sisarusten iso ikäero

Ethän sinä ole palannut töihin.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 09:42"]Ethän sinä ole palannut töihin.

[/quote]

Töihin verrattavaan toimintaan. Harva nyt opintoihin täällä palaa.

No ei ole. Töistä tienaa.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 09:52"]No ei ole. Töistä tienaa.

[/quote]

Useimmat käyttää sen väh. 5v korkeakouluopintoihin eikä tienaa sinä aikana ;) ap

Minulla oli hyvin sama kuvio. Sain ensimmäisen lapsen, jonka pidin kotihoidossa vaikka opiskelinkin opintoni loppuun. Sitten syntyi toinen lapsi. Toisen lapsen kohdalla etsin töitä ja meninkin töihin sitten pikavauhtia, kuopuksen ollessa 1-vuotias. Yksinkertaisesti en voinut olla pitempään kotona, koska koulutus olisi mennyt hukkaan ja tarvitsimme kipeästi perheeseemme toista palkkaa.  

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 09:57"]Minulla oli hyvin sama kuvio. Sain ensimmäisen lapsen, jonka pidin kotihoidossa vaikka opiskelinkin opintoni loppuun. Sitten syntyi toinen lapsi. Toisen lapsen kohdalla etsin töitä ja meninkin töihin sitten pikavauhtia, kuopuksen ollessa 1-vuotias. Yksinkertaisesti en voinut olla pitempään kotona, koska koulutus olisi mennyt hukkaan ja tarvitsimme kipeästi perheeseemme toista palkkaa.  

[/quote]

Meillä siis kyllä perhevapaat menee puoliksi mutta tavallaan tuntuu hölmöltä että nyt tähän tulee toinen lapsi. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 09:55"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 09:52"]No ei ole. Töistä tienaa.

[/quote]

Useimmat käyttää sen väh. 5v korkeakouluopintoihin eikä tienaa sinä aikana ;) ap

[/quote]

Onko alapeukuttajat eri mieltä? En mä tiedä miten olisin saanut omat 4.5v opinnot parissa vuodessa tehtyä.. meni 1.5v pidempään kun piti

Eiköhän meistä ole moneksi. Oleellista on että löydät oman elämän.

Itselläni on viisi lasta ja olen ehtinyt lapsia ennen opiskella, olen saanut työpaikan ja lapsia saaneena opiskellut lisää.

Olen itsekin ollut kotona vuosia putkeen ja et ehkä tunne tätä nyt ongelmaksi mutta syrjäytyminen on riski jos sinulla ei ole vuosiin muuta kuin oma perhe. On rankkaa kuuden vuoden jälkeen hypätä uuteen elämään jossa on rutiinit ja eri vastuut. Koska onhan opiskelu erilaista kuin vastuu hoitaa perheestä.

Jos sinua taas mietityttää mitä muut on mieltä ratkaisuistasi niin kannattaa miettiä onko siihen syy? Ja seuraavana että paljonko sinä mietit vaikkapa ystäväsi X tai sukulaistytön elämää. Ei paljoa. Tottakai on normaalia että puhutaan mitä kaverille kuuluu tai päivitetään sukulaisien puuhia mutta ei sen kummempaa. Ehkä sinulla on itsetunnossa ongelmaa? Neuvolassa voit puhua mietteistäsi myös, he voivat halutessasi ohjata sinut eteenpäinkin.

Ei ole ongelmaa siinä että ajattelisin muiden ajatteluja. Taloudellisesti pärjäämme hyvin. On ehkä aavistuksen hölmistynyt olo siitä että juuri saa ekan isoksi ja sitten toka ilmoittaakin nopeasti tulostaan. En ole ollut koko aikaa kotona vaan opiskellut esikoisen kotivuosina ahkeraan.

Kyseessä oli siis se että LAPSI ollut kotona 3.5v, kohta on toinenkin jonka hoito pitää järjestää.. missään ei sanottu että minä ap olisin ollut kotona 3.5v vaikka päävastuu minulla on ollutkin

Öh. Miksi hoito pitää järjestää?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 10:43"]Öh. Miksi hoito pitää järjestää?

[/quote]

Koska haluamme että lapsemme saavat olla kotona kolmevuotiaiksi?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 09:34"]

Meillä kävi niin että pääsen juuri takaisin täyspäiväopintoihin ja nyt odotan toista lasta. Eka siis aloittaa tarhan vasta ja ollut 3.5v kotihoidossa. Vähän 'hölmöä' kun ei ehdi muuta kuin valmistua ja hyvässä lykyssä synnyttää ja sitten olisi taas yksi lapsi kotona hoidettavana. Saa toki olla 3v saakka kotosalla kuten ekakin. Onko muilla mennyt näin? Että heti töihinpaluun jälkeen onkin toinen pulla uunissa?

[/quote]  Olisit ensiksi opiskelut suorittanut loppuun ja sitten harkinnut lapsia.

No mitä järjestämistä siinä on??? Eihän sulla ole edes työpaikkaa! Eikä 3-4 vuotta ole iso ikäero. Olet kyllä harvinaisen sekava!

Kai noita on osa-aikaisiakin töitä jonkin verran tarjolla, riippuu alasta. Sitä paitsi elät hieman turhan kireällä jänteellä minun mielestäni. Siis stressaat sekä tulevaa ("onko vähän hölmöä sitten kun...") että mennyttä ("juurihan minä olin..."). Aika kuluttavaa varmaan mielelle. Opettele elämään hetkessä. Olisko mindfullnessista apua?