Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on vieraantunut todellisuudesta, en jaksa.
30.08.2014 |
Äh, käytiin taas miehen kanssa yksi keskustelu rahasta ja pää höyryää. Mies on niin vieraantunut siitä, miten ihmiset keskimäärin elää ja surkuttelee itseään ja vaipuu itsesääliin kun meillä (=hänellä) menee taloudellisesti niin huonosti. Ollaan nyt viimeaikoina puhuttu omistusasunnon hankkimisesta ja miestä ahdistää tämä asia, kun hänen mielestään olemme tosi köyhiä ja ei ole varaa mihinkään. Meillä on yhteensä säätössä kuitenkin useampi kymmenentuhatta ja palkkatulot yhteensä n. 7500. Ymmärrän, että näinä taloudellisina aikoina ahdistaa, kun työpaikka ei ole mitenkään varma vaikka vakituinen onkin. Mutta ei me silti voida elää koko ajan firman neljännesvuosikatsausten mukaan... Mies vertaa meitä koko ajan ystäviimme joilla on omistukämppä, että miten heillä on varaa ja meillä ei. No heillä varmaan on rahat kiinni siinä asunnossa, eikä tilillä niin kuin meillä. Hän kadehtii ystäviämme, joilla on omakotitalo ja 300 00 e velkaa, mutta ei ole valmis kuitenkaan lähtemään itse samaan. Sen sijaan hän haluaisi karsia asumiskustannuksiamme, mikä on aika mahdototna, koska asumme nyt jo alueeseen nähden halvassa vuokrakaksiossa. Ja tänne hän ei kehtaa kutsua niitä omistuasunnon omaavia ystäviämme, koska nolo pieni vuokrakämppä, mutta ei silti ole valmis sijoittamaan rahojamme omaan asuntoon. En vaan jaksa.
Kommentit (10)
Minkä kokoista asuntoa olet haaveilemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin edellä, mies taitaa olla muutosvastainen ja perässä vedettävä. Oli mullakin tollanen mies, mutta meni lopulta hermo kun kaikissa elämän suurissa taitekohdissa naama oli aina nurinpäin ja kaikki oli kuulemma menossa pieleen ja mistään ei tule mitään. Kyllästyin yksin potkimaan aina perhettä eteenpäin.
Miehesi kuulostaa myös vähän pihiltä, tai juuri siltä kuin ei tajuaisi, että kaikki todella maksaa. Siis hän ei uskalla ottaa riskejä eikä toisaalta haluaisi laittaa rahaa mihinkään vai? Ei hyvä kombo ollenkaan, toivottavasti teillä ei ole lapsia (koska ne on niin kalliita, eikä tuota mitään vielä pariinkymmeneen vuoteen).
Menkää pankkiin tekemään laskelmat asiakasneuvojan kanssa siitä, millainen kämppä teillä olisi varaa ostaa, millaisen lainan saisitte ja miten paljon lyhentäisitte lainaa kuussa.
Konkreettiset laskelmat näyttää sun miehellesi, että teillä saattaa jopa asumiskulut laskea omassa asunnossa (en tosin tiedä teidän vuokraanne, mistä ja minkä hintaista asunoa ostaisitte tms).
Nyt on hyvä aika katsella asuntoja ja tinkiä. Tosin ajat on myös epävarmat, on syytä miettiä myös mahdollisia lomautuksia sun muita. Eli laskelmien kautta eteenpäin, pankki auttakoon.
Itse olen ajatellut vaihtoa kolmioon, joko kerros- tai rivitaloon. En siis haaveile mistään kartanosta, suunnitelmani on mielestäni varsin realistinen. Töiden puolesta on pakko asua pk-seudulla, että sikäli maksaahan tämä asuminen. Perässävedettävä ja pihi, sitä mieheni valitettavasti monissa asioissa on :P Hänellä on tietyt asiat elämässä, joihin hän ihan mielellään laittaa rahaa, esim. matkustaminen, leffassa käyminen ja ravintolassa syöminen, mutta sitten tää asuminen on sellainen, joka ei hänen mielestään ole minkään arvoista. Painostan mieheni lähtemään pankkiin, sekin hänelle vaan jo ajatuksena tuottaa suurta ahdistusta. Sinänsä en ihan kamalasti kuitenkaan kehtaa painostaa, koska fakta on se, että meillä säätössä olevista rahoista suurin osa on miehen kartuttamia, hän kun on parempi palkkainen. Joten jos hän ei ns. omia rahojaan halua laittaa näin isoon investointiin niin en voi sille oikein mitään. Mutta jospa pankissa käyminen avaisi miehen silmät.
ap
Siis elättekö kahdestaan? MIhin kolmiota tarvii vielä?
Minäkin nauttisin mieluusti elämästä kuin kituuttelisin asuntolainojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 17:39"]
Samaa mieltä kuin edellä, mies taitaa olla muutosvastainen ja perässä vedettävä. Oli mullakin tollanen mies, mutta meni lopulta hermo kun kaikissa elämän suurissa taitekohdissa naama oli aina nurinpäin ja kaikki oli kuulemma menossa pieleen ja mistään ei tule mitään. Kyllästyin yksin potkimaan aina perhettä eteenpäin.
Miehesi kuulostaa myös vähän pihiltä, tai juuri siltä kuin ei tajuaisi, että kaikki todella maksaa. Siis hän ei uskalla ottaa riskejä eikä toisaalta haluaisi laittaa rahaa mihinkään vai? Ei hyvä kombo ollenkaan, toivottavasti teillä ei ole lapsia (koska ne on niin kalliita, eikä tuota mitään vielä pariinkymmeneen vuoteen).
[/quote]
Luin juuri kirjan jonka nimi oli joku Onnistu elämässäsi. Siinä puhutaan siitä, kuinka ihmiset tavoittelevat asioita kahdella erilaisella strategialla: on niitä, jotka varautuvat pahimpaan ja heidän toimensa ovat varmistelevia. Esim. turvallisuushakuiset ihmiset käyttävät tätä varautumisstrategiaa, he yleensä ovat pikkutarkkoja ja käyttävät jonkin asian tekemiseen runsaasti aikaa. Voitontavoittelustrategiassa taas otetaan riskejä, edetään nopeasti, ollaan luovia ja kekseliäitä ...
Ihmiset voivat käyttää näitä molempia tapoja myös saman tavoitteen saavuttamisessa, jos tehtävä (esim. talonrakennus) on pitkäaikainen projekti. Ap:n mies on näemmä jumittunut katastrofiajatteluunsa eikä pysty vaihtamaan näkökulmaa ollenkaan. Teidän pitäisi keskustella siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua, kun talo on rakennettu ja yhtäkkiä taloudellinen tilanne heikkenisirajusti. Varautukaa pahimpaan, ottakaa työttömyysvakuutus ja kuvitelkaa, mitä se kauhea epäonnistuminen sitten käytännössä merkitsisi. Jos perhe pysyy yhdessä, tärkein on silloin tallella. Kannattaa myös kuvitella itsensä vanhukseksi, joka miettii kiikustuolissaan mennyttä elämää. Jos mies ajattelisi, että hän vanhana katuisi jahkailuaan ja ymmärtäisi miten turhauttavaa se olisi, hän saattaisi havahtua. Nyt voi vielä toimia, 40 v. päästä ei enää. Kauhuskenaariot saavat usein varmistelijaluonteeseenkin puhtia.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 17:39"]
Samaa mieltä kuin edellä, mies taitaa olla muutosvastainen ja perässä vedettävä. Oli mullakin tollanen mies, mutta meni lopulta hermo kun kaikissa elämän suurissa taitekohdissa naama oli aina nurinpäin ja kaikki oli kuulemma menossa pieleen ja mistään ei tule mitään. Kyllästyin yksin potkimaan aina perhettä eteenpäin.
Miehesi kuulostaa myös vähän pihiltä, tai juuri siltä kuin ei tajuaisi, että kaikki todella maksaa. Siis hän ei uskalla ottaa riskejä eikä toisaalta haluaisi laittaa rahaa mihinkään vai? Ei hyvä kombo ollenkaan, toivottavasti teillä ei ole lapsia (koska ne on niin kalliita, eikä tuota mitään vielä pariinkymmeneen vuoteen).
[/quote]
Luin juuri kirjan jonka nimi oli joku Onnistu elämässäsi. Siinä puhutaan siitä, kuinka ihmiset tavoittelevat asioita kahdella erilaisella strategialla: on niitä, jotka varautuvat pahimpaan ja heidän toimensa ovat varmistelevia. Esim. turvallisuushakuiset ihmiset käyttävät tätä varautumisstrategiaa, he yleensä ovat pikkutarkkoja ja käyttävät jonkin asian tekemiseen runsaasti aikaa. Voitontavoittelustrategiassa taas otetaan riskejä, edetään nopeasti, ollaan luovia ja kekseliäitä ...
Ihmiset voivat käyttää näitä molempia tapoja myös saman tavoitteen saavuttamisessa, jos tehtävä (esim. talonrakennus) on pitkäaikainen projekti. Ap:n mies on näemmä jumittunut katastrofiajatteluunsa eikä pysty vaihtamaan näkökulmaa ollenkaan. Teidän pitäisi keskustella siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua, kun talo on rakennettu ja yhtäkkiä taloudellinen tilanne heikkenisirajusti. Varautukaa pahimpaan, ottakaa työttömyysvakuutus ja kuvitelkaa, mitä se kauhea epäonnistuminen sitten käytännössä merkitsisi. Jos perhe pysyy yhdessä, tärkein on silloin tallella. Kannattaa myös kuvitella itsensä vanhukseksi, joka miettii kiikustuolissaan mennyttä elämää. Jos mies ajattelisi, että hän vanhana katuisi jahkailuaan ja ymmärtäisi miten turhauttavaa se olisi, hän saattaisi havahtua. Nyt voi vielä toimia, 40 v. päästä ei enää. Kauhuskenaariot saavat usein varmistelijaluonteeseenkin puhtia.
[/quote]
Sekoilin, ettehän te olssa,e taloa rakentama, vaan ostamassa isompaa asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo 7500 brutto vai netto? Jos brutto, niin ei se nyt ihan hirmuisesti vielä ole.
Pankissa laina lasketaan nykyään karkeasti siten, että 10% tulee olla käsirahaa ja tämän jälkeen loppulaina pitää hoitua 20 vuoden maksuajalla 6% korolla. Tällöin asumisen kuukausikustannus ei saa ylittää 35% nettotuloista keskituloisella perheellä. Tuolla kaavalla ei nykyään ihan hirmuisia lainoja enää irtoa, ellei tulot ole asianmukaiset. Vakuudet tietysti muuttaa asiaa.
Miehesi osaa ehkä prosenttilaskut paremmin kuin uskotkaan ;)
Anna nyt vähän lukuja sieltä. Minkä ikäisiä olette, paljonko niitä säästöjä on, paljonko on vuokra ja montako neliötä teillä nyt on. Jos kolmiota mietit, minkä kokoinen sen pitäisi olla. Ja paljonko on nettotulonne kuukaudessa. Onko lapsia suunnitteilla? Näillä tiedoilla voisi jo jotain vähän laskeskellakin.
Nyt nyt kaksio on ok, miksette ostaisi kaksiota?
Alue: Aihe vapaa
??????
Meillä on palkkatulot varmaan reilut 2000e,toinen lapsista vielä kotona, ja maksamme velkaa ihan jouhevasti.Pääsemme hiukan halvemmalla per kuukausi, kuin vuokralla.
Ehkä sun miehesi on jollain lailla muutosvastainen, eikä saa itseään liikkeelle.