AVIOERONNEET! Miksi pidätte puolisonne sukunimen eron jälkeenkin ?

Tyttönimeen palaaminen tarkoittaisi elämässä epäonnistumista.

Exän sukunimestä on jo tullut osa identiteettiäni, siksi.

No en ole eronnut mutta joskus miettinyt tätä sukunimiasiaa; syy miksi pitäisin mieheni sukunimen olisi se, että se on ollut sukunimeni yli puolet elämästäni eli olemme olleet naimisissa yli 20 v ja se lisäksi olen koko työurani ollut tämänniminen. Kolmantena syynä lapset.

En ole itse eronnut, mutta jos niin kävisi niin pitäisin sukunimeni ennallaan. Olen sillä nimellä ollut jo kauemmin kuin ns. "omalla" nimelläni. Koen että nykyinen sukunimi on jo minun omani, ei mitään exän omaisuutta. Ja kyllä sen nimen muutenkin saa ihan omakseen avioituessaan, ei se ole vain mikään laina. Sen saa pitää jos haluaa eikä siinä ole mitään omituista. Naisen oma päätös, ihan kuten se aikoinaan tehty nimenvaihdos.  Ja toki sama oikeus on miehelläkin :)

Minä kyllä vaihtaisin !

Kyllä mä pitäisin tämän sukunimen erotessa. Haluan että minulla ja lapsilla on sama sukunimi.

Eriasia olisi jos saisin lapsen jonkun muun kanssa. Sitten vaihtaisin sukunimeni.

Ei ap:n elämää varmaan kauheasti kutkuta, jos joku haluaa pitää exän sukunimen.

Ymmärrän sen, jos ei palaa alkuperäiseen nimeen erotessa. Mutta sitten on myös joitakin sellaisia naisia, jotka menevät uudelleen naimisiin ja ottavat kaksiosaisen sukunimen, jossa ensin on ensimmäisen miehen sukunimi ja sitten perässä toisen miehen sukunimi ;D Se on kyllä hassua. Tiedän yhdenkin tapauksen jossa ex-miehellä aatelinen sukunimi, kun taas naisen tyttönimi möttöstyyliä. Niinpä nainen sitten avioituessaan uudelleen piti ex-miehensä aatelisen sukunimen ja liitti siihen viivalla toisen miehensä sukunimen. Velmua totta tosiaan, hahaha.

Jos tulisi ero, mielelläni vaihtaisin takaisin tyttönimeni.

Tyttönimeen voi palata vain kerran. Jospa joku näistä nimenpitäjistä on jo kertaalleen ottanut tyttönimensä takaisin ja mennyt sitten uusiin naimisiin, ja toisen kerran erotessa ei voikaan enää ottaa tyttönimeään takas. 

En ole minäkään eroamassa, mutta miehen nimen pitäisin minäkin. Nimet ovat samantasoiisia, tyyliin "Meikäläinen" ja "Heikäläinen". Syy miksi en vaihtaisi on se, että paperirumba on tylsää. En vaihtaisi vaikka menisin naimisiin uudelleen, sillä ei huvita sitä paperishowta ajokortin uusimista myöten käydä läpi. Olen tottunut nykyiseen nimeen. 

Koska kaikki pitäisi uusia (ajokortti, passi, sähköposti jne. jne.) ja olen jo niin tottunut tähän nimeen. Kun menen uudelleen naimisiin, otan mieheni nimen, en pysy exän sukunimellä. Tosin nykyinen mieheni inhoaa nimeään ja sanoi, että haluaisi vaihtaa sen toiseksi. Itse taas pidän siitä nimestä valtavasti. Nimi on suomennettu aikoinaan kansallisaatteen vuosina, mutta suomennos on hieman tökerö väännös alkuperäisestä ja tarkoittaa suomen kielellä jotain muuta. Sanoin, että hän saa nimensä muuttaa jos haluaa, mutta siinä vaiheessa minä otan tyttönimeni takaisin.

Nimi ei ole koskaan ollut osa identiteettiäni vaan idenfitioitumista varten. En viitsi vaihtaa kaikkia dokumentteja. En viitsi vaihtaa huonoa pankkiakaan, koska muistan tilinumeroni nyt. Mimeni voisi myös yhtähyvin olla numerosarja. Ei ole lapsia ex:n kanssa.

Olen ollut nyt naimisissa 20 vuotta ja ei tämä sukunimi enää ole pelkkä miehen nimi vaan se on minunkin ja lasten.

En ole enää se ihminen joka olin 20 vuotta sitten ja en haluaisi "tyttönimeäni" takaisin joka tosin onkin ISÄNI nimi jos ruvetaan ajattelemaan että miehet "omistaa" nimensä ja se on vain naisella lainassa. Pitää kai olla ilman sukunimeä jos eroaa...

Nomen vaihtaminen maksaisi eikä ole muutoinkaan syytä vaihtaa.

Suurin syy on se että haluan olla lapseni kanssa samanniminen. Kuten lapsen isäkin, muutoin vaihtaisin molemmille tyttönimeni.

Minun exäni ei ole kyllä koskaan kummastellut asiaa.

Hehheh. Syitä on monia, ihan käytännön syitäkin. Jos miehen sukunimi on kaunis, niin miksi sen vaihtais pois? Sehän on osa elettyä elämää, ei menneisyyttä tarvitse  mitätöidä, ei varsinkaan mustasukkaisen nyksän itsetunnon takia. Itse en ole vaihtanut ensinnäkään siksi, että lapsista on hyvä että mulla on toistaiseksi sama sukunimi kuin heillä, helpottaa asioiden hoitamista. Lisäksi sekä passini että ajokorttini on juuri uusittu, en jaksa ruveta niitä uusimaan, kalliiksikin tulee. Vaihdan nimen varmaan sitten kun nuo pitää uusia. Asia on nimittäin niin, että kyseessä on MINUN pitkäaikainen sukunimeni ja päätän ihan tasan tarkaan itse vaihdankon sen pois ja koska vaihdan. Jos tämä asia jotakuta häiritsee niin hän voi mennä vaikka terapiaan ratkomaan ongelmiaan, joita toisten sukunimet hänelle aiheuttavat.

Miehet voivat alkaa ottaa vaimojensa sukunimen. Problem solved.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:21"]

Miehet voivat alkaa ottaa vaimojensa sukunimen. Problem solved.

[/quote]

Muistatteko, kun Matti Nykänen oli vähän aikaa Matti Paanala? :D 

Kuka jaksaa vaihdella sukunimeään alinomaa? Jos on jo elänyt uudella nimellä esim. 10-20 vuotta, ei ihan helpolla vaihda nimeään taas. Nimestä on tullut itselle osa identiteettiä ja tällä nimellä ko. henkilö tunnetaan. En itse ainakaan vaihtaisi nimeä, vaikka ero tulisikin.

Äitini eli yli 10 vuotta eron jälkeen Virtanen-Korhonen-osaston nimellä, vaikka hänen tyttönimensä oli kaunis ja harvinainen. Hän ei vain kokenut mitään syytä vaihtaa nimeä, jota on käyttänyt koko aikuisikänsä. Lisäksi hänelle oli tärkeää, että sukunimi oli sama omien lasten kanssa. Sittemmin hän otti uuden miehensä nimen, kun meni jälleen naimisiin (ja me lapsetkin olemme jo aikuisia).

Minulle se nimen vaihtaminen merkitsisi uuden alkua. Jos ero tulee, miksi olla samaa sukunimeä edelleen kuin ex ?  Kyllä kyllä, on tottunut vuosien ajan miehen nimeen, niin miksipä sitten erotakaan, jos haluaa pitää miehen nimen ?