AVIOERONNEET! Miksi pidätte puolisonne sukunimen eron jälkeenkin ?

Mun ei tarvinnut vaihtaa, oma nimi oli koko ajan. 

Miehen nimen pitäminen eron jälkeen on exässä ja menneisyydessä roikkumista tai toiselle vittuilemista. Miks pitää olla sama sukunimi lasten kanssa? Onhan niillä yleensä ihan omat etunimetkin. Mä en todellakaan pitäis mieheni nimeä erotessa vaan haluaisin alottaa puhtaalta pöydältä ihan omalla nimelläni. Yhtä hyvä äiti lapsilleni silti olen vaikka niillä olis mitkä nimet tahansa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:42"]Miehen nimen pitäminen eron jälkeen on exässä ja menneisyydessä roikkumista tai toiselle vittuilemista. Miks pitää olla sama sukunimi lasten kanssa? Onhan niillä yleensä ihan omat etunimetkin. Mä en todellakaan pitäis mieheni nimeä erotessa vaan haluaisin alottaa puhtaalta pöydältä ihan omalla nimelläni. Yhtä hyvä äiti lapsilleni silti olen vaikka niillä olis mitkä nimet tahansa.

[/quote]

Passit, ajokortit, ym ne maksavat uusia

Nimi ei ole niin tärkeää minulle. Taidat olla mun exäni nykyinen, jota vaan ottaa päähän, kun ex ei avioitunut hänen kanssa ja minulla yhä sama nimi.

Se on vaan nimi, joka minulla on ollut jo kymmenen vuotta. Ei merkitystä, paluusta vanhaan.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:11"]Tyttönimeen voi palata vain kerran. Jospa joku näistä nimenpitäjistä on jo kertaalleen ottanut tyttönimensä takaisin ja mennyt sitten uusiin naimisiin, ja toisen kerran erotessa ei voikaan enää ottaa tyttönimeään takas. 

[/quote]

Tyttönimeen voi kyllä palata useamminkin.

Jos avioliitto purkautuu kuoleman tai avioeron myötä, voi puoliso ottaa käyttöön sen nimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan.

koska olen tällä sukunimellä mm. valmistunut ja tehnyt urani. Lisäksi haluan että minulla on edes toisen lapseni kanssa sama sukunimi. Nimi ei ole harvinainen kyllä. Extrana vielä se, että tyttönimeni on ihmiseltä jolle en ole sukua. Että varsinaista sukunimeä mulla ei edes ole :)

Olisi tyhmä alkaa selitellä asiakkaille, että joo, erosin ja sen vuoksi nyt nimi vaihtui. Muuten voisinkin.

En ole eronnut, mutta hei: ehkä he pitävät sen aviosukunimen ollakseen samaa nimeä kuin lapsensa.

Voipi meinaan olla, että se eksä ei halua lapsensa vaihtavan vaimon tyttönimelle. Ja ainakin minulle on tärkeää, että minulla on sama sukunimi kuin lapsillani.

Lisäksi moni on luonut uraa, ehkä julkistakin, tietyllä nimellä. Jos sen vaihtaa, ei kukaan tunnista moneen vuoteen.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:02"]

Luulisi sitä uutta puolisoa ärsyttävän jos, vuosikaudet pitää kiinni exän sukunimestä ???

[/quote]

No voi voi. Kiukkuaisi sille miehelleen, miksi sen piti aikoinaan vaatia vaimoa ottamaan sukunimensä.

Asia on sitä paitsi ihan helppo ratkaista. Menkööt naimisiin niin, että mies ottaa vaimon sukunimen. Simple as that!

Tanja Vienonenhan ei palannut toisen eronsa jälkeen tyttösukunimeen, vaan vaihtoi Saarelan takaisin Karpelaksi. Kolmannessa avioliitossaan ei enää vaihtanut miehen sukunimeen.

Jännä ajatella, miten monet halauvat pitää eron jälkeen miehen sukunimen ! Itselleni nimen vaihto olisi suuri symbolinen merkitys, merkki uudesta alusta, entisestä irtautumista. Osa eroprosessia olisi vaihdattaa ajokortit ym. Menneisyys on menneisyyttä.

Lapset olisivat aina kuitenkin yhteiset lasten isän kanssa.

Minullakin pari eronnutta kaveria, avioliittoa ja yhteistä nimeä max 7 vuotta. Minusta se on varsin lyhyt aika yhteisen sukunimen kanssa.

Öö, koska se on nyt minunkin nimi? Miksi pitäisi vaihtaa nimeä kun eroaa?

Se on ainoa nimi jonka olen itse valinnut. Toivoin aikoinani, ettämieheni olisi ottanut minun nimeni, mutta ei halunnut. No, sanoin että jos pidän oman nimeni, lapselle tulisi sitten myös minun nimeni. Mies ei tätä halunnut, joten otin miehen nimen tulevan lapsen takia.

Olenhan minä ex-miehelleni edelleen tavallaan sukulainen... Ex-vaimo. Ja lapseni kanssa nyt ainakin kai olen sukua?

Olen päättänyt, että jos joskus vielä menen naimisiin, niin pidän joko nykyisen nimeni, tai sitten jos suunnittelemme lapsia, liitän siihen uuden mieheni nimen. Muut ajatelkoot mitä tahtovat. En halua olla yhdenkään lapseni kanssa eriniminen.

Tärkein syy miksi en ole vaihtanut sukunimeä on että haluan olla saman sukuniminen kuin lapset, joille koen olevani enemmän vanhempi kuin ex ja teini-ikäiset lapset tuskin haluaisivat vaihtaa sukunimeään.

Toinen syy, olen koko aikuisen = työelämän ollut tämän niminen, tuntuisi hassulta selitellä että minä se olen vaan eri nimellä.

Kolmas,  paperisota, vaihtaa nyt kaikki mahdolliset, ajokortti, kelakortti, passi, ilmoittaa sinne ja tänne uusi nimi.

Neljäs, kahden kymmenen vuoden aikana olen tottunut olemaan tämän niminen.

Viides, en koe että olen saanut tämän nimen mieheltä vaan sen olevan meidän perheen nimi, nyt perheeseen kuuluu minä ja lapset.

Mieheni exällä myös edelleen miehen sukunimi. Heillä ei ole lapsia, olivat naimisissa ehkä vuoden ja erosta monta vuotta aikaa. Sukunimi on ulkomaalainen ja kaksiosainen eivätkä kaikki suomalaiset osaa lausua sitä oikein. Varmaan siksi piti nimen, kun se on erikoisempi kuin oman sukunsa Virtanen/Möttönen/Korhonen/mikä onkaan. Mun mielestä aika outoa, mutta mikäs siinä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:13"]Jännä ajatella, miten monet halauvat pitää eron jälkeen miehen sukunimen ! Itselleni nimen vaihto olisi suuri symbolinen merkitys, merkki uudesta alusta, entisestä irtautumista. Osa eroprosessia olisi vaihdattaa ajokortit ym. Menneisyys on menneisyyttä.[/quote]

Itse taas kuvittelisin, että haluaisin pitää nykyisen (avioliiton myötä ottamani) sukunimeni, jos eroaisin :) Ajatettelen sukunimen olevan osa minua, ja eletty elämä ja yhteinen historia ei kuitenkaan mihinkään katoaisi (eikä tarvitsekaan) vaikka nimen vaihtaisi. Ehkä mä en osaa ajatella eroa "uutena alkuna" vaan elämä jatkuisi uusilla raiteilla ja minä olisin edelleen minä, sama ihminen täällä nahan sisällä edelleen majailisi :D Nimen vaihtaminen tuntuisi varmaan siltä, että otan itselleni uuden identiteetin, ja samalla voisi vaihtaa sitten vaikka etunimenkin (ja ostaa peruukin... okei, huono vitsi). Yhteinen sukunimi lasten kanssa tuntuu myös hyvältä. Nimi ei ole vain mieheni tai häneltä "lainassa", vaan se on kaikkien perheenjäsenten, ja koska meitä on nyt neljä tällä samalla nimellä, en näe tarvetta vaihtaa nimeä vaikka yksi neljästä ei enää perheeseeni kuuluisi.

En nyt kuitenkaan kummaksu niitäkään, jotka nimensäpäätyvät vaihtamaan (tai eivät vaihda edes naimisiin mennessä), kiva että jokainen saa valita itse.

Pidin sukunimen, koska minusta on kiva että mulla on lapseni kanssa sama sukunimi. Tyttönimeni olisi kyllä kauniimpi ja harvinaisempi, mutta samapa tuolle on. Ex-miestä ei haitannut että pidän hänen nimensä erotessa.

Työkaverini mielestä minun olisi pitänyt pitää petturimieheni sukunimi koska lapsilla on se myös. Hän tylysti ihmetteli päätöstäni. Hän itse on myös eronnut ja otti eron jälkeen mummonsa sukunimen. Oli kuulemma oikeutetumpi tekoon koska heillä ei lapsia. Niinkuin mit vit?

Riippuu kauan olisin ollut naimisissa, lapsista ja missä väleissä eroaisin. Eli ei niin yksiselitteistä. Monet pitkään naimisissa olleet on ehtineet muodostaa jo identiteetin sen nimen ympärille ja toki ymmärrän, että haluaa pitää saman nimen ku lapsilla. Silti, jos eroaisin riidoissa, haluaisin varmaan vaihtaa nimeä, koska en haluaisi mitään siitä k***päästä.

Tunnen tapauksen, jossa noin 7 vuotta naimisissa olleet eros, ei ollut yhteisiä lapsia. Nainen piti miehen aika erikoisen sukunimen silti ja pari vuotta myöhemmin mies meni uusiin naimisiin ja otti ite uuden vaimon sukunimen. No, ratkaisu se tämäkin.

Toisessa tapauksessa nuori noin 25 vuotias pari oli 8kk naimisissa ennen kun haki eroa ja ei ollu lapsia. Nainen piti silti miehen nimen. Outoa. Mut ehkä se on se juttu, et haluu jonkun muiston siitä avioliitosta.

Ja sit on viel tää yks nainen, joka oli naimisissa ja pienen lapsen äiti ku tapas mun frendin. Ne rakastu, nainen eros, ne rupes oottaa vauvaa ja meni naimisiin. Meni noin kaks vuotta ku se nainen halus erota; sil oli jo uus mies. OK. Sit se oli heti raskaana uudelle, vauva synty sen edellisen aviomiehen nimiin, ku ei ollut ero kerenny voimaan ja mun frendi joutu menee KIELTÄMÄÄN isyytensä. Sit se nainen rupes kertoo kaikkee rumaa mun frendistä; insestii ja perheväkivaltaa. Ne meni oikeuteen, eikä sillä naisella mitään todisteita ollut, ja oli kuulemma kertoillu samoja juttuja siitä sen ekasta aviomiehestä ja esikoisen isästä. Piti silti kuitenkin tän mun frendin sukunimen, vaikka syytteli sitä kaikesta kauheesta. Ja nyt se muikkeli on kolmatta kertaa naimisissa ja arvatkaa, ku se päätti ottaa kaksoissukunimen. Eli on sit ihan väliviivalla, piti tän mun frendin sukunimen (kenen kaa oli 2-3v naimisissa) ja perään tän uuden miehen nimi. Tosi juttu, uskokaa tai älkää. Joten on meitä moneen junaan ja jokaisella omat motiivit. Voi vaan arvailla.

Itse siis pitäisin nimen vaan siinä tapauksessa, että olis lapsia ja eroisin hyvissä väleissä ja oisin niin omaksunu nimen, et enää osais olla joku muu.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:42"]

Miehen nimen pitäminen eron jälkeen on exässä ja menneisyydessä roikkumista tai toiselle vittuilemista. Miks pitää olla sama sukunimi lasten kanssa? Onhan niillä yleensä ihan omat etunimetkin. Mä en todellakaan pitäis mieheni nimeä erotessa vaan haluaisin alottaa puhtaalta pöydältä ihan omalla nimelläni. Yhtä hyvä äiti lapsilleni silti olen vaikka niillä olis mitkä nimet tahansa.

[/quote]

NImenomaan. Vittuilua ja roikkumista :D Usko pois, joillakin on elämä, jopa niin mielekäs ettei koko sukunimiasiaa viitsi edes ajatella. Eron tullen se surutyö tapahtuu ihan toisella tasolla kuin sukuniemen vaihtamisena. Itselläni ei aiakaan ollut edes voimavaroja ruveta jotain nimenvaihtoa säätämään, oli ihan tarpeeks muuta puuhaa. Vittuilulleki löytyy yleensä eron tuoksinassa ihan muita kanavia kuin nimi. Mut puhutkin vastoin parempaa tietoa, silloin sitä onkin taipumusta niuhottaa täysin epäolennaisista asioista. Erossa sukunimen olemus on erittäin sivuseikka. Jos joku kokee vittuiluksi sen etten jaska ruveta sukunimiä vaihtelemaan, niin eiköhän se ole ihan hänen oma ongelmansa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:02"]

Ymmärrettävästi lapsilla saattaa olla esim. se isän nimi, mutta eihän eronnut nainen ole enää SUKUA miehelleen. Miehen SUKUnimestä tulisi siis luopua ?

Huvittaa, kun yksi eronnut äiti pitää väen väkisin ex-miehen sukunimen, joka on harvinainen ja kaunis. Varmasti olisi jo vaihtanut, mikäli olisi joku Möttönen. Petti vielä räikeästi miestään, odotti jo uudelle miehelle lasta kun asuivat perheenä.

Ja uudella ihanalla on sukunimi  tyyliin Möttönen ;)

Luulisi sitä uutta puolisoa ärsyttävän jos, vuosikaudet pitää kiinni exän sukunimestä ???

[/quote]

Juuri ihmettelin tätä samaa yhden kaverin kohdalla, mutta vastaus kuuluikin, että on sitten helpompaa, kun äidillä ja lapsella on sama sukunimi niin ei tarvi alkaa mitään selitteleen... Eli häpeää se oikeasti on mitä en ymmärrä. Itsellänikin ja lapsellani on eri sukunimi, eikä sitä kyllä koskaan ole tarvinnut selitellä :D Mä en tosin koskaan ole naimisiin mennyt ja nimeä vaihtanut, vaikka saman miehen kanssa tässä teineistä asti eletty...