Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi pahaan katkeruuteen?
12.08.2014 |
Olen niin katkera lapseni isälle, koska hän jätti minut raskausajaksi yksin, tuli takaisin kun synnytin, ja lähti taas kun lapsi oli alle vuoden. Hän muutti toisen naisen kanssa yhteen. Isä pitää yhteyttä lapseen harvakseltaan. En kykene näkemään häntä, vaan asiat on sovittu vain tekstiviestein. Haku ja palautus tapahtuu päiväkodin kautta. En ole joutunut kohtaamaan isää n. puoleen vuoteen kasvotusten ollenkaan.
Vihani ja katkeruuteni vain kasvaa. Näen lähes joka yö nöyryyttäviä unia isästä ja tämän naisystävästä. He nauravat unissa minulle ja yrittävät viedä lapseni. Nukahdan iltaisin siihen kun kuvittelen ampuvani miehen. En siis oikeasti ole tekemässä sellaista, mutta elättelen voimakkaita mielikuvia. Toivon heille vain kaikkea pahaa ja huonoa. Olen niin myrkyttynyt. Minun on mahdotonta nähdä itseäni onnellisena ja eheänä. Toivoisin vain, että pystyisin ajattelemaan isästä neutraalisti. Kohtaaminen kasvotusten tämän ihmisen kanssa olisi painajaistakin pahempaa :(
Kommentit (20)
sinulla on syytä olla katkera. itsekin olen katkera, tosin eri syystä. minäkin haaveilen kohteille tapahtuvan jotain kamalaa tai lähinnä noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tarvisit elämääsi jotain kivaa sisältöä, tyyliin uusi harrastus tai jotain mihin keskittää energiaasi, pikkuhiljaa katkeruus saattaa helpottaa kun sitä ei enää mieti ihan kokoaikaa.
terapiaa jos vihan tunteet vellovat koko ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksianto. Ei hänen vaan itsesi vuoksi. Googlaapa Desmond Tutu forgiveness challenge. Sitä voi soveltaa kaikkeen.
Ainoa, mikä auttaa. Korostan, ainoa:
Sinun täytyy löytää uusi mies elämääsi. Se ei tapahdu ehkä heti, mutta kun se tapahtuu, katkeruutesi helpottaa.
Mitkään jeesustelevat sinun täytyy antaa vain anteeksi -lässytykset ovat yhtä tyhjän kanssa. Älä edes yritä nöyryyttää itseäsi sellaisella. Ihmiset jotka väen vängällä yrittävät antaa heille tehtyjä vääryyksiä anteeksi, kasvavat todella pahasti kieroon. Ole vihainen, koska siihen on kaikki syyt. Koeta kuitenkin keskittyä tulevaisuuteesi, älä menneisyyteesi. Toisin sanoen etsi aktiivisesti seuraa. Jo lyhyet treffit helpottavat ja pakottavat aivosi tajuamaan, että muita miehiäkin on. Koeta saada tällaista säpinää aikaan, se auttaa. Luota minuun, tiedän mistä puhun.
Koita jaksaa, muru! Elämä voittaa mutta siihen voi mennä aikaa! Tarvitset siihen lääkkeeksi toisen miehen ja romantiikkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules. Toi on jo niin noloa siltä mieheltä, et ei rajaa. Kukaan normaali ei pidä tollasta vätystä juuri minään. Hyvä et lähti, eikä jäänyt kiusaamaan sua. Tilanteesta selviät voittajana heittäytymällä hurmaavaksi, viehättäväksi ja ystävälliseksi. Pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä...;)
Sun pitää nyt vaan jotenkin oivaltaa, että tilanne on se mikä on ja sille et mitään mahda. Eksälläsi on uusi parisuhde ja siinä se.
Sitten on sinun elämäsi, josta sinun oma velvollisuutesi on tehdä mahdollisimman hyvää sekä itsellesi että lapsellesi. Vain sinä itse voit tuoda hyvää teidän elämään, ja jos et sitä tee on turha syytellä muiden tekemiä vääryyksiä.
Sinulla on varmasti paljon padottua surua ja nöyryytystä tuon vihan alla piilossa. Ne pitää saada elää ja purkaa, päästä yli. Sinä pystyt siihen kyllä :) Hanki apua jos tarvitset!
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten päästä katkeruudesta jos on ollut koulukiusattu? Onko tietoa? Laitoin samaan ketjuun. Olen katkera koska elämäni suurimmat valinnat menneet mönkään. Ei ole enää rohkeutta vaihtaa suuntaa.
Musta tuntuu, ettei ap ole saanut jutella asioistaan kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruutesi on täysin luonnollinen tunne tuossa tilanteessa. Tilanteesi muistuttaa hyvin paljon minun tilannettani reilu 15 vuotta sitten.
Minulla katkeruuden ja vihan tunteet lasteni isää kohtaan alkoivat muuttua, kun tajusin syvällisesti olevani täysin oikeutettu noihin tunteisiin. Onneksi minulla oli myös tuttava, josta tuli pikkuhiljaa paras ystäväni, sielunsisko, joka ymmärsi ja tuki minua. Hän auttoi minua hyväksymään katkeruuden luonnollisena reaktiona täysin epäoikeudenmukaiseen ja aika-ajoin toivottomaan tilanteeseen. Ex aiheutti lapsille ja minulle tahallaan ja täysin ansiottomasti suuria ongelmia. Meillä ei aina ollut rahaa edes ruokaan (sain kyllä apua vanhemmiltani ja ystävältäni, mutta tilanne oli nöyryyttävä ja lohduton).
Yritä kääntää ajatuksesi niin, että katkeruus on luonnollinen tunne siinä missä suru tai pelkokin. Seuraavaksi ala rakentaa omakuvaasi sellaiseksi mikä tekee sinut vahvaksi. Minulle teki hyvää olla superkunnollinen ja hyvä ihminen. Ei mikään lällykkä, vaan sellainen tyylikkäällä tavalla itsetuntoinen ja oikeamielinen. Opettelin puhumaan exästäni (toki vain kysyttäessä ja silloinkin totuudenmukaisesti) näin: 'en osaa sanoa, koska hän ei pidä yhteyttä', 'vaikea kysymys, koska hänellä ei ole moneen kuukauteen ollut aikaa tavata lapsia', 'taloudellinen tilanne on mikä on, mutta meillä on sitäkin enemmän rakkautta'. Sain voimaa huomatessani olevani parempi ihminen kuin exäni ja suurin osa muista ihmisistä. Tietenkään en ole arvokkaampi tai muuta sellaista, mutta olin ja olen edelleen harkitseva, pyrin viisaisiin sanoihin ja ystävällisiin tekoihin.
Uskon, että pyrkimällä hyvään olen kehittynyt ihmisenä. Omasta ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen, muiden huomioiminen sekä asioiden jämpti hoito ovat tuoneet menestystä myös työelämässä ja sosiaalisesti. Ei heti, eikä nopeasti, mutta kestävällä tavalla. Jossain vaiheessa huomasin myös katkeruuden hävinneen. Välillä tunnen kuitenkin surua lasteni puolesta, koska heidän isänsä on omasta tahdostaan heidän elämässään vain silloin kuin hänelle sattuu sopimaan ja teini-iässäkin he vielä kaipaavat isäänsä.
Mutta lapset voivat hyvin ja meillä on hyvä elämä. Sinullekin tulee vielä hyvät ajat. Varmasti.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 22:35"]
Ainoa, mikä auttaa. Korostan, ainoa:
Sinun täytyy löytää uusi mies elämääsi. Se ei tapahdu ehkä heti, mutta kun se tapahtuu, katkeruutesi helpottaa.
Mitkään jeesustelevat sinun täytyy antaa vain anteeksi -lässytykset ovat yhtä tyhjän kanssa. Älä edes yritä nöyryyttää itseäsi sellaisella. Ihmiset jotka väen vängällä yrittävät antaa heille tehtyjä vääryyksiä anteeksi, kasvavat todella pahasti kieroon. Ole vihainen, koska siihen on kaikki syyt. Koeta kuitenkin keskittyä tulevaisuuteesi, älä menneisyyteesi. Toisin sanoen etsi aktiivisesti seuraa. Jo lyhyet treffit helpottavat ja pakottavat aivosi tajuamaan, että muita miehiäkin on. Koeta saada tällaista säpinää aikaan, se auttaa. Luota minuun, tiedän mistä puhun.
Koita jaksaa, muru! Elämä voittaa mutta siihen voi mennä aikaa! Tarvitset siihen lääkkeeksi toisen miehen ja romantiikkaa
[/quote]
Hyvää puhetta! Minäkin inhoan anna anteeksi -jeesustelijoita. (Ei oikeasti ole mitään anteeksi annettavaa. Mies on nolo paskakasa ja siinä se. Ja historiaa.) Älä kuitenkaan lankea suin päin uuteen suhteeseen. Laastarisuhdettakaan en suosittele. Kasvata itsestäsi vahva ja kun elämäsi on tasapainossa, on uuden suhteen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ja vain aika. Näin se menee, minusta. Minä tulin jätetyksi aikanaan toista odottaessa ihan loppuvaiheessa ja juu toisen naisen takia, tilanteeseen, jossa ei turvaverkkoja, mitään, lähelläkään. Vei yli vuoden, ennen kuin suostuin lasten isälle edes puhumaan muuta kuin pakolliset vanhempaa lasta hakiessaan. Aika auttoi ja sitten jonkun kysymä kysymys, että tottahan sä halusit nämä lapset. Tottahan :-) tuo auttoi minua. Tajusin, että minulla oli juuri näin. Olin halunnut, toinenkin oli, mutta nyt vetäytyi eli hommani oli hoitaa asia molempien puolesta. Yli vuoden kuluttua katsoin jo peiliin ja mietin, että mikä meni v*** ks ja huomasin jo osani tuostakin. Ja tuo helpotti, aloin elää lasten kanssa vaikeuksia ja vaikeuksia, mutta hyvä tuli. Nyt toinen jo täysi-ikäinen, nuorempi alakoululainen ja lasten isän ja tuon silloisen mielestäni bitchin kanssa välit tosi hyvät. Yh olen edelleen, miehiä eri mittaisissa suhteissa on ollut ja nytkin on, mutta maailmaamme en rakentanut sille, että jostain tulee mies.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 23:08"]
Katkeruutesi on täysin luonnollinen tunne tuossa tilanteessa. Tilanteesi muistuttaa hyvin paljon minun tilannettani reilu 15 vuotta sitten.
Minulla katkeruuden ja vihan tunteet lasteni isää kohtaan alkoivat muuttua, kun tajusin syvällisesti olevani täysin oikeutettu noihin tunteisiin. Onneksi minulla oli myös tuttava, josta tuli pikkuhiljaa paras ystäväni, sielunsisko, joka ymmärsi ja tuki minua. Hän auttoi minua hyväksymään katkeruuden luonnollisena reaktiona täysin epäoikeudenmukaiseen ja aika-ajoin toivottomaan tilanteeseen. Ex aiheutti lapsille ja minulle tahallaan ja täysin ansiottomasti suuria ongelmia. Meillä ei aina ollut rahaa edes ruokaan (sain kyllä apua vanhemmiltani ja ystävältäni, mutta tilanne oli nöyryyttävä ja lohduton).
Yritä kääntää ajatuksesi niin, että katkeruus on luonnollinen tunne siinä missä suru tai pelkokin. Seuraavaksi ala rakentaa omakuvaasi sellaiseksi mikä tekee sinut vahvaksi. Minulle teki hyvää olla superkunnollinen ja hyvä ihminen. Ei mikään lällykkä, vaan sellainen tyylikkäällä tavalla itsetuntoinen ja oikeamielinen. Opettelin puhumaan exästäni (toki vain kysyttäessä ja silloinkin totuudenmukaisesti) näin: 'en osaa sanoa, koska hän ei pidä yhteyttä', 'vaikea kysymys, koska hänellä ei ole moneen kuukauteen ollut aikaa tavata lapsia', 'taloudellinen tilanne on mikä on, mutta meillä on sitäkin enemmän rakkautta'. Sain voimaa huomatessani olevani parempi ihminen kuin exäni ja suurin osa muista ihmisistä. Tietenkään en ole arvokkaampi tai muuta sellaista, mutta olin ja olen edelleen harkitseva, pyrin viisaisiin sanoihin ja ystävällisiin tekoihin.
Uskon, että pyrkimällä hyvään olen kehittynyt ihmisenä. Omasta ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen, muiden huomioiminen sekä asioiden jämpti hoito ovat tuoneet menestystä myös työelämässä ja sosiaalisesti. Ei heti, eikä nopeasti, mutta kestävällä tavalla. Jossain vaiheessa huomasin myös katkeruuden hävinneen. Välillä tunnen kuitenkin surua lasteni puolesta, koska heidän isänsä on omasta tahdostaan heidän elämässään vain silloin kuin hänelle sattuu sopimaan ja teini-iässäkin he vielä kaipaavat isäänsä.
Mutta lapset voivat hyvin ja meillä on hyvä elämä. Sinullekin tulee vielä hyvät ajat. Varmasti.
[/quote]
Meillä myö mies aiheutti tilanteen Joulun alla jonka seurauksena ei menannut olla joluksi edes rahaa ruokaan lapselle. Hän teki todella väärin ja pahaa muutenkin. Katkeruus on aivan oikeutettu tunne.
Minusta tuli hyvin kyyninen sillä hän myös valeheteli minusta ihmisille ja peitteli omia tekojaan.
Kukaan ihminen ei voi enää kusettaa minua.
Aika auttaa ja näet vielä, että eroon pääseminen oli onni.
Katso tämä piristää!
Saat olla katkera. Ole ihan rauhassa, täysin normaalia.
Itseä ärsytti aikoinaan kaksi tuttua, joiden mielestä kaikki kielteiset tunteet tuossa tilanteessa olisi pitäny tukahduttaa. Heistä molemmille on käynyt nyt huonosti, ja melkein piruillakseni tekisi mieli käskeä heitä vain nyt vain tukahduttamaan kielteiset tunteensa ja kääntää toinenkin poski.
Älä kuitenkaan tarpeettomasti jää vellomaan katkeruuteen vaan pyri menemään eteenpäin.
Olet kasvattanut eksäsi ihan hirveäksi hirviöksi mielessäsi. Kärpäsestä on tullut härkänen. Tarvitset jonkun, jolle puhua kaikki paha sisältäsi. Jos ei ole ystäviä, mene terapiaan. Voit myös kokeilla kirjoittamista.
Yritä purkaa patoutunutta vihan tunnetta esim liikunnalla tai kirjoittamalla kirje jota et lähetä. Hakkaa tyynyä ja tanssi raivokkaasti. Huuda ja itke ja naura.
Vastapainoksi yritä löytää asioita joista nautit ja joiden parissa rentoudut - noissa tilanteissa yritä olla ajattelematta lapsesi isää, jos hän tulee mieleen niin laita se ajatus korvasta ulos ja keskity iloisiin asioihin. Kokeile meditointia.
Alue: Aihe vapaa
up