Miksi mummot ovat 'mummomaisia'? Millaisia 'mummot' olivat ennen?

Ei kai nämä nykyiset mummot tuollaisia ole? AInakin oma äitini tai mieheni äiti, siis lastemme mummot, eivät ole ollenkaan tuollaisia. Mieheni äiti ehkä ruoan suhteen vähän on, hänkään ei muuten. Oma äitini on ihan toisenlainen: entinen insinööri joka on teknologiafriikki vieläkin, nykyaikainen hiusmalli ja pukeutumistyyli, ei tykkää perinteisestä suomiruoasta vaan syövät paljon etnistä, lempimusiikki joko lattareita tai dancemusaa, NRJ lempikanava... Ja tämä mummo on syntynyt v. 1947.

Juu, toki sukupolvet vaihtuvat ja esim. oma kohta kuusikymppinen äitini ei käy ollenkaan enää muottiin. Mutta tarkoitankin tätä vielä yhtä sukupolvea eteenpäin eli 'meidän mummoja.' Itselläni on 2 mummoa ja isotätejä 8 kpl, ja kaikki ovat jossain määrin tuollaisia stereotyyppisiä mummoja.

Ja kyllähän näihin törmää joka kauppareissullakin. Kysymys kuuluukin siis, että mistä nämä stereotypiat ovat peräisin? hiustyylit ym? Onko luonto vain sellainen, että jossain vaiheessa sitä vaan jämähtää johonkin tiettyyn 'aikaan'?

Mielestäni he ovat jämähtäneet siihen tiettyyn aikaan, esimerkiksi 50-70 luvulle jolloin monilla 20-40-luvuilla syntyneille varmaan muodostui ns. aikuisiän identiteetti. Vielä 70-80 lukujen taitteessa juotiin paljon täysmaitoa, nämä rasvattomat vitamiini plus- maidot ovat aika tuore ilmiö.

Ihanaa kun kaupassa näkee kasikymppisiä mummoja, jotka ovat midimittaisessa hameessa, pitkä takki ja nauhakengät, baskeri.. tukka kiharalla ja ostoskorissa perunoita, silakkaa, punaista maitoa ja extrasuolaista voita. Tulee lapsuus mieleen. Vanhoilla miehillä lippahattu ja suorat housut.

Bless them.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:20"]

Mielestäni he ovat jämähtäneet siihen tiettyyn aikaan, esimerkiksi 50-70 luvulle jolloin monilla 20-40-luvuilla syntyneille varmaan muodostui ns. aikuisiän identiteetti. Vielä 70-80 lukujen taitteessa juotiin paljon täysmaitoa, nämä rasvattomat vitamiini plus- maidot ovat aika tuore ilmiö.

Ihanaa kun kaupassa näkee kasikymppisiä mummoja, jotka ovat midimittaisessa hameessa, pitkä takki ja nauhakengät, baskeri.. tukka kiharalla ja ostoskorissa perunoita, silakkaa, punaista maitoa ja extrasuolaista voita. Tulee lapsuus mieleen. Vanhoilla miehillä lippahattu ja suorat housut.

Bless them.

[/quote]

Juu niin se varmaan on, JUURI TUOTA TARKOITIN!

olisi hauska nähdä tulevaisuuteen, minkälaisia mummoja silloin on! Syötämmekö lapsenlapsillemme smoothieita, kanasalaatteja ja sushia liukuvärit päässä? :D

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:15"]

Juu, toki sukupolvet vaihtuvat ja esim. oma kohta kuusikymppinen äitini ei käy ollenkaan enää muottiin. Mutta tarkoitankin tätä vielä yhtä sukupolvea eteenpäin eli 'meidän mummoja.' Itselläni on 2 mummoa ja isotätejä 8 kpl, ja kaikki ovat jossain määrin tuollaisia stereotyyppisiä mummoja.

Ja kyllähän näihin törmää joka kauppareissullakin. Kysymys kuuluukin siis, että mistä nämä stereotypiat ovat peräisin? hiustyylit ym? Onko luonto vain sellainen, että jossain vaiheessa sitä vaan jämähtää johonkin tiettyyn 'aikaan'?

[/quote]

Ok, myönnän tuon ilmiön sen aiemman sukupolven suhteen. Mutta ilmeisesti tosiaan ilmiö ei ole väistämätön iän myötä, koska kerran nyt pienten lasten isoäidit on ihan erilaisia.

Luulisin että se miksi tuo aiempi ikäpolvi on jämähtänyt vanhaan aikaan johtuu siitä, että heidän elinpiirinsä ja elämänkokemuksensa on ollut nykyisiä paljon pienempi. Varsinkin, jos vanhus on asunut maalla, on elämä mennyt sitä samaa rataa, eikä todennäköisesti ole haikailtu esim. ulkomaanmatkojen, erikoisten ruokien, muotisuuntausten tms perään. Eletty sitä pientä arkea vaan niin kuin seudulla on aina perinteisesti eletty. Vanhaan aikaan myös oli ajatus että muotien perässä juokseminen on nuorten juttuja, sitten kun mennään naimisiin ollaan "rouvatyyliä" ja siinä pysytään. 

En tiedä, millaisia nykymummot ovat. muitta voin kertoa, että minun 1970-luvulla syntyneen, mummo joi täysmaitoa siksi, että sitä ne lehmät navetassa lypsivät. Myöhemmin kun lehmät oli jo pantu pois, hän osti täysmaitoa kaupasta, koska silloin kun hän oli nuori, vedellä jatkettua pluttanaa juotettiin ammattitaidottomammalle palvelusväelle. Hän kuunteli radiosta puheohjelmia, koska yksinäisenä ihmisenä oli kiva kuulla ihmisten puhetta, mutta luulen kyllä, että se ei ollut Radio Suomi, vaan joku Ylen Ykkönen. Ruokaa hän ei mielellään laittanut, oli saanut siitä tarpeekseen jo nuorempana. Hänellä ei ollut permanenttia, vaan pehmeästi leikattu korvien alapuolelle ulottuva suora, vähän taipuva, harmaa tukka.

Äitini on mummo 1990-luvulla syntyneelle lapselle. Äitini ei juo minkäänlaista maitoa, eikä taida kuunnella radiotakaan. Hän tekee lihakastiketta, jos kastiketta kaivataan, koska se on helppoa, mutta enemmän häån harrastaa uuniruokia. Hänellä on niskaan ulottuva suora polkkatukka.

Minä en vielä ole mummo, mutta voi olla, että muutaman lähivuoden sisään tulen sellaiseksi. Minä juon piimää, kuuntelen classic fm:ää ja teen sitä ruokaa, mitä tarvii tai huvittaa. tukkani on sellainen hartioille ulottuva moppi.

Luulen, että iso osa omiin mummoihimme kohdistuvien mielikuvien yksipuolisuudesta johtuu siitä, että lapsille ei näytetä kaikkea.

Mun mummo oli sellainen huivipäämummo (kun katsot vanhoja dokumenttejä niin tunnistat termin). Päivät pellolla, illat kotitöissä. Pieni, mutta valtavan vahva :)

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:37"]

Luulisin että se miksi tuo aiempi ikäpolvi on jämähtänyt vanhaan aikaan johtuu siitä, että heidän elinpiirinsä ja elämänkokemuksensa on ollut nykyisiä paljon pienempi.

[/quote]

Niin, ennen elettiin sitä 'yhtenäiskulttuurin aikaa' eikä vaikutteita ulkopuolelta juuri tullut. Helppo siihen oli jämähtää. Tämän hetken nuoret elävät paljon monimuotoisemmassa maailmassa ja luulen, että suurelle osalle heistä jää päälle jonkinlainen vaihtelunhalu. Ympäristökin luo nykyisin koko ajan sellaista mielikuvaa, että pitää muuttua ja uudistua. Ennen oli ehkä toisinpäin. Oli hyvä olla vakaa ja pysytellä tietyssä roolissa.

Mun lasteni mummo (äitini) ei juo täysmaitoa, vaan rasvatonta. Hän on aamu-uninen, joten ei käy torilla aikaisin aamulla. Vanhempieni kotona on tosi usein radio päällä, yleensä Ylen ykkönen. Äitini on tosi aktiivinen Facebookissa ja hän myös ostaa lapsilleni paljon vaatteita Huutiksesta. Äidilläni on Nokian Lumia, mulla taas vanhanaikainen näppäinpuhelin. Äitini pukeutuu nuorekkaammin kuin kolmikymppisenä, silloin aikuiset pukeutuivatkin enimmäkseen tätityyliin.

Omat mummoni olivat vanhanaikaisia körttimummoja. Heillä oli molemmilla pitkät tukat nutturalla ja usein huivikin päässä. Kumpikaan ei pukeutunut koskaan housuihin, vaan yleensä sellaisiin mummojen crimplene-mekkoihin. En muista, millaista maitoa he joivat, kuuntelivatko radiota tai kävivätkö torilla.

En tiedä, millainen mummo mä mahdan olla. Ainakin sellainen, joka ajaa moottoripyörällä sinne torille!

Se baskeri on jotain niin kamalaa, se vielä kiskotaan korvien päälle että näyttäisi mahdollisimman älyttömältä :-D muistelen että Garbo käytti aikoinaan semmoista, ajatteleekohan mummot että he muistuttavat tuota lapsuuden ihannetta baskereineen?

Kertokaa lisää, tää oli mielenkiintoinen ketju!

Joo miltä ajalta ovat baskerit?? Nyt vasta tajusin että voi kyllä, minunkin mummoilla sellaiset on. Ja etenkin kaupunkikäytössä.

Kenen mummo käyttää pärekoreja ostoksiin?? :D Minun molemmat mummot käyttävät. Toisaalta, mikäs siinä, voisin itsekin käyttää. Mutta jotain peri-mummomaista siinäkin on.

Entäs pokkarit? Harlekiinit ovat pysyneet mummojen yöpöydällä niin kauan kuin muistan, nykyisin taitaa vaan suurennuslasin kanssa niitä tihrustaa.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:51"]

Mun mummo oli sellainen huivipäämummo (kun katsot vanhoja dokumenttejä niin tunnistat termin). Päivät pellolla, illat kotitöissä. Pieni, mutta valtavan vahva :)

[/quote]

Niin oli minunkin mummoni, joka oli syntynyt 1800-luvun viimeisinä vuosina. 1970-luvulla varsinkin maalaismummoilla oli pitkä tukka, joka oli aina nutturalla niskassa. Muulloin päässä oli huivi, mutta kirkonkylälle pistettiin päähän baskeri. Mummolla oli aina teryleenimekko päällä ja sisällä vielä esiliina. Mummo joi vastalypsettyä täysmaitoa ja leivän päälle pisti voita. Sen lisäksi mummo oli harras uskovainen ja jotenkin totinen, jopa lastenlapsia kiellettiin nauramasta. Itsekin pääsin - tai jouduin - mummon seuraksi kylällä pudettäviin seuroihin, niin siellä kaikki ikäluokan mummot oli tyyliltään ihan samanlaisia. Ikävin juttu minusta oli se, että lastenlapsista pojat olivat luomakunnan kruunuja, tyttöjä ei arvostettu.

Mun mummolla oli aina pöydässä kymmeniä pieniä kuppeja kaikenlaista, etikkakurkkuja, sienisalaattia, jotain graavattua kalaa (itsepyydettyä), punajuuria... ja piirakoita ja ruisleipää ja ja..

Nykyisin tuntuu, että arkiruokapöytä on melko simppelisti koottu.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:41"]

Tästä ketjusta tuli hyvä mieli, odotan jo mummoutta (oon 30) :D

Naurattaa toi vitosviestin sushimummomielikuva! Ja hauska ajatus ylipäätään että joka sukupolvi on mummoja omalla tavallaan. Mun mummo lauloi vanhoja iskelmiä ja varmaan virsiä joita en ollut kuullut, lauletaanko mekin aikanaan siivotessa tms., ja mitä, Blurred Linesia, Get Luckya?

Oletteko huomanneet mummojen ominaistuoksun? En tiedä mistä se tulee, se ei haise hajuvedeltä vaan joltain pumpulimaiselta, ehkä se on joku kosteusvoide. Mummojen asunnoissakin on se haju.

[/quote]

Mun mummolla on ainakin sellainen outo käsirasva joka haisee 'mummolle'! Ehkä se on joku vanha juttu ja jäänyt käyttöön joillekin. Toinen mummoni ei kuitenkaan haise samalta. Lisäksi mummoni imeskelee sellaisia vahvoja leijona(?)-pastilleja, jotka haisevat voimakkaalle.

Vielä 10-20 vuotta sitten mummot voi jakaa mekko- ja tuulipukumummoihin. Mekot olivat kotirouvina olleita, housulliset taas työelämässä mukana olleet. Mekot ovat harvinaistuneet.

1910-luvulla syntyneen mummoni pukeutumistyyli otti vaikutteita 30-luvulta. Hiukset olivat laineilla ja paremmissa tilaisuuksissa oli hattu. Hän ei muistaakseni käyttänyt baskeria. Mummolla oli aina mekko, ei koskaan nykyisten kahdeksankymppisten suosimia hameita.

Hauska huomio: Se mummojen kampaus on kuin Marilyn Monroella! Eli sen ajan tyyli-ikoni ja nuorempana kaikki matki sitä. Heidän vanhetessaan siitä tuli kuitenkin mummotukka.

Katselkaapa nuoret vanhoja valokuvia. Hopeahääkuvassa (siis 25 v. naimisissa) istuu nykyisen mittapuun mukaan kaksi todellista vanhusta: tukka harmaa, puku mummomainen, marttakengät jne. Ja kuitenkin nuo juhlakalut ovat vasta siinä viisissäkymmenissä. Tai arkisemmat perhekuvat, jossa on vanhemmat ja mummo kekskenkasvuisten lastensa kanssa: näyttävät enemminkin isovanhemmilta. Ennen naisilla oli pitkä tukka, joka oli letitetty pitkälle hiirenhännälle, joka sitten kieputettiin nutturaksi. Päässä oli huivi, arkena ruudullinen tai muu kuviollinen, kirkkoreissulla musta. Mummoilla arkisin ruutumekko ja esiliina. Juhlassa aina musta, oli sitten häät tai hautajaiset. Ja paksut ruskeat sukat, sukkahousuja ei ollut. Pitkiähousuja mummoilla ei ollut koskaan. Alushousutkin tulivat aika myöhään käyttöön.

Yllä on tietysti kuvattu maalaismummo, mutta kyllä samanlaisia oli vaatimattomissa oloissa kaupungissakin. Sitten ovat erikseen varakkaat perheet, siis kartanoiden armot, ruustinnat, johtajien rouvat jne. Ruustinnoilla oli toki nuttura, mutta monilla muilla lyhyeksi leikatut hiukset ja kiharat. Monet kävivät jopa viikottain kampaajalla laitattamassa tukkansa. Kampaus suojattiin yöksi ohuella hiusverkolla. Jotkut käyttivät verkkoa päivisinkin. Vaatteissa oli enemmän väriä, mutta monella oli edelleen juhlavaatteet tummia. Niin ja tietysti oli hattu ja hattuneula. Ja kengätkin usein kepeämmät kuin tukevat marttakengät. Huivi saattoi olla päässä kotitöitä tehdessä, mutta sitä ei tietenkään solmittu leuan alle vaan niskaan. Esiliinaakin saattoivat mummot käyttää keittiössä, mutta riisuivat sen, kun työt oli tehty. Vanhojen valokuvien ohella kehotan katselemaan vanhoja kotimaisia elokuvia, niissä esiintyy koko mummokavalkadi.

Mummojen ruoka oli tukevaa ja rasvaista. Peruna ja läskisoosi oli tavallista, samoin rokka ja tietysti erilaiset puurot ryyneistä ja jauhoista. Ainakaan maalla ei riisiä ollut kuin jouluna, jos silloinkaan. Suolakalaa mummoilla oli yleensä aina tarjolla. Salaatteja ei juuri tarjottu, mitä nyt pidoissa rosollin tapaista, muuten ehkä joskus suolakurkkua ja etikkapunajuuria.

Minä väitän, että ihminen ikääntyessään jatkaa nuoruuden makutottumuksiaan.

Mummous on laaja kategoria, viisikymppisiäkin mummoja on, ja jopa nelikymppisiä. Toisaalta mummo on mummo kuolemaansa asti, eli ei voi väittää, että 40-100+ -ikäiset naiset olisivat kaikki samanlaisia.

Mutta esim. oma äitini, syntynyt vuonna 1934, edustaa varmaan omaa ikäpolveaan. Ei oikein koskaan oppinut tykkäämään rockista tai popista, Beatleskin on hänestä yhä rautalankarämpytystä. Iskelmiä ja klassista mieluummin, kiitos. Täysmaitoa hän ei ole juonut vuosikymmeniin, mutta tukka on tosiaan permanentilla. Pitkälti siis samat tottumukset kuin hänellä oli parikymppisenä, mitä nyt ruokavalio on muuttunut vähärasvaisempaan suuntaan.

Itse olen syntynyt 1967, ja ikäni puolesta voisin olla mummo (lapset tosin vasta teinejä). Ei, en todellakaan tykkää iskelmästä, ja asuna on yleensä farkut ja t-paita. Täysmaitoa inhoan, tukka on ollut permanentilla viimeksi 1980-luvulla. Musiikkimaku on laaja, suosikkeja Queen (en pitänyt bändistä tosin nuorena, vaan vasta aikuisiällä), Daft Punk, The National, J. Karjalainen ja Dave Lindholm.

Ero nykynuoriin ei ole ihan yhtä iso kuin minulla ja äidilläni, koska nuorisokulttuuria ei ollut vielä olemassakaan äitini nuoruudessa 1950-luvun alussa, se rantautui Suomeen kunnolla vasta 1960-luvulla. Minä sen sijaan olen jo tv- ja rocksukupolvea, eli tavallaan samaa kuin meidän lapsemme. Juu, musavideoita ei enää kytätä niinkään MTV:ltä, vaan Youtubesta, mutta musavideoita ja musagenretkin perustaltaan aika samoja...