Kuinka ihmisestä tulee alkoholisti?

Harjoittelemalla ahkerasti.

Juomalla tarpeeksi usein tarpeeksi pitkään. Määrillä on yllättävän vähän väliä. "Tarpeeksi" on erilainen eri ihmisille.

Yksi on aina liian vähän ja siksi liikaa.

Se on monien sattumien summa ja oravanpyörä ruokkii itse itseään.

Alkoholi on myrkky, joka vaikuttaa aivoihin, ja tottakai kun kyseessä on riippuvuutta aiheuttava aine, voi ihmisestä tulla hyvinkin nopeasti alkoholisti, toisilla on sellaiset geenit, ja taipumus jäädä kaikkiin aineihin koukkuun. Yleensä niillä joista tulee alkoholisteja, tulee alkoholista paljon parempi olo, kuin niillä joista ei tule alkoholistia niin helposti, eli joihinkin ihmisiin alkoholi vaikuttaa eri tavalla kuin muihin. Kaikki on yksilöllistä, mutta hyvää alkoholi ei tee kellekään, kuten ei muutkaan myrkyt. Alkoholin aiheuttama addiktio on myös henkistä, ei vaan ruumiillista, sekin vaikeuttaa asiaa.

Miten riippuvuus yleensäkin syntyy? Miten ihmisitä tulee uhkapelureita, tupakoitsijoita tai himourheilijoita? Samat mekanismit takana.
Joku maratonin juokseminenkin on aivan sairasta, vaikka yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Siellä ylittävät maaliviivan ripulit housuissa tai oksennellen. Varmaan kymmenen vuoden kuluttua tuostakin addiktiosta ollaan vähän eri mieltä.

Kaikki vaikuttaa; Ympäristö, perimä, ihmissuhteet. Kun toleranssi kasvaa, tai se on jo geeneissä peritty niin on jo vaarassa.

Mutta siltä voi myös pelastua, juurikin em. asioilla eli ihmissuhteilla ja tarvittaessa ympäristön vaihdoksella.

Minun lapsuudenperheestä isä ja puolet lapsista on alkoholisteja, ja puolet täysin raittiita. Minä kuulun siihen raittiiseen puolikkaaseen. Mun sisko vetää tälläkin hetkellä jo toista kuukautta jatkunutta ryyppyputkeaan, keväällä yritti olla pari viikkoa ilman.

Odotan enää milloin tulee viesti että hän on kuollut, on pieni nainen ja juo uskomattomat määrät alkoholia, lisäksi liikkuu vaarallisissa porukoissa. 

Mitään en voi hänen hyväksi tehdä kun sen, että vastaan aina puhelimeen kun soittaa, jokainen kerta voi olla viimeinen.

Alkoholismi syntyy salakavalasti.

Itse huomasin sen kyllä, enkä loppuaikoina pitänyt juomisesta ollenkaan. Kuitenkin suunnaton humala ja lopulta sammuminen tuntui paremmalta kuin selvinpäin tuntemani alemmuus, masenus, paniikihäiriö ja riittämättömyys. Ikäänkuin turrutin itseni, kännissähän ei tarvinut tuntea mitään.

Päätin lopettaa, kun lääkäri näin käski. Siihen ei auttanut mitkään läpikäyäni vieroitukset tai ohjelmat, vain oma päätökseni on pitänyt minut nyt yli seitsemän vuotta kuivilla. En oikeastan edes ajattele olevani kuivilla, en vain koske alkoholiin, ei sen kummempaa.

Jossain väitetään alkoholismin olevan sairaus, mutta itse en sitä usko. Sairaus-diagnoosi ikäänkuin uhriuttaa ja antaa selityksen, jopa luvan juomiselle. En tiedä, mutta omalla kohdallani se alkoi ja loppui omasta päätöksestäni. Tai no alku oli oikeastaan osaksi tiedostamaton oravanpyörä, jolle en mahtanut mitään.

Tämä siis omakohtainen järkeilyni, ja poikkeaa ilmeisesti lääketieteen diagnooseista täysin. Ehkä on olemassa erityyppisiä alkoholismeja? Ainakin erityyppisiä alkoholisteja, se on satavarmaa :)

Hyvä blogi just tästä aiheesta lueskelin tänään: alkoholistinelamaa.blogspot.com