Niin paha olla. Menetetty ystävyys? Mikä auttaisi?

eikä siihen auta, että joku sanoo " et ansaitse sellaista ystävää" tms. Itse menetin todella hyvän ystäväni noin 3 vuotta sitten. Ei oltu tunnettu kuin muutama vuosi opiskelujen merkeisä, mutta meillä oli todella mukavaa yhdessä. Sitten monien väärinkäsitysten summana tiemme erkanivat ja olen siitä edelleen surullinen vaikka minuakin on lohduteltu sillä että " et tarvitse sellaista ystävää" . Edelleen näen tyypistä unia ainakin kerran kuussa ja aina niissä unissa sovitaan riita ja ollaan taas ystäviä. En kuitenkaan uskalla ottaa yhteyttä vaikka mieli tekisi, koska tiedän tulevani torjutuksi. Lähetin kortin kun " ystäväni" vauvan, mutta siitäkään ei ole tullut mitään palautetta. Ymmärrän siis sinua ap hyvin ja toivon että pystyt elämään asian kanssa! Minulle se on edelleen vaikeaa...

Masentunut kun on yleensä täydellisen itsekeskeinen, kuuluu sairauteen. Ei ole varmaan osannut ajatella asiaa sinun kannaltasi.

ystäviä meistä ei taida enää ikinä tulla. :´(

Vihaan itseäni siitä, että käyttäydyin typerästi hänelle.

Kaipaukseni on tullut uniinkin ja näen monesti unta tästä ystävästäni, unessa me aina sovitaan riita ja jatketaan ystävyyttä.

Oletteko jutelleet ollenkaan asioista hänen tervehdyttyään? Mitä hän sanoi? Jos ette, niin yritä päästä juttelemaan hänen kanssaan ja jos hän ei suostu kannatan tuota, että kirjoittaisit hänelle kirjeen. Olet sitten ainakin kaikkesi yrittänyt ja tiedät, että mitään ei ole tehtävissä.. :(

Ei siis tarvisi heti reagoida kuten kasvokkain puhuttaessa.

Yhteinen ystäväni kertoi hänelle ylpeänä miten minun sisareni oli saanut ensimmäisen näyttelynsä erääseen galleriaan ja miten onnistunut oli ollut avajaispäivä. Tämä yhteinen ystävämme oli avustamassa tarjoilujen kanssa. Tähän ystäväni oli happamasti kommentoinut ettei hänen apunsa kelpaa kuohuviinin kaatajaksi enää nykyisin.

Ei siis pyydellä anteeksi ettet jaksanut olla tukena kun plaa plaa, vaan kerrot vaan rehellisesti niinkuin asiat koet.

Olette kyllä olleet parhaat ystävät, mutta.. hän oli silloin varmaan erilainen? Jos hän ei pysty ymmärtämään asioita sinun kannaltasi vaikka tietää ongelmistasi..

Mutta jos hän on muuttunut toiseksi ihmiseksi niin " kannattaako" sinun enää itseäsi kiduttaa tällä asialla? En halua antaa itsestäni kylmää vaikutelmaa, mutta pitää sinun ajatella itseäsikin. Kyllä saisit ainakin minulta synninpäästön tässä asiassa. Olet yrittänyt saada välejä kuntoon ja se on hänen häpeänsä jos ei sinun ojennettuun käteesi tartu.

T.14

Mutta jätä hänelle kuitenkin " ovi auki" . Kerro kirjeessä, että jos hän on myöhemmin valmis sovintoon niin olet valmis siihen. Tosi ikävä tilanne kyllä :(

T.14

Mutta hänen syytöksensä siis ovat totta, vai kuinka? Sinä hylkäsit hänet, kun hän olisi tarvinnut sinua. Sinulla oli siihen syy, mutta ajattele hänen näkökulmastaan. Ja oletko yrittänyt selittää sitä syytäsi hänelle, vai oletko antanut hänen uskoa kolmen vuoden ajan, että välität hänestä vain kun hän on terve?



Tiedän, että masentunut voi olla tosi rasittava ja että ihmisillä on syynsä käytökseensä ja pakko ei ole jaksaa kenenkään seuraa. Mutta tiedän myös, miltä tuntuu, kun pitkäaikainen ystävä jättää silloin, kun itse on heikoimmillaan eikä edes vaivaudu selittämään tekoaan mitenkään. Ei siinä juuri kiinnosta enää ystävyys, jos se kerran kestää vain silloin kun on terve ja reipas ja mukava, mutta särkyy kun on masentunut ja onneton.



Te olisitte voineet tukea toisianne tuon molemmille vaikean ajan läpi, mutta toisin kävi. Tuskin tuo enää ennalleen korjaantuu, mutta sinuna ainakin selittäisin ystävälle, miksi et jaksanut. Hän ei voi sitä tietää, vaikka tietäisikin sairaudestasi. Ethän sinäkään tiedä, kuinka huonossa kunnossa hän oli, vaikka tiesit hänen masennuksestaan, jätit vain huomiotta.

Vierailija:

Mutta hänen syytöksensä siis ovat totta, vai kuinka? Sinä hylkäsit hänet, kun hän olisi tarvinnut sinua. Sinulla oli siihen syy, mutta ajattele hänen näkökulmastaan. Ja oletko yrittänyt selittää sitä syytäsi hänelle, vai oletko antanut hänen uskoa kolmen vuoden ajan, että välität hänestä vain kun hän on terve?

Tiedän, että masentunut voi olla tosi rasittava ja että ihmisillä on syynsä käytökseensä ja pakko ei ole jaksaa kenenkään seuraa. Mutta tiedän myös, miltä tuntuu, kun pitkäaikainen ystävä jättää silloin, kun itse on heikoimmillaan eikä edes vaivaudu selittämään tekoaan mitenkään. Ei siinä juuri kiinnosta enää ystävyys, jos se kerran kestää vain silloin kun on terve ja reipas ja mukava, mutta särkyy kun on masentunut ja onneton.

Te olisitte voineet tukea toisianne tuon molemmille vaikean ajan läpi, mutta toisin kävi. Tuskin tuo enää ennalleen korjaantuu, mutta sinuna ainakin selittäisin ystävälle, miksi et jaksanut. Hän ei voi sitä tietää, vaikka tietäisikin sairaudestasi. Ethän sinäkään tiedä, kuinka huonossa kunnossa hän oli, vaikka tiesit hänen masennuksestaan, jätit vain huomiotta.

Vierailija:

Vierailija:

Mutta hänen syytöksensä siis ovat totta, vai kuinka? Sinä hylkäsit hänet, kun hän olisi tarvinnut sinua. Sinulla oli siihen syy, mutta ajattele hänen näkökulmastaan. Ja oletko yrittänyt selittää sitä syytäsi hänelle, vai oletko antanut hänen uskoa kolmen vuoden ajan, että välität hänestä vain kun hän on terve?

Tiedän, että masentunut voi olla tosi rasittava ja että ihmisillä on syynsä käytökseensä ja pakko ei ole jaksaa kenenkään seuraa. Mutta tiedän myös, miltä tuntuu, kun pitkäaikainen ystävä jättää silloin, kun itse on heikoimmillaan eikä edes vaivaudu selittämään tekoaan mitenkään. Ei siinä juuri kiinnosta enää ystävyys, jos se kerran kestää vain silloin kun on terve ja reipas ja mukava, mutta särkyy kun on masentunut ja onneton.

Te olisitte voineet tukea toisianne tuon molemmille vaikean ajan läpi, mutta toisin kävi. Tuskin tuo enää ennalleen korjaantuu, mutta sinuna ainakin selittäisin ystävälle, miksi et jaksanut. Hän ei voi sitä tietää, vaikka tietäisikin sairaudestasi. Ethän sinäkään tiedä, kuinka huonossa kunnossa hän oli, vaikka tiesit hänen masennuksestaan, jätit vain huomiotta.

Aivan, niin voisitkin. Ystävyys on kahden kauppa ja te olette mielestäni molemmat toimineet väärin, kun ette ole hakeneet tukea toisistanne, vaan hän jätti sinut sairautesi kanssa yksin ja sinä jätit hänet.

Ajattelin vaan, että jos asenteesi on se, että on ok jättää ystävä ja olla pitämättä yhteyttä kun hän on masentunut ja haluta sitten uudestaan ystävyyttä kun hän paranee, ei se ole mikään mukava asenne. Jos suhtautuisit omaan toimintaasi kriittisemmin, voisit löytää keinon saada korjattua tuo tilanne.



Sillä ethän voi kuvitella, että ilman anteeksipyyntöä ja todellista katumista hän haluaa uudestaan ystävyyttäsi. Sehän _on_ totta, että jätit hänet, vaikka sinulla oli siihen syy eli oma jaksaminen.



Eivät nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että se vika olisi aina vain toisessa. Tilanne nyt meni teillä tuohon jamaan ja se ei siitä muutu, jos koet ja kerrot hänelle, että mielestäsi olet toiminut kivasti häntä kohtaan. Kun et kerran ole.

20 luki ihan huolella. Kai sitä saa eri mieltä olla? Ap halusi vinkkejä, kuinka korjata tilanne ja jos haluaa vielä jatkaa ystävyyttä, on pakko ymmärtää, että toinen tuntee itsensä loukatuksi ja hylätyksi.



Kaikki eivät ilmeisesti ymmärrä, millainen sairaus masennus on. Ei se ole alakuloisuutta tai sitä, että harmittaa. Se on sairaus, pahimmillaan tappava ja hidas hoitaa. Masentuneen todellisuudentaju muuttuu ja hän usein menettää suhteellisuudentajunsa tai osan siitä. Eli kyllä, ap, sinun olisi pitänyt kertoa hänelle, että sairautesi väsyttää sinua. Ystävän käytöksestähän voi helposti päätellä, ettei hän ole ymmärtänyt sitä.



Miksi vain ap:n kokemus asiasta olisi totta? Ystävä on tuntenut, että hänet hylätään ja masennus on varmasti voimistanut tuota tunnetta äärimmilleen. Hän käyttäytyy kuin häntä olisi verisesti loukattu niin kuin hänen näkökulmastaan onkin.

Eihän hänelle ole selitetty. Ap olettaa, että ystävä ymmärtäisi hänen olleen sairas, mutta ei ota minun mielestäni huomioon sitä, että ystävä oli myös sairaus. Painotan: masentunut on sairas, ei huonolla tuulella. Ei voi olettaa, että hän toimisi ja ymmärtäisi samalla tavalla kuin terveenä.

Sanot, että masentuneelle ystävälle ei ole selitetty, että miksi ap " hylkäsi" hänet.



Käskin sinun lukea viestin 12, koska siinä hän sanoo, että on kertonut:



Vierailija - 15.02. 10:10 vastaa tähän viestiin (12/28)

Hän on täysin tietoinen todella hengenvakavasta läpikäyneestä sairaudestani ja elämäni muista kriiseistä ja silti hän syyttää minua hylkääjäksi.

Miten tuosta nyt voisi käsittää, että ap:n pitäisi pyytää sairastumistaan anteeksi? Ei tietenkään. Mutta hän hylkäsi ystävän selittämättä, miksi.

Sitä voisi ajatella pyytävänsä anteeksi, jos haluaa olla väleissä.



Kaksi ihmistä on ollut vakavasti sairaana. Kaksi ystävystä siis. He eivät ole jaksaneet panostaa ystävyyteensä tuona aikana, mikä käy järkeen ainakin minulle. He erkanevat toisistaan ja kokevat kumpikin tulleensa jätetyiksi.

Miksi ihmeessä toinen heistä nyt olisi paha ja toinen hyvä? Eivät ihmissuhteet ihan niin yksinkertaisia ole.

Koita nyt tajuta, että ap oli selittänyt hänelle eläkä jauha vaan samaa!!!!!

Vai oletitko että hän ymmärtää selittämättäkin?

30, ja sinä voit lukea uudestaan tuon kohdan, jossa kerroin, että masentuneelta voi mennä suhteellisuudentaju kokonaan.

Eikö hänen käytöksensä jo kerro, että niin on tapahtunut?

Kaikki nyt tuntuvat olettavan, että tämä ap:n ystävä on tavallinen terve ihminen, joka vain julmuuttaan toimii niin kuin toimii. Ap:han kertoi, että ystävä oli sairas.



Masennusko lasketaan arvoasteikossa syöpää sen verran alemmas, että se ei ole selitys hänen käytökselleen, vaikka fyysinen sairaus kelpaa selitykseksi ap:n toimille?



Ap, jos pidät ystävääsi noin ikävänä ihmisenä ja oletat hänen toimineen huvikseen, ei sairauttaan, noin typerästi, miksi ihmeessä haluat hänen ystävyyttään enää?