Niin paha olla. Menetetty ystävyys? Mikä auttaisi?

Vierailija:

30, ja sinä voit lukea uudestaan tuon kohdan, jossa kerroin, että masentuneelta voi mennä suhteellisuudentaju kokonaan.

Eikö hänen käytöksensä jo kerro, että niin on tapahtunut?

Kaikki nyt tuntuvat olettavan, että tämä ap:n ystävä on tavallinen terve ihminen, joka vain julmuuttaan toimii niin kuin toimii. Ap:han kertoi, että ystävä oli sairas.

Masennusko lasketaan arvoasteikossa syöpää sen verran alemmas, että se ei ole selitys hänen käytökselleen, vaikka fyysinen sairaus kelpaa selitykseksi ap:n toimille?

Ap, jos pidät ystävääsi noin ikävänä ihmisenä ja oletat hänen toimineen huvikseen, ei sairauttaan, noin typerästi, miksi ihmeessä haluat hänen ystävyyttään enää?

33 ja vielä kerran pojat: masentuneelle ei välttämättä tavallinen selitys mene jakeluun, hän kun on sairaana mieleltään eikä osaa suhtautua muihin ihmisiin niin kuin terveenä suhtautui.

Ajattelisin et vois olla lahkuja mennä jakeluun nyt, terveempänä.



Ap kyllä sanoi jotenkin et on _vähän_ tervehtynyt, joten...

37, ei tuossa tekstissä aliarvioitu lainkaan fyysistä sairautta. Pitääkö nyt kilpailla siitä, kuka teki eniten väärin ja missä ja kumman sairaus oikeutti enemmän mihin?

Jos haluaa korjata ystävyyden, on pakko ymmärtää, että toinen tuntee olonsa hylätyksi myös. Miten kaikki tuomion airuet täällä taas ajattelevat, että on olemassa ratkaisu kaikkiin ongelmiin ja se ratkaisu on se, että etsitään syyllinen jota lyödään ja toista osapuolta korotetaan jalustalle.



En minä näe toimintaani kauhean pahantahtoisena. Ap kertoi, että hänellä on hylätty ja surkea olo, koska ystävä ei halua enää ystävyyttä. Hän kertoi, että ystävä tuntee samoin hänen suhteensa. Minähän vain yritän tässä selittää, että ap ei voi juuttua ajatukseen siitä, että häntä on kohdeltu väärin, jos haluaa jatkaa ystävyyttä. Samoin on tämän ystävän laita. Hänelle selittäisin ihan samat asiat ja ehdottaisin, että voi pyytää anteeksi.



Eihän tässä jutussa sen enmpää ap kuin ystäväkään ole toiminut _tahallaan_ väärin toista kohtaan. Joskus niin vain käy, että loukkaa toista, eikä kykene näkemään sitä helliessään omaa loukkaantumistaan.

Ok, molemmat voivat tahoillaan odottaa anteeksipyyntöä lopun elämäänsä ja surra menetettyä ystävyyttä. Tai he voivat molemmat ymmärtää, että joutuivat hankalan tilanteen uhriksi, kun olivat molemmat sairaana samaan aikaan eivätkä voineet auttaa toisiaan.



Pitäisikö minun olla jommankumman puolella voidakseni kirjoittaa tänne? Ap:n kenties?

Kirje kuulostaa hyvälle, mutta miten saisi varmistetuksi, että hän ylipäätään sen lukee eikä heitä suoraan pois nähdessään keneltä se on...

kun joku humpuuki masennus.

Mene hänen luokseen ja sano, että sinulla on ikävä ja hän on sinulle rakas.

Katso mitä tapahtuu...

Menkää psykologille, kun elämä oikein mättää. Ei ole kovin viisasta pitää terapeuttinaan masentunutt ihmistä. Hän ei siihen kykene.