Mistä tavastasi kumppanisi ei pidä?

En aina selitä asioita kunnolla, vaan jätän hänet ns. "arvailemaan" esim jos hän kysyy että missä on sakset ja sanon "kato tosta laatikosta" ja niitä laatikoita on kolme.. Ja sitten tää ikuinen onko sulla joku hätä - "eioo" ja oikeasti on.

Jätän tyhjät purkit pöydälle enkä laita roskiin - sama homma vähän kaikkien tavaroiden kanssa. Kaapit jää auki ja tavarat on väärissä paikoissa.

Jätän valoja päälle etenkin talvella liikaa kun haluan että on valoisaa ja hän haluaa säästää sähköjä. Syön purkkaa autoa ajaessa liian äänekkäästi. Jätän joskus vahingossa tiskirätin altaan pohjalle.

Monikin juttu tuntuu ärsyttävän ja ajan kanssa niitä on tullut entistä enemmän. Yhdessä olemme olleet pian 18 vuotta ja lapsia on kolme. Se, että sanon nykyään vastaan, on ollut kova paikka ja niin ei kuulema tarvitsisi tehdä. Ihmisten kanssa jutteluni on myös introvertille miehelle liikaa, oli sitten tuttu tai tuntematon, niin jään kuulema liikaa suustani kiinni, asiat voisi hoitaa nopeamminkin ja aikaani menee hukkaan kun jään juttelemaan tien varteen naapurin mummon kanssa. Katselemani sisustusohjelmat ovat myös hukkaan heitettyä aikaa, en kuitenkaan tee koskaan mitään. Naistenlehtien lukeminen on täysin turhaa, miksi niitä pitää lukea kun talouteen tulee Suomen kuvalehtikin? Söin ennen herkkuja aika paljon ja siitä tuli sanomista. Myös liikkumattomuuteni illalla ja se, että en ollut kiinnostunut lenkkeilystä oli paha. Tämä tosin loppui kun ostin askelmittarin ja hän näki kuinka työpäiväni aikana siihen oli kertynyt hyvinkin 15 000 askelta.

Voi voi, näitä esimerkkejä olisi kymmeniä, mutta nyt en ehdi luetella lisää. Sitä paitsi en enää ole vuosiin jaksanut kuunnella mieheni nalkutusta kovin tarkasti ja suuri osa menee ihan ohi. Liittomme alkaa olemaan jo vähän väsynyt...

En puhu tunteistani tarpeeksi selvästi/ajoissa ja sitten ne paisuvat ongelmiksi myöhemmin. (Muutos tähän on kyllä työn alla, edistyminen vaan välillä hidasta.)

Jätän valoja päälle hänen mielestään tarpeettoman paljon.

Puhun innostuessani paljon ja monasti ajattelematta. Suuni käy nopeammin kuin järkeni juoksee, ja toisinaan mies tämän seurauksena a) loukkaantuu jostain ajattelemattomuudestani b) turhautuu siihen, etten ilmaise itseäni selkeästi intoillessani tai c) väsyy kuuntelemaan, kun ei saa suunvuoroa.

Olen aktiivinen ja sosiaalinen luonne ja jos vietämme pitkän aikaa kaikki illat töiden jälkeen vain kaksin kotona muutun hermokimpuksi, ja alan myös syyttää miestäni siitä, etten ole urheile/harrasta/nähnyt ystäviäni/perhettäni tarpeeksi. Vaikka elämäni on toki ihan omissa käsissäni, eikä hän seiso ovella estämässä minun lenkillelähtöäni.

Syön purkkaa.