Lue keskustelun säännöt.
Cipralexin lopettaminen itsekseen
01.08.2014 |
Olen syönyt cipralexia7-8 vuotta, lähes koko ajan 20mg annoksella. Tässä välillä olen hakeutunut olosuhteiden vuoksi pari kertaa lääkärin juttusille, toisella kerralla mt-hoitajan keskusteluihin, tapasin psykiatriakin, joka levitteli käsiään ja sanoi, ettei mikään pilleri auta, jos ei vallitsevat olot muutu ja tietyt tilanteet poistu. Yleensä olen vain saanut uuden reseptin vuodeksi eteenpäin, kolme viimeistä kertaa lääkäriltä, jota en ole koskaan tavannut...
Elämässäni on elementtejä, joita en saa noin vain pois ja tilanteita, joita en voi välttää. Kohtaamisia todella haastavan henkilön kanssa. Aloin miettiä, onko lääkkeestä oikeasti mitään apua,koska hetkittäin tulevat ihan kamalat ahdistukset j kuolemantoiveet tulee silti. Olen ajatellut, että minun on etsittävä apukeinoja ajatusmaailmani muuttamiseen, jotta reagoisin tilanteisiin eri tavoin.
vähensin annosta puoleen noin kuukausi sitten, viikon söin siitäkin puolitettua määrää. Nyt olen kolmatta päivää täysin ilman. Jännittää miltä tuntuu pidemmän päälle, syksy, talven pimeys. Kirkasvalolla olen tähänkin saakka aamuni valaissut.
onko vinkkejä, mihin hakeutuisin ratkomaan mieleni tapaa reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin?
Kommentit (3)
Cipralex kannattaa lopettaa hitaasti annosta pienentämällä, annoksen puolittaminen kerralla voi aiheuttaa rajuja sivuoireita. Hiljaa hyvä tulee. Itse olen vähentänyt 2,5 mg kerrallaan, ja kuukauden päästä vähentänyt taas saman verran. Hyvin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Olen lääkkeen lopettamisen puolella, koska nuo pillerit eivät ole hyväksi pidemmän päälle. Lääkkeet eivät ole ratkaisu. Kirkasvalolamppu on varmasti hyvä idea, myös nyt kesällä auringosta kannattaa ottaa kaikki D-vitamiini irti. Voisit kokeilla myös taideterapiaa tms vaihtelun vuoksi. Todella harmillista kuulla että et ole tavannut hyvää paykiatria. Positiivinen asenne auttaa paranemaan, usko itseesi ja pysy vahvana.
Kohtaamisia hankalan henkilön kanssa kannattaa rajoittaa niin paljon kun voi. Ja niihin kohtaamisiin joita ei voi estää voi itsensä sparrata kohtaamaan sillä asenteella että tämä henkilö on oikeutettu mielipiteisiinsä mutta niiden ei tarvitse vaikuttaa sinuun.
T. Entinen masentunut
minä lopetin myös noin, ja ihan hyvin mennyt. Masennus on minulla ollut toistuvaa, mutta nyt olen ehkä vihdoin päässyt voitolle, en toki lääkkeiden avulla (niiden avulla kestin pahimmat kaudet) vaan onnistumalla vihdoin ja viimein käsittelemään asioita myös tunnetasolla, aiemmin kyllä terpaiassa ja itsekseni käsitellyt tietoisella tasolla, mutta se ei ole riittänyt.
Avioeron yhteydessä - olin se jätetty osapuoli - suojamuurit kuitenkin murtui niin, että pääsin käsiksi asiohin tunnetasolla, ja siitä se lähti, vaikeasta erostakin olen selvinnyt ihan ilman masennusta. Vaikeita tunteita toki käynyt läpi, mutta ne on olleet ok, tiesin että ne menee ohi, masennus on jotain paljon pahempaa, sellainen syöveri, johon putoaa määräämättömäksi ajaksi. Toivottavasti ei ikinä enää sitä.