Välit "poikki" mummiin

Meillä ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa paljon etäisyyttä lapsen mummiin. Täällä ei varmaan riitä,että kertoo, että syyt tapahtuneelle on painavat vaan lähetetään painostamaan ja syyllistämään, että olemmepa julmia kun näin olemme tehneet. Sen takia valoitan vähän taustaa. Takana on lapsuudesta asti olevat kiristämiset, uhkailut, haukkumiset, sairaalloiset syyllistämiset, valehtelut, luottamukset pettämiset ja sellainen käytös mitä jopa aikunen ihminen ja lapsi pelkää. Mummu ei ollut turvallinen äiti omalle lapselleen eikä osaa olla sitä myöskään lapsenlapselleen. Omasta mielestään mummi on varmaan maailman ihanin mummi "eikä voi ymmärtää" miksi ei voi nähdä lastenlastaan vaikka asioista on yritetty keskustella monet kerrat. Keskusteluista ei vain tule mitään vaan muka valehtelemme, kiusaamme, olemme ymmärtäneet väärin tai jotain muuta vastaavaja sitten alkaa esim. itsemurhauhkailut. Hoitoon emme myöslään häntä saa. Meille ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin olla tapaamatta häntä ...tietenkin jossain juhlissa yms mihin molemmat on kutsuttu menemme jne.

Nyt tuntuu pahalta se, että viemme toisen mummoista pois lasten elämästä ja jotenkin isommalle lapselle pitäisi tilannettakin selventää. Kauhulla toisaalta katselen näitä kansalaisaloitteita,  missä vaaditaan oikeutta isovanhemmille tavata lastenlapsiaan. Toki varmasti se olisi molempien etu jos isovanhemmat on turvallisia ja täysijärkisiä ihmsiä, mutta varmasti on olemassa tapauksia, jossa on ihan oikeat syyt sille miksi mummua tai pappaa ei haluta lapsen elämään mukaan - tosin niitä syitä ei useinkaan julkisesti kailoteta ja näissä tapauksissa se mummu ja pappa esittävät viatonta uhria, jotka eivätymmärrä miksi heidät on sivuutettu lastenlasten elämästä.

Eli jotain lapsillekin tulisi kertoa miksi näin on, mutta miten sen esittää, jotta ei syntyisi enempää surua...