Itsearvostuksen puutteesta

Hei!

Tekstistä päätellen olet varmaan vielä nuori ihminen? Itse olen ollut samanlainen mutta kohdallani tuo on hellittänyt mitä vanhemmaksi olen tullut. Samalla sitä oppii olemaan itselleen armollisempi, kun ei täällä kukaan ole täydellinen.

Vanhemmiten olen myös hyväksynyt sen, etten pysty olemaan kaikkien ystävä. Niinpä pidän ystävinäni vain ne, joiden kanssa on hyvä olla. Minun ei tarvitse miellyttää kaikkia, ja jos en itse viihdy jonkun seurassa (mistä seurasi kuvailemiasi tunteita) en väkisin yritä ollakkaan.

Ihmisten hierarkian tunteeseen vaikutti itselläni kotikasvatus. Siitä pääsin eroon, kun itse olen kouluttautunut itselleni riittävästi ja huomasin sitä kautta muutavia itselleni opettavaisia asioita. Muun muassa sen, ettei koulutus tee ihmisestä sosiaalisesti taitavampaa, sydämmellisempää tai ihmisenä parempaa. Ne taidot tulevat muualta. Toisilla se on sisäsyntyistä ja toiset oppivat sen elämän kokemuksen kautta. Toisille sitä ei tule koskaan.

Nykyään isoissa ryhmätilanteissa, joissa en tunne ketään tai vähän, keskityn muihin ihmisiin. Keitä he ovat, mistä he tulevat, millaisia he ovat, mitä he haluavat sanoa. Silloin pääsee helposti irti itsensä tutkiskelusta. Toimii ainakin minulla. Voisi ehkä kuvitella olevansa toimittaja joka tekee henkilöhaastattelua tms.

Ja mitä tarkoittaa olla oikealla tavalla hauska? Tarvitseeko sinun olla hauska? Kukaan ei ole tylsä ihminen. Kaikilla on tarina kerrottavaan. Pystytkö kuuntelemaan mikä toisten tarina on?

Minä olen ihan samanlainen. Olen jo melkein 40 ja lakkasin viettämästä aikaa ihmisten kanssa vuosia sitten. En vain kestänyt sitä pahaa mieltä, minkä sain, kun aina tuntui, että mokasin ja sanoin jotain typerää ja olen ihan ääliö. Yritä vain jatkaa ihmisten kanssa olemista ja ehkä se helpottaa myöhemmin! Se, mitä minä tein, ei ainakaan ole oikea ratkaisu. Olen nyt niin yksinäinen, että harkitsen itsemurhaa. 

Älä ota niin suurta vastuuta tilanteen onnistumisesta.

Kuten 2 sanoi, keskity muihin ihmisiin itsesi tarkkailun sijasta.

Jätä marttyyrimainen asenne kotiin. Sinulla on oikeus nauttia ihmisten seurasta, kokeile ihmisten katselua ja tarkkailua yrittäen löytää heistä asioita jotka kiehtovat tai huvittavat sinua. 

Muista että muut eivät näe sosiaalisen riittämättömyyden tunteitasi ellet halua.

Entäpä jos olisikin niin, että sun on vaikeaa olla niissä tilanteissa, koska ne muut läsnäolijat eivät osaa olla oikein? Koita leikkiä sellaisella ajatuksella, ettei ole sun vastuullasi miten tilanne etenee. Jos sulla on vaikea tai kummallinen olo, ehkäpä se ei olekaan sun vika vaan niiden muiden? Vuorovaikutustilanteessa ei olla yksin.