Ei kiinnosta enää vauvaelämä
Onko täällä muita äitejä, joilla samankaltainen tilanne tai on jo ollut aikaisemmin? Mitä teitte tilanteessa? Olen 8 kk ikäisen poikavauvan yksinhuoltajaäiti.
Synnytin siis viime vuonna ja erosin aika pian lapsen isästä. Isä oli alkuaikoina mukana sen minkä ehti, mutta nyt tapaamissopimuksen jälkeen noudattanut tapaamisia ja rakastaa toki lastaan. Lastenvalvojan luona en suostunut yhteishuoltoon, koska en luota mieheen. Mies vei asian oikeuteen, ja tällä hetkellä alkamassa olotilaselvitys. Melko pitkälle siis tuo prosessi mennyt.
Tunteeni lasta kohtaan ovat vaihtelevia. Joskus olen kyllästynyt tähän kaikkeen, joskus rakastan lastani ja kaikki taas hyvin. Huonoina hetkinä kun vauva kitisee turhasta ja kaikenmaailman vaivoista, tunnen oloni todella kyllästyneeksi ja tekee mieli antaa lapsi kauas pois. Lapsen ollessa hoidossa en koskaan kaipaa häntä. Päinvastoin olen niin helpottunut. Haluan voittaa huoltajuusriidan, koska ei kiinnosta alkaa maksamaan elareita. Etävanhemmuus sen sijan ei pelota, mutta kuvottaa ajatus elareista. Olen nyt lähdössä vielä kesän aikana viikonloppureissulle ilman lasta, ja oloni on varsin helpottunut.
Olen alkanut laittaa tavoitteeksi elämälleni sen, että maksan 2 vuoden sisällä opintolainani ja sen jälkeen muutan ulkomaille pysyvästi. Jos lapsen huoltajuus on tuolloin itselläni vielä, niin annan sen exälle.
Kommentit (12)
Ja sä luulet, ettei sun tarvii maksaa elareita, jos muutat ulkomaille? Kelahan sen sit maksais miehelle, jos sinä et ja sinä olisit sen velkaa Suomen valtiolle. Jos ajattelet rahaa, niin halvemmalla pääset, jos vaan maksat ne elarit. Toivottavasti isä rakastaa lasta enemmän kuin sinä.
Minulla oli samanlainen tilanne joka paljastui masennukseksi, kannattaa jutella lääkärille. :)
Kuulostaa siltä että olet ihan poikki. Kun saat levättyä ja apua arkeen alkaa vauva taas kiinnostaa.
Ei vaikuta kovin uskottavalta suunnitelmalta. En usko, että saavutat ulkomailla mitään merkittävää. Elarit ovat kärpäsen paskan kokoisia, jos vain alkaisit paiskia töitä kuin nainen. Lapsen kulut ovat paljon suuremmat kuin elarit, varsinkin kun lapsi kasvaa.
Mul oli samanlaisia tuntemuksia jotka tuli kun masennuin raskaana ollessa jo. Välillä mietin et en halua lastaa enää pitää. Välil tuntu et rakastan sitä niin paljon. Sain heti apua kun sitä sitte myöhemmin hain. Ja oon niin kiitollinen etten antanu elämäni tärkeintä asiaa pois. Olisin sitä syvästi katunu jälkeen päin.
Kauhistuin tekstistäsi.
-8 lapsen yh-
Olet väsynyt. Pysähdy, mieti elämän suuntaa ja mieti tarkoin mitä SINULLE kuuluu.
Minä en jaksanut kriisissä rakastaa lasta mutta onneksi en antanut isälle vaikka aioin. Kriisin jälkeen rakkaus lapseen on kantanut ja kestänyt.
"ehkä myrskyjä tulee sikai että niiden jälkeen voi nähdö auringonnousun" muumipappa
Toivon samaa kuin te, jotka selvisivät asian yli. En tunne olevani masentunut, vaikka vauvan haastavuus ottaakin voimille ja ärsyttää joka päivä vaan enemmän. Näin on ollut valitettavasti melkein joka päivä syntymästä asti. Tai mistä sitä tietää, että olenko masentumassa.
Vauvan haastavuuden lisäksi ärsyttää oman ajan puute, mutta senhän tiesin jo odottaessa, että sellainen tulee puuttumaan.
Saa nähdä, että millainen fiilis on parin päivän lomamatkan jälkeen. Kaipaanko lasta ollenkaan vai onko kiva palata kotiin.
ap
Pääset todellakin paljon halvemmalla jos maksat eliareita. Lapsen kasvattaminen onkallista.
Näin niitä psykopaatteja kasvaa. Anna se lapsi nyt herrajumala rakastavaan kotiin.