Teinien kanssa uusperheeseen - mahdoton yhtälökö?

Kaverini perusti uusperheen, kun toisen poika oli 13 v ja toisen 18 v. Sanoo, että hyvin on mennyt nämä vuodet, mutta pitää tajuta, että kyse ei ole "perheestä", vaan kyse on "ihmisistä, jotka asuvat saman katon alle". Eli antaa kaikille saman vanhan tilan, eikä pakota muuttumaan mihinkään uuteen muottiin. 

Minä olin 13 vuotta kun isäni muutti yhteen nykyisen vaimon kanssa. Minä ja sisko olimme siis etälapset (12 ja 13 v) ja uuden vaimon lapset (15 ja 17 v) lähilapset. Olihan siinä hieman aluksi pientä kitkaa, paikkakunta oli pieni ja tunsimme kaikki toisemme ennestään, siis me lapset. Mutta nopeasti siihen tottui, ja vanhemmilla sisaruksilla oli jo paljon omia menoja, vanhin muutti omaan kotiin kahden vuoden päästä. Ihan hyvin tultiin juttuun, mutta ei meistä hirveän läheisi tullut, kun ei ehditty kauaa jakaa kotiakaan.

Eihän siinä kukaan osaa neuvoa, jokaisella on omanlaisensa perheet. Eihän se enää mikään perhe ole jos lähes aikuiset lapset, vieraat ihmiset muuttavat saman katon alle vaan eräänlainen asumisyksikkö joka toimii tai sitten ei, tehän sen tulette näkemään ja sitten tiedätte.

Itse olin lukion ekalla, kun äitini mies ja hänen kaksi lukioikäistä poikaansa muutti meille. Me lapset kyllä riitelimme jonkun ajan kuluttua kuin sisarukset yleensäkin. Tulimme kyllä toimeenkin hyvin ja kun kaikilla oli ajokortit, niin sain välillä lainata velipuolen autoa, jos taas joku kerta hakisin hänet baarista kotiin yms. Eli ihan normaalia käyttäytymistä.

Kaikki sujui hyvin, kun kaikilla oli samat säännöt. Ja kuten joku aiemminkin mainitsi, niin kyse oli erillisistä ihmisistä. Nyt kun kaikki ovat asuneet jo pitkään omillaan, niin vanhemmilla käydessämme käyttäydymme edelleen kuten tavalliset sisarukset.