Ekaa synnytystään pelkäävät ne äidit, jotka oma äiti

Ekaa synnytystä pelkää jokainen, jolla on yhtään järkeä päässään. Synnytykseen voi kuolla, kätilö voi mokailla niin, että lapsi vammautuu.

Ekaa synnytystään pelkää myös sellainen joka ei ole koskaan ajatellut itseään äitinä eikä haaveillut lapsista eikä koe synnytystä itselleen luonnolliseksi tapahtumaksi.

Äitini sanoi syntymäni olevan niin helppo, että olis voinut samantien ottaa uuden kierroksen. Itse taas en voisi kuvitella synnyttäväni, tuntuu niin epäluonnolliseltä, pelottavalta, vaaralliseltä. Suorastaan brutaalilta.

Mun äiti sai mut keisarinleikkauksella. En muka mahtunut tulemaan ulos, vaikka ei taidettu kunnolla edes yrittää. Ainakin näin äitini mikaan. Ei traumoja hänellä siitä. Silti mulla oli hillitön synnytyspelko. Onneksi kaikki meni hyvin ja sain kaksi lasta alatiesynnytyksin. En siitä pidä, eli en tietenkään menisi uudestaan synnyttämisen ilosta, mutta en kuollutkaan. Kipua pelkäsin, en sitä, että vauvalle tapahtuu jotain.

Mielestäni on luonnollista pelätä raskausaikana ekaa (ja miksei myöhempiäkin) synnytystä. Se on kuitenkin ns. hyppy tuntemattomaan, ja onhan se yleisesti tiedossa, että suurimmalla osalla synnytys sattuu niin maan per*eleesti.

Luulen, että synnytyspelko liittyy usein modernin naisen ajatusmaailmaan. Älykäs nainen, joka on tottunut  kontrolloimaan kaikkea elämässään ja tottunut olemaan tehokas  toiminnan ihminen, joka on tottunut hallitsemaan tilanteita ja ottamaan ne haltuunsa voi tuntea uudenlaista avuttomuutta luonnonvoimien edessä, jopa pelkoa ja paniikkia.

Allekirjoitan. Minut oma äitini pelotteli synnytyspelkoiseksi jo hyvin nuorena, jäin melkein lapsettomaksi tämän takia. Päätin sitten kuitenkin uskaltaa "mummoäitinä" hankkia lapsen, ja selvisin hengissä (vaikka toimitus päättyikin sektioon). Yhtä lasta enempää en ehtinyt saada, ja olen tästä todella katkera.

Tässä siis _hyvin_ typistetty versio varmaan 25-30 vuoden aikana tapahtuneista asioista.

En ole pelännyt kumpaakaan synnytystä. Olen raskaana ja lopputulemana syntyy lapsi. Se että olisin kuluttanut aikaa pelkäämiseen olisi sulaa hulluutta. Keräilin voimia ja tsemppasin itseäni.

Synnytykset olivat vaikeita, mutta pelko tuskin olisi niitä helpottanut.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:17"]Luulen, että synnytyspelko liittyy usein modernin naisen ajatusmaailmaan. Älykäs nainen, joka on tottunut  kontrolloimaan kaikkea elämässään ja tottunut olemaan tehokas  toiminnan ihminen, joka on tottunut hallitsemaan tilanteita ja ottamaan ne haltuunsa voi tuntea uudenlaista avuttomuutta luonnonvoimien edessä, jopa pelkoa ja paniikkia.

[/quote]

Tätä komppaan! Itse pelkäsin synnytystä ihan hillittömästi koko nuoruuteni (vaikkakin silti halusin lapsia). Vasta kun olin raskaana ja huomasin miten hienosti luonto hoitaa hommat raskauden kanssa, aloin luottaa myös synnytkseen enkä enää pelännyt asiaa. Tajusin että kaikki eläimet synnyttävät luonnossa ilman minkään laista lääketieteen apua tms ja niin on naisetkin synnyttäneet jo tuhansia vuosia. Minulla on vielä luonnon lisäksi lääketiede apunani, joten minulla on ihan hyvä tilanne. Niimpä sitten menin synnyttämään ihan rennoin mielin ja luotin omaan kroppaani. Kätilö hoiti loput :)

Ja pakko sanoa ettei se kipu ole niin pahaa kun voivi kuvitella. Tai siis on, mutta kun sille kivulle tietää syyn ja että se on "hyvää kipua", kun taas yleensä kipu on kehon tapa viestittää että jokin on vialla.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:17"]Luulen, että synnytyspelko liittyy usein modernin naisen ajatusmaailmaan. Älykäs nainen, joka on tottunut  kontrolloimaan kaikkea elämässään ja tottunut olemaan tehokas  toiminnan ihminen, joka on tottunut hallitsemaan tilanteita ja ottamaan ne haltuunsa voi tuntea uudenlaista avuttomuutta luonnonvoimien edessä, jopa pelkoa ja paniikkia.

[/quote]

Pari vuotta sitten luin sanomalehdestä Suomessa asuvien somalinaisten haastattelun. He kertoivat hämmästyneensä siitä kuinka suomalaiset iloitsevat raskaudesta. Itse kertoivat pelkäävänsä synnytystä todella paljon heti alkuraskaudesta lähtien. Väittivät synnytyspelon olevan Somaliassa kovin yleistä. Ei heillä ole ollut mahdollisuutta kontrolloida kehoaan, mutta silti pelkäävät.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:31"][quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:17"]Luulen, että synnytyspelko liittyy usein modernin naisen ajatusmaailmaan. Älykäs nainen, joka on tottunut  kontrolloimaan kaikkea elämässään ja tottunut olemaan tehokas  toiminnan ihminen, joka on tottunut hallitsemaan tilanteita ja ottamaan ne haltuunsa voi tuntea uudenlaista avuttomuutta luonnonvoimien edessä, jopa pelkoa ja paniikkia.

[/quote]

Pari vuotta sitten luin sanomalehdestä Suomessa asuvien somalinaisten haastattelun. He kertoivat hämmästyneensä siitä kuinka suomalaiset iloitsevat raskaudesta. Itse kertoivat pelkäävänsä synnytystä todella paljon heti alkuraskaudesta lähtien. Väittivät synnytyspelon olevan Somaliassa kovin yleistä. Ei heillä ole ollut mahdollisuutta kontrolloida kehoaan, mutta silti pelkäävät.

[/quote]

Ympärileikatuille naisille synnytys on vielä tuskallisempaa. Eipä ihme että pelkäävät.

Koko raskaus on kuin jostain Alien leffoista. "Toukka" kehittyy 9 kk naisen sisällä ihmiseksi kasvaen ja vahvistuen ja aiheuttaen kaikkea epämukavaa kuten pahoinvointia ja särkyjä. Sitten se tulee veren ja liman saattamana aika väkivaltaisesti ulos. Mun täti tän mulle kertoi joskus ja mielleyhtymä on ja pysyy. Mua kouraisee vatsasta pelkkä ajatuskin, että mussa eläisi 9 kk joku. Pelkään raskautta ja synnytystä ihan hirveästi. Mä haluan adoptoida jo lähes pelkästään tän infernaalisen raskauden pelon takia (+ terveydelliset syyt, selässä synnynnäinen vika selkärangassa ja olisin sen takia koko raskauden vuodepotilaana 90% varmuudella enkä halua myöskään periyttää tätä eteenpäin).

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:31"][quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 23:17"]Luulen, että synnytyspelko liittyy usein modernin naisen ajatusmaailmaan. Älykäs nainen, joka on tottunut  kontrolloimaan kaikkea elämässään ja tottunut olemaan tehokas  toiminnan ihminen, joka on tottunut hallitsemaan tilanteita ja ottamaan ne haltuunsa voi tuntea uudenlaista avuttomuutta luonnonvoimien edessä, jopa pelkoa ja paniikkia.

[/quote]

Pari vuotta sitten luin sanomalehdestä Suomessa asuvien somalinaisten haastattelun. He kertoivat hämmästyneensä siitä kuinka suomalaiset iloitsevat raskaudesta. Itse kertoivat pelkäävänsä synnytystä todella paljon heti alkuraskaudesta lähtien. Väittivät synnytyspelon olevan Somaliassa kovin yleistä. Ei heillä ole ollut mahdollisuutta kontrolloida kehoaan, mutta silti pelkäävät.

[/quote]

Ympärileikatuille naisille synnytys on vielä tuskallisempaa. Eipä ihme että pelkäävät.

[/quote]

Puhumattakaan miten traumatisoivaa ympärileikkaus on. Synnytys varmaan tuo muistot mieleen.

Mä en pelännyt, koska ei sitä voi koskaan tietää miten se synnytys menee. Tarkoitan, että turha maalata piruja seinille kun isoin osa synnytyksistä menee kumminkin hienosti ja sen näkee sitten.

Ajattelin myös, että jos jossa oikeesti on niin älyttömän kamalaa, ei kukaan nykyään tekisi yhtä lasta enempää, ja että onhan tuosta muutkin selvinneet. :)

Oma äitini sanoi, että älä pelkää, ei se oikeasti ole niin hirveää. Eikä se mun mielestä ollutkaan.

Olen synnyttänyt kaksi lasta. Kait se nyt kaikkia kumminkin vähän jännittää, mutta sitä on ihan turha murehtia hirveästi etukäteen .

Miten luulet pelon auttavan sinua silloin, kun tehtävänä on synnytys, jossa pyrit toimimaan siten ettei lapsellesi aiheudu vaaraa?

Pelko on tunne. Se että sinulle syntyy lapsi on tosiasia.

Itse en pelännyt ensimmäistä synnytystä ollenkaan vaikka moni läheinen pelotteli hurjilla kertomuksilla.. Nyt toisella kerralla jännittää ja pelottaa ( joka tapahtuu kuukauden sisään ) koska tiedän kuinka suuri kipu on edessä. Koitan kuitenkin asennoitua siihen ajatuksella että kipu on vain hetkellistä, auttavat kädet ja lääkkeet ovat lähellä, sekä jumalattomasta kivusta saan mahtavan palkinnon, oman pienen lapseni syliin ja vihdoin luoksemne.