Olenko mielestäsi onnistunut äitiydessä vai en?
lapsena ja nuorena pahinta mitä äitini saattoi sanoa oli, että " tee niin kuin lystäät/haluat". Tuolloin piti ymmärtää, että on parasta tehdä niin kuin äiti haluaa, vaikka sitä ei tietäisi mitä hän haluaa. Monet kerrat pohdittiin siskon kanssa, että mikä nyt on se asia, mitä äiti haluaa meidän tekevän. Koskaan ei uskallettu tehdä päinvastoin.
Suutuin omalle lapselleni, kun hän tuli kysymään, että saako mennä ulso leikkimään, vaikka hän piti siivota huonettaan. On siis vetkutellut tämän asian kanssa pitkään. Jostain syvältä, tuli kommenttini: " tee sitten niin kuin haluat", enkä edes huomannut, että noin sanoin. lapsi lähtikin laittamaan kenkiä jalkaan. Hänen aukaistessa ovea, ihmettelin vihaisena, että mihin hjän on oikein menossa, kun se huone on vielä siivoamatta. lapsi seisoo hölmistyneen näköisena ja sanoo: "Sinähän sanoit, että saan tehdä niin kuin haluan ilman minkäänlaista syyllisyyden virettäkään."
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:42"]
Aika epeli olisit, jos voisit lapset aikuisiksi saatettuasi sanoa: onnistuin äitiydessä. Ainahan siinä menee jotain vikaan.
[/quote]
Voiko sanoa, että onnistuu ylioppilaskirjoistuksissa, jos ei saa kahdeksaa tai yhdeksää allää? Ei kai äitiydessäkään kaikki voi olla täydellistä?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:42"]
Aika epeli olisit, jos voisit lapset aikuisiksi saatettuasi sanoa: onnistuin äitiydessä. Ainahan siinä menee jotain vikaan.
[/quote]
Voiko sanoa, että onnistuu ylioppilaskirjoistuksissa, jos ei saa kahdeksaa tai yhdeksää allää? Ei kai äitiydessäkään kaikki voi olla täydellistä?
[/quote]
Ei voi sanoa, tai se ei ainakaan kerro mitään. Onnistuminen on mun mielestä terminä tavallaan on/off eli joko/tai -toimintaa. Onnistuin/ en onnistunut.
Aika epeli olisit, jos voisit lapset aikuisiksi saatettuasi sanoa: onnistuin äitiydessä. Ainahan siinä menee jotain vikaan.