Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erotaanko vai ei? Mielipiteitä?
15.06.2014 |
Ollaan siis oltu naimisissa 15v, yksi ihana teinilapsi. Olemme olleet miehen kanssa ei- rakkaussuhteessa jo vuosikymmenen, olemme olleet partnereita yhteisessä projektissa kasvattaa rakasta lasta ja kasvaa itsekin.
Nyt tuntuu siltä että on aika aloittaa seuraava vaihe elämässä. Haluan omalta elämältäni ihan eri asioita kuin mieheni, emme ole onnellisia yhdessä. Minä haluan olla nyt paikoillani ja tehdä pikkuisen uraa, ja ostaa ihan erilaisen talon kuin mieheni haluaa.
Hän haluaa muuttaa ympäriinsä kovapalkkaisten pestien parissa ja haluaa asua mahdollisimman halvasti.
Luulen, että molemmat ovat taas valmiita myös romanttiseen suhteeseen, mutta emme toistemme kanssa.
Ikää on 40 plus.
Mitä mieltä?
Kommentit (12)
Teillä on erilaiset elämäntavoitteet, joten minä sinuna eroaisin. Kakkosen kanssa olen täysin eri mieltä, että mitään parhaita ikiä ja markkinoita ei ole olemassakaan, on vain erilaisia elämäntilanteita ja nykyisessä tilanteessa, joka 48-vuotiaana aikuisen lapsen äitinä ja uraa luovana, on itselleni paras, löysin sopivimman miehen 45-vuotiaana. Kymmenen vuotta sitten meidän elämämme eivät olisi kohdanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran mielipiteitä pyysit, niin itse olen perinteisten arvojen kannattaja. Nykyisin ihmiset laskevat mielestäni tarpeettoman paljon painoarvoa uralle seksille ja romansseille, jotka tuovat tullessaan epävakautta eivätkä oikeastaan palkitse lopulta juurikaan millään lailla.
Mielestäni pitäisi mennä takaisin siihen suuntaan, jossa yhteistä elämää ja kumppanuutta arvostetaan ja ihmiset haluaisivat tehdä aidosti töitä avioliittonsa eteen, niin miehet kuin naisetkin.
Eli neuvo kummallekin, sinulle ja miehellesi: Ruoho ei ole sen vihreää aidan toisella puolella, arvostakaa toisianne, tehkää kompromisseja, elvyttäkää avioliittonne.
Kyllä se ruoho voi olla vihreämpää aidan takana
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 19:41"]
Kyllä se ruoho voi olla vihreämpää aidan takana
[/quote] Kaikissa suhteissa on omat haasteensa, mutta pysyn kannassani. Tietenkin se edellyttää molemmilta pysyvän parisuhteen arvostusta. Nykyihmisen elämässä ei ole mitään pysyvää enää. Tuo diipa daapa jostain eri elämäntilanteista on vain itsensä lohduttelua, ja psykologien syöttämää aivopesua, ettei muka mennyt vuosia hukkaan.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 19:44"]
Kaikissa suhteissa on omat haasteensa, mutta pysyn kannassani. Tietenkin se edellyttää molemmilta pysyvän parisuhteen arvostusta. Nykyihmisen elämässä ei ole mitään pysyvää enää. Tuo diipa daapa jostain eri elämäntilanteista on vain itsensä lohduttelua, ja psykologien syöttämää aivopesua, ettei muka mennyt vuosia hukkaan.
[/quote]
Totta, kiitos mielipiteestäsi! Olemme molemmat hiukan samoilla linjoilla kuin sinä, ja sen takia olemmekin pysyneet tyytyväisinä yhdessä näinkin pitkään. Olemme kumppaneita joilla on projekti (perhe).
Nyt vaan tuntuu siltä että projekti alkaa olla lopuillaan, nauttisime molemmat loppuelämistämme mahdollisesti enemmän tahoillamme. Ei ole enää pakottavaa tarvetta kompromisseerata kaikessa yhteisen päämäärän eteen. Olemme jotenkin hyväksyneet että meillä on erilaiset päämäärät.
Mutta kuitenkin. Vaikea päätös, eikä vähintään lapsen kannalta. Ero on aina iso asia lapselle.
Kiitos kaikille mielipiteistänne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eroaisi noilla spekseillä. Hakisin varmaan ulkopuolista apua noihin tuntemuksiin. Jos olette olleet kuitenkin joskus onnellisia, niin se voi löytyä sieltä.
Nelikymppisellä ei varmaan ole hirmu herkkuja vaihtoehtojakaan tarjolla - tai enpä oikeasti tiedä, kun en ole metsästysmielessä ollut liikenteessä :D
Ero voi suistaa teini-ikäisen elämän raiteiltaan. Sinnitelkää vielä hetki, jos kerran muuten yrityksenne on toimiva,ettekä riitele niin,että siitä joutuisi teininne kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisitteko te odottaa, että lapsi on lähtenyt kotoaan. Ei ole mitään takeita, että sitä löytää enää ketään mieleistään.
Täytyy olla valmis myös henkisesti kestämään sen, että itse ei löydä toista, mutta se toinen löytääkin. Jos ero tuntuu siltikin hyvältä ratkaisulta vaikka enää ei elämänkumppania löydä niin silloin se voi olla ihan ok vaihtoehto.
Minäkin odottaisin että lapsi pääsee omilleen, jos hyvin ja riidattomasti pystytte yhdessä elämään miehen kanssa siihen asti. Ehkä siinä olisi vielä aikaa kokeilla esim parisuhdeleiriä tai terapiaa tms mikä voisi auttaa liiton uuteen nousuun? Kun lapsi on muuttanut pois, voisi miettiä uudelleen ja silloin sitten uuteen suhteeseen jos sen kokee paremmaksi ratkaisuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille, uudet näkökulmat auttavat omissa pohdinnoissani.
Olemme puhuneet mahdollisesta erosta paljonkin perheen kanssa, lapsi haluaisi perustaa uuden kodin minun kanssani koska olemme huomattavasti läheisempiä kuin lapsi isänsä kanssa.
Minusta on kuitenkin ehdottoman tärkeää että lapsen suhde isään säilyy kiinteänä, ei siis minään viikonloppu- tai lomasuhteena.
Nyt isä on viikot töissä muualla, joten käytännössä muutosta lapselle tulisi aika vähän- nykytodellisuudessa olemme kahden akan taloudessa ja isä vierailee vikonloppuisin, tosin sillon täysin lapseen omistautuen. Isi on erittäin hyvä isä, en vain usko että avioliitossa eläminen on meille naisena ja miehenä paras vaihtoehto nyt.
...lueskelen tekstiäni ja oivallan etteä haluan vain vakuuttaa itseäni eropäätöksen kannalle... Ei sentään, 15v yhdessä on arvokasta, meillä on perhe ja tulemme hyvin toimeen,
Kertokaa lisää mielipiteitänne ja aatoksianne ystävät hyvät. Kiitos!
ap
No jos te jo nyt elätte käytännössä erillänne niin asia on toisin.
Alue: Aihe vapaa
No itse olisin eronnut jo ainakin 10-vuotta sitten. Ei varmasti ole kovin kaksista sinkkumarkkinoilla 40-vuotiaana. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Miksi ihmeessä ette eroaisi jos suhde on tuollainen?