Rakastunut sellaiseen jota ei koskaan saa :(

Tajusin tänään olevani rakastunut vuosia tuntemaani kaverimieheen jota näen tosin vain kerran-pari vuodessa emmekä muutoinkaan ole yhteyksissä sen enemmän kuin mitä nyt joskus kommentoidaan toistemme kuvia tai tiloja fb:ssa. Kuitenkin aina kun nähdään, aina sattumalta, jäädään juttelemaan pitkäksi aikaa. Koskaan mitään iskuyrityksiä ei ole puoleen eikä toiseen tapahtunut eikä halausta intiimimpää.

Kaikki nämä vuodet olen tuntenut kumman yhteyden välillämme, kuin olisimme tunteneet aina ja olleet enemmänkin tekemisissä. Kyseinen mies ei ulkoisesti ole tyyppiäni mutta aivan valtavan älykäs, lämmin ja hauska - kaikkea mitä miehestä voisi haluta.

Ongelmana on se, etten koe olevani tarpeeksi älykäs, suvaitsevainen ja tietyllä tavalla oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä hehkuva kuin hän on. En osaa selittää, en siis ole mikään vankilataustainen wt-persu mutta ehkä enemmän "just a pretty face", korkeintaan keittiöpsykologitasoinen älykkö ja mielipiteissäni usein kärkäs, pohjimmiltani kuitenkin nössähtävä. Olen aiemmissa suhteissani ollut se fiksumpi ja koulutetumpi osapuoli joten en tiedä johtuuko alemmuudentunteeni siitä.

Tiedän vain etten koskaan yllä samalle henkisyyden ja kehityksen tasolle kuin rakkauteni kohde enkä niin ollen uskalla edes yrittää. Hyvä ja kiltti mies olisi ehkä liikaa kaikkien narsistijuoppojen jälkeen.