Lue keskustelun säännöt.
Epämieluisalle paikkakunnalle muuttaminen ja pelko ettei pääse sieltä pois….
27.06.2014 |
Onkohan kellään muulla ollut koskaan vastaavaa? Siis opiskelujen takia olen muuttamassa paikkakunnalle josta en pidä yhtään (joskus nuorempana oon siellä asunut, joten tiedän siksi etten pidä kyseisestä paikkakunnasta) Sitten yhtäkkiä on tullut mieleen ajatuksia että ehkä en pääsekään sieltä pois koskaan enää. Tämä alkoi siitä kun olin suunnitellut että kesät asun eri paikkakunnalla vanhempien omistamassa asunnossa, jossa nytkin asun. Kuitenkin vanhemmat alkoi tuumailla että on noussut ihan turhan korkeaksi yhtiövastike siinä että pitäis myydä koko kämppä pois. Sitten tajusin etten pääsekään sinne kesiksi. Sitten tajusin etten pääse sinne koskaan, enkä siis ehkä edes tälle paikkakunnalle enää, ja ehkä juminkin sille toiselle paikkakunnalle koko loppuelämäksi. Muuttaminenhan muutenkaan ei yksin onnistu, tarvii aina riskejä kantoavuksi ja sopivan auton tai kuomukärryt yms. kaikkea. Entä jos vaikka isä menee niin huonokuntoiseksi ettei siitä ole muuttoavuksi kun valmistun, eikä ole ketään muuttakaan muuttoavuksi. Entä jos mistään ei edes saa sopivaa autoa eikä ole rahaa mihinkään muuttomiehiin ja autoihin, eli siis lopulta vain jää jumiin sinne paikkakunnalle, jossa ei oikeasti haluaisi asua, eikä pääse enää sieltä mitenkään pois...
Kommentit (6)
Opiskelujen takia muutin, mutta heti lähdin pois työttömäksi miehen takia toiselle paikkakunnalle. En pitänyt jälkimmäisestäkään. Opiskelujen takia muuttamista en kadu, mutta miehen perään lähtemisestä olen katkera vieläkin. En olisi halunnut, ja meillä oli asiasta paljon riitaa. Kun lapset kasvoivat, minä ilmoitin etten enää asu täällä pätkätöiden ja katkerien ihmisten paikkakunnalla. Muutin yksin ja mies saa luvan tulla perässä, jos ei tule, olkoot tulematta. Minä en enää toisten takia muuta.
Muuttoapua saa rahalla ja ehkä saat kavereitakin, jotka voivat sitten aikanaan auttaa, kun toki autat heitäkin. Noita kustannuksia siis työkkäri kustantaa avustuksena, mutta harkinnanvaraisesti. Työpaikkahaastatteluihin kyllä myönnetään pientä korvausta lähes aina, jos on työtön tai työttömyysuhan alainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etköhän nyt tee kärpäsestä härkästä. Pois pääsee aina jos haluaa eikä siinä tarvitse miettiä onko iskä apuna. Ja sitä paitsi kokemus voi nyt olla erilainen kuin lapsena, olet opiskelija ja liikut ihan eri ympyröissä.
Mutta jos asia noin ahdistaa niin mieti kaksi kertaa edes sitä lähdetkö ko.kaupunkiin ollenkaan. Tuntuu että olet vielä vähän lapsellinen ja et oikein osaa katsoa asioita kokonaisvaltaisesti ja järkevästi.
Näistä paljon puhutaan kuinka joku on pettynyt varsinkin ihmisiin.
Sitten kun kysyy mitä odotetaan kukaan ei vastaa.
Aika menee eteenpäin, kun on kokenut epämieluisaksi paikkakunnan, se ei ole samanlainen enää toisella kierroksella.
Toisaalta päinvastoin, kun olin nuori annettiin ymmärtää kun täällä on niin hyvät mahdollisuudet etkä voi saada niitä, eikä mitään ollut mitä ei muuallakin olisi.
Ymmärrän tunteen. Muutin koulun perässä paikkaan jossa en viihdy. Välillä käy mielessä, että mitä jos mä jumitun tänne. Mun halu päästä pois menee jopa siihen, että mä en suostu seurustelemaan siellä asuvan miehen kanssa vaikka olen ihastunut ja hänkin on, koska hän ei ole varma haluaako muuttaa sieltä pois.
Mutsi aikoinaan muutti paikkakunnalle, jossa ei viihtynyt ja sikäläiset lääkärit hänet sitten tappoivat. Mahtoi jäädä syvä pelkotila ja vaikea trauma.
Ööh... Kovat on ongelmat. Työtön saa muuttokustannukset työkkäristä tiettyyn summaan asti (olikohan 700 e), jos muuttaa työn perässä uudelle paikkakunnalle. Eli opiskele vain, jää sitten työttömäksi, ja etsi samalla kivaa työtä JA paikkakuntaa, missä haluaisit asua. Sitten vain muuttamaan kun työ on löytynyt. Myös sossu auttaa muutoissa hätätapauksessa.