Muilla pari vuotiaita riiviölapsia?joudun antaan tukkapöllöä päivittäin kun EI usko sitten millään!!!
Kommentit (9)
Joo. olet TODELLA huono äiti. Pitäis aikuisen ihmisen pärjätä pari vuotiaalle ilman väkivaltaakin! Järki käteen nainen! Hae apua jos et pienelle lapselle pärjää.
tiedän mistä puhut, ap! itselläni 3 v poika ja kesällä oli oikein taistelua! oli niin uhmaa ja eripuraa että. oli jäähyt käytössä ja kaikki mahd, mutta tukkapölly auttoi ja alkoi uskomaan. eli kielsin monta!! kertaa ja sanoin että kohta äiti ottaa tukasta, jos et usko. otin syliin ja selitin hyvällä yms, mutta lopulta oli otettava kiinni, koska kokeili että puhuuko äiti vain. tämä meni ohi, ja eipä ole enään tarvinnut tukistaa. ja hei, niitä hulttioita tulee just, kun annetaan tehdä, kielletään, mutta kun puhe ei mene lapselle läpi annetaan olla... liian monta tapausta nähnyt ja minun lapsistani ei semmoisi tule!! mielestäni sitä paitsi esim riehumisessa sisällä, pitää 1 kerta kieltoa riittää, eikä niin että 100 kertaa huudetaan eitä ja uhkaillaan jos millä, mutta niitä uhkailuja ei kuitenkaan toteuteta.
Ei ymmärrä syy ja seuraus suhteita tarkasti!! Se että olet kajonnut lapseen tuolla tavalla mikä satuttaa ja lujaa olet vetänyt rajan sinne että ennen sitä ei tarvitse uskoa. Mieti jos miehesi tai joku muu aina ottaisi sua raivelista ku suuttuu sulle tai olet eri mieltä. Ymmärrän sen jos joskus menee niin hermo että sortuu siihen, mutta sitä ei missään nimessä pidä ottaa tavaksi.
Mieti sitä kipua mitä lapsi tuntee?
Minä tekisin juuri niin, että eristän hetkeksi ja sitten selitän asian. Tai laitan syöttötuoliin istumaan joksikin aikaa. Tai muita sellaisia rangaistuksia että lapsi oppii pitkällä aikavälillä että teki väärin, tai menettää jotain kun ei uskonut. Ei kipu mitään ratkase. Ei lapset ole lopettaneet pahantekoa ym. vaikka heitä kuinka olisi satutett. Tietenkin on niitäkin tapauksia, mutta he eivät tee juuri mitään muutakaan enää. He oppivat väärn ongelmanratkaisumallin sinulta jos käytetään kipua ongelman ratkaisuun.
Minusta vanhempi näyttää huonoa esimerkkiä satuttamalla lasta. Laissa sanotaa että lasta ei saa alistaa tai kohdella alentavasti ja kaltoin. Minun tytärpuoleni uskoo minua, koska eväsin häneltä kerran ulospääsyn kun ei tullut sovittuna aikana syömään tai jos tekee muuta pahaa niin hän kokee sen seurauksena, ei ulos tai ei namia tai ei piirreettyjä ym. Ja hyvin uskoo. Hyvin harvoin joudun korottamaan ääntäni. Mutta koskaan ei tarvitse alentua fyysiseen kuritukseen. Nämä asiat on kiinni linjasta jonka vedän.
Meillä on semmoinen riiviö että on kokeiltu puhumiset, jäähyt,tukkapöllyt ym. ja poika jatkaa vaan. Joka päivä tapellaan enemmän ja vähemmän ja itku on äitillä välillä niin herkässä että jos sais elämää jotenkin veivattua takaisin niin tätä riiviötä tuskin olisi. Viimeinen keino olisi kai hakea risu kun keinot on todella vähissä mutta se tuntuu todella pahalta että tähänkö nyt sitten on menty.
Mulle on ainakin turha tulla jakeleen niitä johdonmukaisia ohjeita kun kaikki on jo kokeiltu. Itse olemme miehen kanssa suht rauhallisia että välillä oikein mietityttää keneen lapsi on tullut.
Kaikkein vaikeinta on kun ystäväpiiri alkaa supistua kun kylään ei enää huvita mennä eikä ketään käskeä. Tuntuu että poika hallitsee koko elämääni. Tämä päivä ei mennyt ilman tappelua eikä mene huominenkaan...
Eikä elämää helpota 3kk ikäinen vauva joka Jumalan kiitos on kuitenkin ollut tähän asti helppo. Moni varmaan ajattelee että miksi edes toista aloin tekemään mutta sitä vain kuvitteli että tämä riiviö olisi jo siihen mennessä rauhoittunut...
se ei satu vaan tuottaa pienen npsasun, ja siitä lapsi uskoo.
Toivottavasti tilanne helpottaa. Toivon sydämestäni sekä itsesi että lapsesi kannalta. Ja kyllä se helpottaa, ehkä vaan on nyt kertaheitolla kunnon uhmaikä päällä.
Ymmärrän, että tilanteeseen väsyneenä ei enää tahdo jaksaa, mutta koita kuitenkin miettiä lapsesi kannalta. Minusta tuntui tosi pahalta, että joku katuu lapsensa saamista noin... Ehkä et kuitenkaan ihan tosissaan ollut - toivottavasti.
Tsemppiä sinulle ja jaksamista!
Vierailija:
Meillä on semmoinen riiviö että on kokeiltu puhumiset, jäähyt,tukkapöllyt ym. ja poika jatkaa vaan. Joka päivä tapellaan enemmän ja vähemmän ja itku on äitillä välillä niin herkässä että jos sais elämää jotenkin veivattua takaisin niin tätä riiviötä tuskin olisi. Viimeinen keino olisi kai hakea risu kun keinot on todella vähissä mutta se tuntuu todella pahalta että tähänkö nyt sitten on menty.Mulle on ainakin turha tulla jakeleen niitä johdonmukaisia ohjeita kun kaikki on jo kokeiltu. Itse olemme miehen kanssa suht rauhallisia että välillä oikein mietityttää keneen lapsi on tullut.
Kaikkein vaikeinta on kun ystäväpiiri alkaa supistua kun kylään ei enää huvita mennä eikä ketään käskeä. Tuntuu että poika hallitsee koko elämääni. Tämä päivä ei mennyt ilman tappelua eikä mene huominenkaan...
Eikä elämää helpota 3kk ikäinen vauva joka Jumalan kiitos on kuitenkin ollut tähän asti helppo. Moni varmaan ajattelee että miksi edes toista aloin tekemään mutta sitä vain kuvitteli että tämä riiviö olisi jo siihen mennessä rauhoittunut...
Kun ovat vaan niin vaikeita. Kyllä me ollaan johdonmukaisia, joopa joo. Ja rauhallisiakin ollaan, epäilemättä. Alkakaapas välillä miettimään millainen se lapsen päivä oikeasti on. Miten aikuiset häntä kohtelee aamusta alkaen. Pitäisiköhän teidän alkaa muuttamaan omaa käytöstänne?
Tiedättekö, sellaista itsekasvatusta? Pienten lasten kanssa kun tahtoo olla niin että on parempi kasvattaa itseään kuin lapsiaan... Älkääkä ymmärtäkö väärin. Kyllä tavoite on että lapsukaiset olisivat nätisti.
Ennen lapset sai jopa remmiä kun ei toteltu ja yhteiskunnassa oli paljon vähemmän rikollisuutta. Itelläni ja miehellä kanssa kova kuri ja molemmat oomme tasapainoisia ja hyvin elämässä pärjääviä. Ei ole kummallekaan traumoja jäänyt. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee... oli sitten klisee tai ei!!!!!!!!!!!1
Perusteletko kiellot ja varoitatko ennen rangaistusta? Onko lasten kanssa käyty läpi kielletyt asiat rauhallisesti selittäen? jaksamista, välillä lasten kanssa " menee hermot" , mutta väkivalta ei paranna tapoja