Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä mä tiedän, onko mun ajatukset esi-psykoottisia?
26.06.2014 |
Mistä mä tunnistan pakonomaiset ajatukset normaaleista? onko esimerkiksi normaalia olla jatkuvasti huolissaan erilaisista asioista, ja ovatko huolenaiheeni normaaleja kun ne koskevat toisille tekemiäni vääryyksiä, minulle tehtyjä vääryyksiä, työhön, terveyteen ja lapsiin liittyviä pelkoja?
Kommentit (3)
Oletko lukenut pakkoajatuksista ja pakko-oireisesta häiriöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 14:16"]
Mitä sillä on väliä lopulta? Jos pystyt elämään noiden ajatusten kanssa ilman hoitoa, et hae hoitoa vaan hoidat itse. Jos taas tuntuu että tarvitset ulkopuolista apua, hae sitä.
Mutta kyllä varmasti lähes jokaisella jossain elämänvaiheessa on tuollaista murehtimista ja asioiden pyörittelyä, eikä se yleensä ole mistään vakavasta oire. Useimmilta se menee itsestäänkin ohi ajan kanssa, mutta on niitäkin jotka koko ikänsä ovat sen luontoisia että aina murehtivat kaikkea mitä voisi sattua ja katuvat vuosikymmeniäkin vanhoja sanomisiaan ja tekojaan.
[/quote]No sillähän on väliä jos aloittaja pelkää menevänsä psykoosiin, jolloin ei enää edes itse tajua kärsiä ja panna hanttiin ajatuksilleen, vaan pitäisi niitä kaikkia totena.
Toisaalta minunkin pakko-oireinen häiriöni on varmasti monen mielestä vaikuttanut psykoottiselta, vaikka itse en niin koekaan, enkä usko tämän oireilun sellaiseen varsinaisesti johtavan, itsehän tiedän ettei tämä ole normaalia, vaikken sitä aina myönnäkään ja katson oikeudekseni elää niin että itse jotenkin pystyn elämään tasapainoillen oireitteni kanssa, ja niitä vastaan oman jaksamiseni mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sillä on väliä lopulta? Jos pystyt elämään noiden ajatusten kanssa ilman hoitoa, et hae hoitoa vaan hoidat itse. Jos taas tuntuu että tarvitset ulkopuolista apua, hae sitä.
Mutta kyllä varmasti lähes jokaisella jossain elämänvaiheessa on tuollaista murehtimista ja asioiden pyörittelyä, eikä se yleensä ole mistään vakavasta oire. Useimmilta se menee itsestäänkin ohi ajan kanssa, mutta on niitäkin jotka koko ikänsä ovat sen luontoisia että aina murehtivat kaikkea mitä voisi sattua ja katuvat vuosikymmeniäkin vanhoja sanomisiaan ja tekojaan.