Mikä sinua eniten vituttaa uusperheissä - vaikka et tietäisi perheestä mitään?

Tunnen yhden perheen, jossa vanhemmat vierailevat lapset ovat huonommassa asemassa, mutta.....Luulen että ydinperheissäkin sitä nuorinta paapotaan, joten en tiedä onko tämä varsinaisesti uusperheiden ongelma.

t. yksi uusperheellinen

Niin olen itse uusperheellinen, tosin nykyään ollaan harvoin uusperheenä enää.

Ap

Minua ei kaikki ärsytä, mutta olen huomannut että ne eivät yleensä toimi/ole reiluja kaikille perheenjäsenille.

Oma tuttu esim. puhui ihan avoimesti, kuinka ei halua lähteä kahden vanhemman lapsensa kanssa matkalle (asuvat 100% hänen luonaan) vaan haluaa lähteä matkalle niin että siellä on vain hän ja kaksi nuorinta lasta+heidän isänsä.

Lisäksi olen vierestä seurannut kuinka rakastunut äiti rahaa teini-ikäisen lapsensa pk-seudulta pohjois-suomeen rakkauden perässä, olisi voinut muutaman vuoden odottaa kunnes lapsi on omillaan, mutta halusi vauvan uuden miehen kanssa...

Ja olen nähnyt tapauksen jossa lapsien elämä muuttuu koko ajan, eli äiti vaihtaa miestä kuin sukkia ja koko ajan saavat sopeutua siihen että asutaan missä milloinkin (sentään samassa kaupungissa) ja milloin keitäkin asuu saman katon alla.

Eli siis enemmän ärsyttää tapa toteuttaa uusperhettä?

Mietin vain, kun joskus tuntuu se lähtöoletus jo olevan nega: "leikitään toisten lapsilla, alapäätä kutittaa" tms.

Tunnen itse kyllä ydinperheitäkin, joissa joko isoimpia tai pienintä hyysätään.

Ap

Minunkin miestä pidetään hirviönä, koska erosi lapsensa äidistä ja nyt kehtaa perustaa uutta perhettä mun kanssa. Kituutti lapsen takia neljä vuotta huonossa suhteessa. Tapasi minut, kun erosta oli puolisen vuotta. Nyt ollaan naimisissa ja mä odotan kaksosia. Mitä nuo ihmiset oikein ajattelee? Että alle kolmekymppinen ei saa enää alkaa uuteen suhteeseen eikä tehdä lisää lapsia, kun edellinen suhde ei toiminut? Pitää elää yksin loppuelämänsä?

Minunkin miestä pidetään hirviönä, koska erosi lapsensa äidistä ja nyt kehtaa perustaa uutta perhettä mun kanssa. Kituutti lapsen takia neljä vuotta huonossa suhteessa. Tapasi minut, kun erosta oli puolisen vuotta. Nyt ollaan naimisissa ja mä odotan kaksosia. Mitä nuo ihmiset oikein ajattelee? Että alle kolmekymppinen ei saa enää alkaa uuteen suhteeseen eikä tehdä lisää lapsia, kun edellinen suhde ei toiminut? Pitää elää yksin loppuelämänsä?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 20:15"]Oma tuttu esim. puhui ihan avoimesti, kuinka ei halua lähteä kahden vanhemman lapsensa kanssa matkalle (asuvat 100% hänen luonaan) vaan haluaa lähteä matkalle niin että siellä on vain hän ja kaksi nuorinta lasta+heidän isänsä.

[/quote]

Miksi noin ei voida toimia? Minulla on perheessä yksi lapsi aikaisemmasta liitosta ja yksi yhteinen nykyisen mieheni kanssa. Vanhempi lapseni tekee matkoja ja muuta myös isänsä kanssa, joten ei se ole vääryys ettei hän pääse kaikille matkoille mihin nuorempi pääsee meidän kanssamme.

Se, että etälapsia syrjitään ja kohdellaan kakkosluokan kansalaisina usein sen etälapsen/etälasten vanhemman uuden kumppanin puolelta. Tai se ettei etälapset saa yhtään ns. omaa aikaa vanhempansa kanssa kun uusi kumppani on niin mustasukkainen tms. siitä ajasta.

Olen itse uusperheellinen ja exälläni on jo uusperhe. 

Tunnen yllättävän harvoja uusperheitä, mutta ärsytyskynnys on ylittynyt, kun olen katsellut miten entistä puolisoa haukutaan lasten kuullen ja siltä kupataan rahaa jne. Enkä edes tunne sitä exää, joten siinä mielessä en ole puolueellinen.

Mä kun siis olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka mitään ei tiedettäisi, niin kaikki tiedetään....

Meillä on jollain mittarilla hyvinkin epäonnistunut uusperhe, mutta mitä enemmän vuodet vierii, sitä selvempää on, että niiden etälasten huonot olot ei yksin "etäperheestä" johdu. Jos johtuisi, niin johan heillä menisi loistavasti, kun eivät joudu enää meillä kärsimään. Tervetulleita ovat ja joka viikko isä kysyy, tuletteko milloin, ootteko aatelleet.

Itse en enää halua uusperheeseen. Jos kaikki eivät oikeasti yritä ja kohtele ja "hyödy" tasapuolisesti se on helvettiä.

No en muista tiedä, mutta tämä minkä elämää olen katsellut, niin ainoa mikä ottaa aivoon on tyhmyys. Jos perustetaan uusperhe, pitäisi olla sen verran kapasiteettia, että kaikki asianosaiset voisivat kommunikoida keskenään. Ihan vain niiden lasten tähden. Uusperhe jossa lapset voivat hyvin, edellyttää sosiaalisia taitoja. Mutta jos niitä ei ole, niin ei niitä sitten ole. Toinen asia on sitten se, että vaikka molemmilla olis useampi lapsi, niin se yhteinen lapsi on vaan tehtävä. vaikka em asiat olis päin seiniä. Lapset sopeutuvat kaikkeen, mutta se ei tarkoita sitä että heillä olisi hyvä olla. Jos ei sitä uusperhekuviota saada toimimaan hyvin KAIKKIEN osalpuolten kannalta, on itsekästä ja julmaa tehdä siihen lisää lapsia. Asiat vain mutkistuvat. Hyvin toimiva uusperhe, missä kaikki tietävät paikkansa ja asiat sujuvat, on rikkaus. Niitä vain on vähemmän.. Vaikka taidot riittäisivät jotenkuten siihen parisuhteeseen ja yhteiseen keittiöön, niin sitten eivät enää riitä siihen, että exienkin kanssa saataisiin välit hyviksi. Ja se ei taida aina olla sen exän vika

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 01:09"]

Jos perustetaan uusperhe, pitäisi olla sen verran kapasiteettia, että kaikki asianosaiset voisivat kommunikoida keskenään. Ihan vain niiden lasten tähden. Uusperhe jossa lapset voivat hyvin, edellyttää sosiaalisia taitoja. Mutta jos niitä ei ole, niin ei niitä sitten ole. Toinen asia on sitten se, että vaikka molemmilla olis useampi lapsi, niin se yhteinen lapsi on vaan tehtävä. vaikka em asiat olis päin seiniä. Lapset sopeutuvat kaikkeen, mutta se ei tarkoita sitä että heillä olisi hyvä olla. Jos ei sitä uusperhekuviota saada toimimaan hyvin KAIKKIEN osalpuolten kannalta, on itsekästä ja julmaa tehdä siihen lisää lapsia.

[/quote]

Ei mitään lisättävää.

Vanhemmista lapsista tulee heittopusseja, jotka joutuvat sopeutumaan vanhempien uusiin kumppaneihin sukuineen, varsinkin teini-ikäiset eivät tuohon aina "taivu" hyväkäytöksisesti ja saavat sitten paskaa niskaan kun ovat niiiin "vaikeita"... Uuden äiti-/isäpuolen muksut saavat omat huoneet ja systeemit, teinille osoitetaan joku sohvanpätkä jostain nurkasta. Ja sitten tehdään se yhteinen rakkauden hedelmä joka vie sen vanhemman lopunkin huomion. 

Minusta kyse siitä osaako asettua toisen asemaan. Jos ajattelee vain omaa etua ei toimi. Kuviossa ei tarvitse olla kuin yksi joka kokee vain oman näkemyksensä oikeaksi ja se on siinä. Siltä puolivanhemmalta jos alkaa vaatia kohtuuttomia niin se ei onnistu.

Ei mikään.

Minusta uusperhe on lähtökohtaisesti parempi kuin pienperhe. Eikä pienperheyskään ota aivoon.

Jos en tiedä perheestä mitään, mikään ei vituta. Tuntemissani uusaperheissä on vituttanut lähinnä kaksi asiaa eli vanhempien kyvyttömyys käyttäytyä asiallisesti toisiaan kohtaan ja se "meidän perhe" -puhe.

Jos päädytään yhteishuoltajuuteen tai edes jonkinlaisiin säännöllisiin tapaamisiin, sen pitäisi olla aikuisille itsestäänselvää, että se lapsi ei ole mikään viestinviejä vanhempien mykkäkoulussa. Eikä varsinkaan mikään likasanko, johon puretaan negatiivisia tunteita exästä. Jos tietää tai edes epäilee, että ei voi saavuttaa aikuisia puhevälejä ihmiseen, joka on pettänyt, jättänyt tai jonka kanssa sukset ovat muuten vaan menneet ristiin, ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan.

Ihan silmittömästi vituttaa myös se, että puhutaan "meidän perheestä" tai "perheen kesken olemisesta", johon eivät sisälly puolison lapset aiemmasta liitosta. Etenkin, jos sekä äidillä ja isällä on uusi ja yhteinen lapsi uuden kanssa, tuollainen puhe on julmaa, välinpitämätöntä ja inhottavaa vanhempaa lasta kohtaan. Muutenkin ihmeellistä venkoilua väittää, että lapsella ja vanhemmalla ei ole perheyhteyttä. Jos ei kestä sitä, että omaan perheeseen kuuluu muitakin kuin omia lapsia, ei pitäisi mennä yhteen ja lisääntyä ihmisen kanssa, jolla on jo lapsi(a).

Tunnen myös hyviä ja toimivia uusperheitä, mutta tähänastisessa elämässä on vaikuttanut siltä, että ero ja etenkin uusperhe sen jälkeen houkuttelevat ihmisistä harvinaisen tehokkaasti esiin taipumuksen julmuuteen lapsia kohtaan.

No se, että keskeisimmäksi tulee aikuisten fiilikset ja tunnelma. Lapset kulkee siinä sivussa eikä niiden fiiliksiä paljon muisteta kuunnella. Mut hei, lapsihan on onnellinen kun aikuinen on! Mieti itse riittääkö toisen ihmisen onnellisuus oman onnesi lähteeksi.

Mustasukkaiset äitipuolet ja kähmivät isäpuolet. Tossukat omanapaiset biovanhemmat. Kokemuksella ja kuulotuntumalla. Viranomaiset ja "auttajat" ihan ulalla mistä on kyse.. Eli vahvasti negatiivinen merkitys. Terävöityisin tarkastelemaan kuinka lapset voivat jos kuulisin että kyseessä on uusperhe

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 02:46"] Eli vahvasti negatiivinen merkitys. Terävöityisin tarkastelemaan kuinka lapset voivat jos kuulisin että kyseessä on uusperhe

[/quote]

Tekisitkö sitten asialle jotain jos tämän terävöitymisen seurauksena toteaisit ettei lapset voi hyvin? Vai minkä takia koet tarpeelliseksi "terävöityä tarkastelemaan"?

Uusperheessä toki on haasteensa, se ei useimmiten ole mikään helposti koottava paketti. Mutta isoja eroja on myös ihmisten kyvyssä käsitellä ja hoitaa asioita.