Anoppi määräilee.
Olen sisustamassa aulatilaa. Anoppi sanoi että sinne pitää laittaa kirjahylly iso. En uskalla sanoa vastaan sille. Mut en halua isoa kirjahyllyä:( Lastenhuoneeseen tekee ehdotuksia ja jos olen laitellut verhoja tai uusia kalusteita, ei ikinä kehu. Haluaisin sisustaa aulatilan omanlaiseksi, mutta pelkään anopin arvostelevaa katsetta ja että hän tuo kotonta tavaraa siihen. Mitä teen?
Kommentit (14)
Aikuistu.
Useimmat lapset opettelevat vastaansanomista pian puhumaan opittuaan. Sitä sanotaan uhmaiäksi. Toinen hyvä itsenäisyyteen oppimisaika on murrosikä. Toivottavasti tätä ketjua lukee nyt sellaisten murkkujen vanhempia, joiden lapset osaavat tulevaisuudessa sanoa vastaan myös anopilleen!
Minä haluan kyllä nähdä sen anopin, jonka katse niin pelottava on. Voisitko pistää kuvan johonkin?
Ihan oikeasti aikuisena pitää oppia tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka eivät miellytä muita. Miten ihmeessä sinä voisit olla töissä, jos et kestäisi mitään arvostelua? Entä koulussa, olitko hikipinko kun halusit niin vimmatusti miellyttää opettajia.
Laittakoon anoppi omaan eteiseensä vaikka koko kirjaston, ja mahdollisesti anopin tuomat tavarat voitte kerätä laatikkoon ja viedä varastoon, jos ette oikeasti tarvitse niitä. Jos anoppi ei itse ymmärrä oman ja muiden ihmisten elämän eroa, niin kyllä sinun ja miehesi pitäisi ainakin itse ymmärtää.
No sitten laitat sen ison kirjahyllyn jos et kerran uskalla muuta tehdä tai vastaan sanoa. Simppeliä.
Sisustaa omanlaiseksesi etkä välitä anopin mahdollisista katseista. Etkä ole kiinnostunut anopin mielipiteistä ylipäätään sisustuksen suhteen. Voit sanoa reilusti ääneen ettet halua isoa kirjahyllyä ja sitten vaan pistät toisesta korvasta ulos mahdolliset vastaväitteet ja muut.
Asutko kenties anopin luona? Tai hänen vanhassa talossaan, maaseudulla jollain perintötilalla? Näissä tapauksissa on korrektia antaa anopinkin esittää omia toivomuksiaan, mutta omassa talossasi sisustat juuri niinkuin teidän perhe haluaa.
En asu anopin kanssa enkä maatilalla.
Vessassa on pyyheliinakyltit missä mieheni ja minun nimet. Kun anoppi käy vessassa kääntää minun kyktin seinäänpäin ettei nimeni näy. Mitä tämä on?
Aargh... Anoppi huisin hittoon sieltä ja teet niinkuin itse haluat - vai onko sinulla mielipiteitä? Anopille voit sanoa, että ehdottaa voi ja saatat jopa kuunnella, mutta se on siinä. Mitä ikinä teetkin, saa kelvata ja kommentteja ei tarvitse tulla yhtäkään ja jos tulee, niin tuossa on ovi. Yritä kuitenkin päättää haluatko anopin apua vai et, vai osaisitteko päättää miehesi kanssa ihan kahdestaan..
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 20:27"]Vessassa on pyyheliinakyltit missä mieheni ja minun nimet. Kun anoppi käy vessassa kääntää minun kyktin seinäänpäin ettei nimeni näy. Mitä tämä on?
[/quote]
Mielenvikaisuutta?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 20:27"]
Vessassa on pyyheliinakyltit missä mieheni ja minun nimet. Kun anoppi käy vessassa kääntää minun kyktin seinäänpäin ettei nimeni näy. Mitä tämä on?
[/quote]
Se on sitä, että olette hiukan pöhköjä kaikki. Yksi ei osaa kalustaa asuntoaan, koska muillakin on mielipiteitä. Toinen ei kestä, kun tuli vääränniminen miniä. Hae tukea muista ihmisistä, tuo on onneton resepti yksin kestettäväksi.
Palkkaa sisustussuunnittelija ja voit joka asiaan sanoa anopille et"se suunnittelija sanoi näin joten niin tehdään"...ja tuota voit hokea joka asiaan..;o) vaikea on anopin asiantuntijaa ylittää..ja kun pari vuotta menee niin olet oppinut jo pitämään pintasi anoppia vastaan.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 20:27"]
Vessassa on pyyheliinakyltit missä mieheni ja minun nimet. Kun anoppi käy vessassa kääntää minun kyktin seinäänpäin ettei nimeni näy. Mitä tämä on?
[/quote]
Se on sitä, että olette hiukan pöhköjä kaikki. Yksi ei osaa kalustaa asuntoaan, koska muillakin on mielipiteitä. Toinen ei kestä, kun tuli vääränniminen miniä. Hae tukea muista ihmisistä, tuo on onneton resepti yksin kestettäväksi.
[/quote]Osaan sisustaa hyvinkin. Mutta anoppi on ollut hyvin mutkikas.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 20:05"]
Olen sisustamassa aulatilaa. Anoppi sanoi että sinne pitää laittaa kirjahylly iso. En uskalla sanoa vastaan sille. Mut en halua isoa kirjahyllyä:( Lastenhuoneeseen tekee ehdotuksia ja jos olen laitellut verhoja tai uusia kalusteita, ei ikinä kehu. Haluaisin sisustaa aulatilan omanlaiseksi, mutta pelkään anopin arvostelevaa katsetta ja että hän tuo kotonta tavaraa siihen. Mitä teen?
[/quote]
Pitää vai voisi laittaa kaapin?
Millainen on arvosteleva katse?
Mitä jos vaikka kääntyisit sisustussuunnitelmissa miehesi puoleen ja laitatte kaapin johonkin jossa se teistä on hyvä?
Minä itse ainakin saatan innostua ajattelemaan vaikka ystävän kotona jos johonkin sopisi jotain mutta tarkoittaako se siis että tahdon määrätä heillä kaapin paikan?
Entä jos en sitten huomaa kehua ystävän sisustusta niin tarkoittaako se etten siitä pidä? Oletko puhunut ajatuksistasi miehellesi? Hän kun tuntee teitä molempia niin hän osaa varmaan sanoa että äitinsä ei tarkoita sillä pahaa tai mahdollisesti joku ele taas kertoo että pitää jostain jutusta?
Koita tutustua anoppiin, uskon että ajattelet jo perusnegatiivisesti hänestä ja aina kun odotat häneltä jotain niin sinä vahvistat lähinnä omaa negatiivista mielipidettä hänestä.
Opettele arvostamaan itseäsi, tekemään omat rajasi ja sanomaan niistä muille ihan rehellisesti, myös miehellesi ja anopillesi.
ÄLÄ jää matoksi.