Lue keskustelun säännöt.
Miten saada apua ahmimishäiriöön(?)?
25.06.2014 |
Usein ylensyöntiä ja joskus onnistun laihduttamaan viikon-kuukauden
Olen käynyt ravintoterapeutilla nyt reilun vuoden. Ja painon vaihteluni siinä ajassa ja ravintoterapeutinkin mittaamana: 78-72-81--69-76-70--83 Ja viimeisen kahden vuoden aikana paino on heitellut 59-83 välillä ja kuukaudessa jopa 10kilon muutos painoon tullut. Yritän koko ajan laihduttaa mutta en pysty olemaan syömättä. Joskus taas laihdutus lähtee sujumaan hyvin ja jopa 10kg kuukaudessa olen saanut pois. Haluaisin vaan pysyä normaalipainossa ilman jatkuvaa dieettiä ja kauheita syömishimoja. Kävin myös psykologilla tästä asiasta, mutta ei hän osannut auttaa. Ravintoterapeuttikin vaan antaa terveellisiä ruokavinkkejä, vaikka jo tiedän miten pitäs tehdä, muttei onnistu. Se nälkä ja ruuanhimo menee niin suureksi että tulen fyysisesti kipeäksi jos en anna itseni syödä mitä tekee mieli. Ihan perus aamupala, ruisleipä+leikkele+juusto+kurkku saattaa tulla ylös, ja sen jälkeen pizza pysyy hyvin sisällä. En jaksa tehdä mitään jos ruoka ei pysy sisällä, pakko syödä sillon jotain oikein hyvää. Ja toinen ongelma on päänsärky, buranaa menee 6x600mg päivässä jos rajoitan syömisiäni ja silti saattaa jomottaa päätä.
Kommentit (26)
Sisko sai apua Eiran sairaalasta. Siellä oli ainakin ennen syömishäiriöihin erikoistunut naislääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:43"]
Onko sun paikkakunnalla Syömishäiriöliiton vertaistukiryhmiä? Mua on auttanut sellaisessa käyminen tosi paljon!
[/quote]
En ole kuullut että täällä olisi :( Luulen että ravintoterapeutti olis vinkannu jos semmonen ois
AP
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:52"]
Jos ap vain kärsivällisesti pyrkisi normalisoimaan syömistään. Laihduttaminen, paastoaminen ja pakonomainen painontarkkailu aiheuttaa vastareaktiona ahmimista. Pahinta mitä voi tehdä on hypätä aterioiden yli sen vuoksi, että yrittää tasata edellisen illan ahmimista. Tämä on täysin tunteenomaiseta toimintaa, jossa on eräänlainen rangaistus-/morkkisperiaate. Koska eilen söin liikaa, nyt otan vahingon takaisin olemalla nälässä, etten liho. No illalla pokka taas pettää ja valmiina on uusi ruokarytmi, jossa päivän aktiivisin ja energiaakuluttavin jakso pinnistellään minimikalorein, kun taas illalla kehon lepovaiheessa vedetään kerralla koko vuorokauden kaloritarve ja sen yli. Seurauksena lihominen, turhautuminen ja uusi morkkis seuraavalle päivälle.
Paras tapa katkaista koko kierre, on sunnittella päivän ateriat etukäteen. Ateriaväli ei saa olla liian pitkä. Totuta itsesi säännölliseen ruokailuun. Syö ravinteikasta ruokaa: juureksia, kasviksia, hedelmiä, kalaa ja viljatuotteita. Samalla opetat itsellesi, ettet kuole nälkään, vaikka vähitellen pienennät ateriakokoja. Ahmimishäiriöinen on tottunut siihen, että kerralla on syötävä koko kaappi tyhjäksi, koska seuraava ateriasta ei ole tietoa. Nyt voit olla varma, että seuraava ruoka on jo muutaman tunnin päästä, eikä ole syytä vetää ruokapaniikkia. Vähitellen pääset ruuan ylivallasta eroon ja pystyt ajattelemaan jotain muutakin.
[/quote]
Sehän tässä onkin kun en ole nyt joulukuun jälkeen ollut päivääkään dieetillä tai sen kummemmin laskenut syömisiäni. Useimmiten vaan syön silti ihan liikaa ja jos tekee kovasti mieli ostaa herkkuja niin ostan niitä ja syön kunnes maha niin kipeä että hyvä jos suihkussa pystyy peseytymään kun tuntuu liikkuessa että halkee. Painoni on noussut 13kg tämän puolen vuoden aikana.
AP
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:54"]
Rasvainen karppaus auttoi mulla!
[/quote]
Sillä minäkin saan painoa alas aika vaivattomasti. Mutta en ole valmis sitoutumaan siihen ruokavalioon koko loppu iäkseni. Rajoittaa ihan liikaa sosiaalista elämää, ja haluan syödä niinkuin muutkin. Aina sai karpatessa olla omat eväät mukana ja mitään muiden tarjoomaa ei oikein voinut ottaa. Missään tapahtumissa harvemmin on karppi ruokaa saatavilla .
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 13:00"]
Sisko sai apua Eiran sairaalasta. Siellä oli ainakin ennen syömishäiriöihin erikoistunut naislääkäri.
[/quote]
Asun Iisalmessa
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 13:00"]
Sisko sai apua Eiran sairaalasta. Siellä oli ainakin ennen syömishäiriöihin erikoistunut naislääkäri.
[/quote]
Asun Iisalmessa
AP
[/quote]
Kuinka iso on ongelmasi? mekään ei asuta pääkaupunkiseudulla. fakta on vaan se, että asiantuntevaa apua syömishäiriöihin on todella vaikea saada Suomessa. tiedän mistä puhun koska vierestä seurasin perheenjäsenen kamalaa BEDi ja masennuskierrettä vuosia.'
-12
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 13:00"]
Sisko sai apua Eiran sairaalasta. Siellä oli ainakin ennen syömishäiriöihin erikoistunut naislääkäri.
[/quote]
Asun Iisalmessa
AP
[/quote]
Kuinka iso on ongelmasi? mekään ei asuta pääkaupunkiseudulla. fakta on vaan se, että asiantuntevaa apua syömishäiriöihin on todella vaikea saada Suomessa. tiedän mistä puhun koska vierestä seurasin perheenjäsenen kamalaa BEDi ja masennuskierrettä vuosia.'
-12
[/quote]
Kyllä tämä ongelma on aina häirinnyt minua ja monet keinot kokeiltuna, mikään ei toimi kauaa. Reilu 5v ollut tätä ongelmaa ja paino heitellyt paljon. Dieetit oli silloin aika rankkoja kun itsensä sai jotenkin niihin motivoitua. Nyt en oo tosiaan joulukuun jälkeen edes yrittänyt laihduttaa tai rajoittaa syömisiä, tuloksena +13kg. Varaa ei opiskelijana ole mihinkään yksityislääkäriin mennä. Kunpa vaan suomessa keskityttisiin hoitamaan ihmisten syömisongelmia jo ennen kun tulee vakavampia terveyshaittoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:52"]
Jos ap vain kärsivällisesti pyrkisi normalisoimaan syömistään. Laihduttaminen, paastoaminen ja pakonomainen painontarkkailu aiheuttaa vastareaktiona ahmimista. Pahinta mitä voi tehdä on hypätä aterioiden yli sen vuoksi, että yrittää tasata edellisen illan ahmimista. Tämä on täysin tunteenomaiseta toimintaa, jossa on eräänlainen rangaistus-/morkkisperiaate. Koska eilen söin liikaa, nyt otan vahingon takaisin olemalla nälässä, etten liho. No illalla pokka taas pettää ja valmiina on uusi ruokarytmi, jossa päivän aktiivisin ja energiaakuluttavin jakso pinnistellään minimikalorein, kun taas illalla kehon lepovaiheessa vedetään kerralla koko vuorokauden kaloritarve ja sen yli. Seurauksena lihominen, turhautuminen ja uusi morkkis seuraavalle päivälle.
Paras tapa katkaista koko kierre, on sunnittella päivän ateriat etukäteen. Ateriaväli ei saa olla liian pitkä. Totuta itsesi säännölliseen ruokailuun. Syö ravinteikasta ruokaa: juureksia, kasviksia, hedelmiä, kalaa ja viljatuotteita. Samalla opetat itsellesi, ettet kuole nälkään, vaikka vähitellen pienennät ateriakokoja. Ahmimishäiriöinen on tottunut siihen, että kerralla on syötävä koko kaappi tyhjäksi, koska seuraava ateriasta ei ole tietoa. Nyt voit olla varma, että seuraava ruoka on jo muutaman tunnin päästä, eikä ole syytä vetää ruokapaniikkia. Vähitellen pääset ruuan ylivallasta eroon ja pystyt ajattelemaan jotain muutakin.
[/quote]
Sehän tässä onkin kun en ole nyt joulukuun jälkeen ollut päivääkään dieetillä tai sen kummemmin laskenut syömisiäni. Useimmiten vaan syön silti ihan liikaa ja jos tekee kovasti mieli ostaa herkkuja niin ostan niitä ja syön kunnes maha niin kipeä että hyvä jos suihkussa pystyy peseytymään kun tuntuu liikkuessa että halkee. Painoni on noussut 13kg tämän puolen vuoden aikana.
AP
[/quote]
Millaisia ruokia ahmit? Usein on nimittäin niin, että ahmitaan herkkuja, joissa on paljon kaloreita ja sokeria, mutta vähän ravinteita. Paradoksaalisesti ahmimishäiriöinen kärsii usein vitamiinien, raudan puutteesta, koska ruokavalio on liian yksipuolinen. Mitä ravinteikkaampaa ruokaa, sitä helpommin myös elimistö ilmaisee olevansa "täynnä" ja kylläinen, koska on saanut kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Samalla pääset eroon väsymyksestä, voimattomuuden tunteesta sekä päänsärystä, jonka saa aikaan sokeriherkuilla.
Eli todellakin jos pitää ahmia jotain, syö marjoja, juureksia ja hedelmiä. Sokeristen ruokien ahmiminen nimenomaan pitää noidankehää yllä. Koita löytää muita mielihyvän lähteitä kuin herkut.
Minä kommentoisin tuota päänsärkyä. Jos vedät tuollaisia määriä buranaa, särky on vieroitusoireita. Älä hyvä ihminen riko suolistoasi tulehduskipulääkkeillä!
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00568
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irti ahminnasta - itsehoito-ohjelma.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 16:21"]
Minä kommentoisin tuota päänsärkyä. Jos vedät tuollaisia määriä buranaa, särky on vieroitusoireita. Älä hyvä ihminen riko suolistoasi tulehduskipulääkkeillä!
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00568
[/quote]
En usko että on vieroitusoireita. Kun syön vapaasti niin buranaa menee 4tablettia kuukaudessa max. Mutta heti kun aloitan ruuan vähentämisen niin alkaa se jatkuva päänsärky. Kestää yleensä pahin särky sen ekan viikon ja sen jälkeen päätä särkee semmoisina päivinä kun on nälkä, eikä normaali määrä ruokaa vie sitä nälkää pois.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Olen laihtunut ja lihonut kuukaudessa 10 kiloa. Laihiksella odotan koko ajan pääseväni taas vetämään herkkuja eli kierre on päällä.
Syön kaikkea kotiruuasta ranskalaisiin ja juustonaksuihin. Tykkään myös salaatista, mutta ei se mitään auta, jos sitäkin pitää syödä niin että napa rutisee.
Inhoan kilojani ja olen yrittänyt olla laihduttamatta ja hyväksyä itseni, mutta lihoin kamalasti. Mikään ei auta.
"Millaisia ruokia ahmit? Usein on nimittäin niin, että ahmitaan herkkuja, joissa on paljon kaloreita ja sokeria, mutta vähän ravinteita. Paradoksaalisesti ahmimishäiriöinen kärsii usein vitamiinien, raudan puutteesta, koska ruokavalio on liian yksipuolinen. Mitä ravinteikkaampaa ruokaa, sitä helpommin myös elimistö ilmaisee olevansa "täynnä" ja kylläinen, koska on saanut kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Samalla pääset eroon väsymyksestä, voimattomuuden tunteesta sekä päänsärystä, jonka saa aikaan sokeriherkuilla.
Eli todellakin jos pitää ahmia jotain, syö marjoja, juureksia ja hedelmiä. Sokeristen ruokien ahmiminen nimenomaan pitää noidankehää yllä. Koita löytää muita mielihyvän lähteitä kuin herkut."
Ahmin ihan mitä vain. Olen kokeillut jos terveellisten ruokien ahmiminen auttas ja söin 650g paketillisen marinoimatonta kanapihviä ja 3 tomaattia, join päälle vielä litran vettä. Ei lähteny "nälkä" edes ja siihenpä loppukin ne ruuat. En ainakaan kärsi proteiinin puutteesta. Kasvissosekeittoa oon myös koittanu, sitä meneekin se 3x400g ja sitten alkaa vaan kaipaamaan jotain uusia makuja, eikä nälkä oo lähteny. Vaikka kuinka syön salaattia lautasellisen ja siihen kanaa 100g ja vähän fetaa niin ei se nälkä/ahmimishimo lähde ennen kun kaloreita on kasassa riittävästi. Kanaa+salaattia saa vetää vaikka kuinka.
Yleensä ahmin ihan normaalia kotiruokaa, ihan mikä vaan käy. Myös ohrapuuroo ja peruna velliä menee 4 ihmisen annos kerralla. Ilman herkkuja olo ei oo mulle hankalaa kun mässään sitten siitäkin edestä normi ruualla. Varmaan herkkuja syödessä jää kaloritkin vähemmälle kun on niin äklö olo.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen oli lapsuutesi? Itse tajusin aikuisena, että siellähän se ylensyönti/ahmiminen on jo opetettu.
Omat vanhempani olivat sodan jälkeistä ikäpolvea, köyhyydessä ja puutteessa siis eläneitä, lapsia paljon. Molemmat vanhemmat sitten omaan elämään lähdettyään ovat koko aikuisikänsä olleet ylipainoisia. Ruoka maistui, koska tavallaan "korvasivat" sitä kun ei lapsena sitä ruokaa ollut. Ja sitten minulle vielä yritettiin korvata asiaa vielä enemmän. Meillä syötiin, ja paljon. Ei koskaan kasviksia, ei karkkipäivää, ei mitään rajoja eikä järkeä.
Järkytyin, kun aikuisena sain käsiini neuvolakorttini, ja siellä on merkintä, että olen ollut jo 1 vuotiaana ylipainoinen...
Myös lohtusyöminen alkoi jo lapsuudesta. Vanhempani olivat aika hukassa oman parisuhteensa ja lastenkasvatuksen kanssa, rikkinäisen ja turvattoman lapsuuden kun olivat molemmat itse eläneet. Esim. jos vanhempani riitelivät minun nähteni, riidan jälkeen äiti saattoi tuoda minulle suklaapatukan. Jos äitini menetti malttinsa ja huusi minulle, hetken päästä hän toi sovitteluna karkkipussin.
Kun olin sairaana, sängyn vieressä oli kasa herkkuja.. Jne.
Ja kärsin asiasta koko loppuelämäni. Vanhemmat tekivät minulle ison karhunpalveluksen. Suhteeni ruokaan ja terveelliseen syömiseen on tähän asti ponnisteluista huolimatta pysynyt vinksahtaneena.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 18:04"]
Millainen oli lapsuutesi? Itse tajusin aikuisena, että siellähän se ylensyönti/ahmiminen on jo opetettu.
Omat vanhempani olivat sodan jälkeistä ikäpolvea, köyhyydessä ja puutteessa siis eläneitä, lapsia paljon. Molemmat vanhemmat sitten omaan elämään lähdettyään ovat koko aikuisikänsä olleet ylipainoisia. Ruoka maistui, koska tavallaan "korvasivat" sitä kun ei lapsena sitä ruokaa ollut. Ja sitten minulle vielä yritettiin korvata asiaa vielä enemmän. Meillä syötiin, ja paljon. Ei koskaan kasviksia, ei karkkipäivää, ei mitään rajoja eikä järkeä.
Järkytyin, kun aikuisena sain käsiini neuvolakorttini, ja siellä on merkintä, että olen ollut jo 1 vuotiaana ylipainoinen...
Myös lohtusyöminen alkoi jo lapsuudesta. Vanhempani olivat aika hukassa oman parisuhteensa ja lastenkasvatuksen kanssa, rikkinäisen ja turvattoman lapsuuden kun olivat molemmat itse eläneet. Esim. jos vanhempani riitelivät minun nähteni, riidan jälkeen äiti saattoi tuoda minulle suklaapatukan. Jos äitini menetti malttinsa ja huusi minulle, hetken päästä hän toi sovitteluna karkkipussin.
Kun olin sairaana, sängyn vieressä oli kasa herkkuja.. Jne.
Ja kärsin asiasta koko loppuelämäni. Vanhemmat tekivät minulle ison karhunpalveluksen. Suhteeni ruokaan ja terveelliseen syömiseen on tähän asti ponnisteluista huolimatta pysynyt vinksahtaneena.
[/quote]
Kun olin ihan pikkulapsi niin minua kuulemma yritettiin karkilla lahjoa aika usein ja automatkoille annettiin karkkia että olisin hiljaa. No ei ne kuulemma toiminu ollenkaan sillon. Suunnilleen 5v asti muistan että aina on ollut karkkipäivä lauantaina, arkena ei syöty kun korkeintaan jäätelöö kesällä ja sit kylässä keksejä ym. Aika nuorena jo aloitin sen että synttäri juhlissa ym. mätin herkkuja ja äiti sit joutu vähän rajottamaan mua. Joskus 9-10v muistan kun se päätti kerrankin olla rajottamatta mun herkun syöntiä synttäreillä ja söinkin niin paljon että oksensin ja makasin sängyssä loppu päivän. Ylipainoinen en ollut lapsena. Ekan kerran tulin ylipainoiseksi 17 vuotiaana kun muutin omilleni.
AP
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 17:18"]
"Millaisia ruokia ahmit? Usein on nimittäin niin, että ahmitaan herkkuja, joissa on paljon kaloreita ja sokeria, mutta vähän ravinteita. Paradoksaalisesti ahmimishäiriöinen kärsii usein vitamiinien, raudan puutteesta, koska ruokavalio on liian yksipuolinen. Mitä ravinteikkaampaa ruokaa, sitä helpommin myös elimistö ilmaisee olevansa "täynnä" ja kylläinen, koska on saanut kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Samalla pääset eroon väsymyksestä, voimattomuuden tunteesta sekä päänsärystä, jonka saa aikaan sokeriherkuilla.
Eli todellakin jos pitää ahmia jotain, syö marjoja, juureksia ja hedelmiä. Sokeristen ruokien ahmiminen nimenomaan pitää noidankehää yllä. Koita löytää muita mielihyvän lähteitä kuin herkut."
Ahmin ihan mitä vain. Olen kokeillut jos terveellisten ruokien ahmiminen auttas ja söin 650g paketillisen marinoimatonta kanapihviä ja 3 tomaattia, join päälle vielä litran vettä. Ei lähteny "nälkä" edes ja siihenpä loppukin ne ruuat. En ainakaan kärsi proteiinin puutteesta. Kasvissosekeittoa oon myös koittanu, sitä meneekin se 3x400g ja sitten alkaa vaan kaipaamaan jotain uusia makuja, eikä nälkä oo lähteny. Vaikka kuinka syön salaattia lautasellisen ja siihen kanaa 100g ja vähän fetaa niin ei se nälkä/ahmimishimo lähde ennen kun kaloreita on kasassa riittävästi. Kanaa+salaattia saa vetää vaikka kuinka.
Yleensä ahmin ihan normaalia kotiruokaa, ihan mikä vaan käy. Myös ohrapuuroo ja peruna velliä menee 4 ihmisen annos kerralla. Ilman herkkuja olo ei oo mulle hankalaa kun mässään sitten siitäkin edestä normi ruualla. Varmaan herkkuja syödessä jää kaloritkin vähemmälle kun on niin äklö olo.
AP
[/quote]
Hankipa apteekista jokin rautaravintolisä. Sitten huomaan, että todellakin pyrit määrällä korvaamaan laadun. Eli aika yksitoikkoista ruokaa: maustamattomat broilerifileet, salaatit ja keitot. Puuroja ja vellejä suositellaan, koska niitä pidetään täyttävinä, mutta ovat todella maultaan yksitoikkoisia ja tavallaan "epätyydyttäviä" ruokia. Takaraivossa taitaa vieläkin olla se "diettiruoka". Panosta makuihin, mausteisiin ruuassa, niin että ruoka tyydyttäisi sinua myös maultaan. Broileri tomaatin kanssa on vielä aika laihdutusruokaa, mutta peruna lisäkkeenä ei olisi pahitteeksi.
Tiedän että tuntuu kamalta luopua periaatteistaan, käsityksistään siitä, mikä on terveellistä ruokaa tai mikä "kiellettyä", mutta ainoa keino päästä eroon pakkomielteisyydestä on löysätä kontrollia. Niin kauan kuin yrität hallita tilannetta kontrolloimalla syömistäsi, niin kauan syöminen kontrolloi sinua.
Ahmimishäiriöön todella liittyy myös psyykkinen puoli, ahdistus, pakonomainen syöminen. Syöminen saattaa olla jokin oma rituaali, jota et halua jakaa kenenkään kanssa. Haluat aikaa, tilaa itsellesi. Sylilapsesta asti syöminen on myös tapa rauhoittaa itseään. Mieti, mitä syöminen tarkoittaa sinulle. Mutta syöminen on myös kemiaa. Niin kauan kuin elimistö ei saa jotain tarvitsemaansa, se antaa signaalia "syö". Todennäköisesti tilanteessa yhdistyy nämä molemmat puolet.
Hei
Sain apua Sepram lääkkeestä. Tosin kuulin että joku on lihonut samasta lääkkeestä mutta uskon sen olleen enemmän masennuksen aiheuttamaa passiivisuutta.
Pari viikkoa on huono olo mutta sitten helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 07:17"]
Hei
Sain apua Sepram lääkkeestä. Tosin kuulin että joku on lihonut samasta lääkkeestä mutta uskon sen olleen enemmän masennuksen aiheuttamaa passiivisuutta.
Pari viikkoa on huono olo mutta sitten helpottaa.
[/quote]
Miten sait tämän lääkkeen? Olen kysellyt itselleni jotain lääkettä kokeiluun, mutta mitään ei ole edes ehdotettu.
AP
Sepram määrättiin minulle aluksi lievään masennukseen ja paniikkihäiriöön. Huomasin ilokseni että ahmimiskohtaukset menivät pois samaan syssyyn. Ruokahalu on normalisoitunut ja joskus huomaan nälän vasta kun heikottaa. Tuo ei tosin ole varmaan myöskään ihan tervettä. Joku tällä palstalla joskus kertoi että sama lääke oli määrätty ahmimiseen ja sen tuomaan ahdistukseen. Tsemppiä !
Tohon karppaukseen: itse en pysty syömishäiriöisenä mihinkään ruokavaliokikkailuihin, koska mieli kokee kaiken rajoittamisena. Pitää olla vapaus syödä mitä vaan ja samalla ottaa vastuuta siitä, ettei syö mitä vaan. Ikään kuin itse valitsee sen terveellisemmän vaihtoehdon, mutta ei siksi että haluaa laihtua yms.
t. 6, ei ap