Lue keskustelun säännöt.
Miten saada apua ahmimishäiriöön(?)?
25.06.2014 |
Usein ylensyöntiä ja joskus onnistun laihduttamaan viikon-kuukauden
Olen käynyt ravintoterapeutilla nyt reilun vuoden. Ja painon vaihteluni siinä ajassa ja ravintoterapeutinkin mittaamana: 78-72-81--69-76-70--83 Ja viimeisen kahden vuoden aikana paino on heitellut 59-83 välillä ja kuukaudessa jopa 10kilon muutos painoon tullut. Yritän koko ajan laihduttaa mutta en pysty olemaan syömättä. Joskus taas laihdutus lähtee sujumaan hyvin ja jopa 10kg kuukaudessa olen saanut pois. Haluaisin vaan pysyä normaalipainossa ilman jatkuvaa dieettiä ja kauheita syömishimoja. Kävin myös psykologilla tästä asiasta, mutta ei hän osannut auttaa. Ravintoterapeuttikin vaan antaa terveellisiä ruokavinkkejä, vaikka jo tiedän miten pitäs tehdä, muttei onnistu. Se nälkä ja ruuanhimo menee niin suureksi että tulen fyysisesti kipeäksi jos en anna itseni syödä mitä tekee mieli. Ihan perus aamupala, ruisleipä+leikkele+juusto+kurkku saattaa tulla ylös, ja sen jälkeen pizza pysyy hyvin sisällä. En jaksa tehdä mitään jos ruoka ei pysy sisällä, pakko syödä sillon jotain oikein hyvää. Ja toinen ongelma on päänsärky, buranaa menee 6x600mg päivässä jos rajoitan syömisiäni ja silti saattaa jomottaa päätä.
Kommentit (26)
Mulla on isoin ongelma tunteet. En oikein kestä negatiivisia tunteita kuten stressiä, ahdistusta ja suuttumusta. Olen useamman vuoden yrittänyt hoitaa itseäni ja syömisen suhteen olen löytänyt tavan syödä riittävästi. Se vaan tarkoittaa sitä, etten laihdu. Ja jos alan laihduttamaan, esimerkiksi maltillisesti 1500 kcal päivä, ratkean jonkun ajan päästä ahmimaan.
Jonkun aikaa saattaa mennä hyvin syömisten suhteen, mutta sitten tulee jotain stressiä ja elämän vastoinkäymisiä ja ikäänkuin vahingossa alkaa syömään tunteisiinsa. Ja hups, paino on taas noussut ja mieli synkkä. Ja sitten syö taas lisää :(.
Pitäisi varmaan saada ammattiapua kulkemaan rinnalle pidemmäksi aikaa, että oppisi käsittelemään tunteitaan ilman syömistä. Ja muistaisi sen kun taas vastoinkäymiset iskevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun paikkakunnalla Syömishäiriöliiton vertaistukiryhmiä? Mua on auttanut sellaisessa käyminen tosi paljon!
Oletkin jo näköjään hakenut apua monelta taholta, ja sinua ei ole osattu auttaa. Vaikea siihen on sitten mitään lisää oikeastaan sanoa, jos psykologi ja ravitsemusterapeuttikaan ei ole voinut auttaa... Jos olet pääkaupunkiseudulla ja on varaa mennä yksityiselle, Syömishäiriökeskusta voisin suositella. Itse kävin siellä Patrik Borgilla, joka on ravitsemustieteilijä, mutta sain myös paljon hyviä pointteja psykologiseen puoleen...
Oma ahmimishäiriötarinani on sellainen että pidin vuosikymmenet itse omaa ahmimsitani yllä dieeteillä. Mutta koin, ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Jos kerran olin ahminut kuukauden ja lihonut 10 kg, koin että pakkohan nyt on ottaa tiukka ote ja puuttua asiaan ennen kuin lihon 50 kg! Harmi vaan että ne pikadieetit lisäsivät ahmimishimoja, minkä tosin tajusin vasta kun Borg asian minulle selitti. Kuureillani sanoin kropalleni, että nyt on nälkäkausi ja hengenhätä, ja totta kai sellaisen jälkeen keho haluaa syödä ja paljon, siltäkin varalta että jos uusi nälkäkausi tulee.
Lopulta ratkaisu minulle oli sallivuus ja sen hyväksyminen että alkuun ehkä jopa lihon. Niin kävikin, 3 ekaa kuukautta Patrikin ohjeilla lihoin jonkin verran, nelisen kiloa. Söin paljon, mutta en ahminut. Mutta 3 kk jälkeen kroppa ilmeisesit uskoi ettei nälänhätä enää olekaan tulossa, ja vähensi syömishimoja, niin että aloin syödä sen verran vähemmän että paino alkoi laskea. Hitaasti ja rauhallisesti mutta kuitenkin. Nyt minulla ei ole enää vuosiin ollut mitään oireita syömishäiriöstä, mikä on pääasia. Ihan niin hoikka en ole kuin aikoinani tavoittelin: tavoitteeni oli 53 kg, nyt painan 62 kg. Mutta paljon parempi tämäkin kuin se että pahimmillani painoin 86 kg ja lisäksi olin kroppaa ja mieltä kuluttavassa ahmimisen ja dieettaamisen kierteessä.
Jos ap vain kärsivällisesti pyrkisi normalisoimaan syömistään. Laihduttaminen, paastoaminen ja pakonomainen painontarkkailu aiheuttaa vastareaktiona ahmimista. Pahinta mitä voi tehdä on hypätä aterioiden yli sen vuoksi, että yrittää tasata edellisen illan ahmimista. Tämä on täysin tunteenomaiseta toimintaa, jossa on eräänlainen rangaistus-/morkkisperiaate. Koska eilen söin liikaa, nyt otan vahingon takaisin olemalla nälässä, etten liho. No illalla pokka taas pettää ja valmiina on uusi ruokarytmi, jossa päivän aktiivisin ja energiaakuluttavin jakso pinnistellään minimikalorein, kun taas illalla kehon lepovaiheessa vedetään kerralla koko vuorokauden kaloritarve ja sen yli. Seurauksena lihominen, turhautuminen ja uusi morkkis seuraavalle päivälle.
Paras tapa katkaista koko kierre, on sunnittella päivän ateriat etukäteen. Ateriaväli ei saa olla liian pitkä. Totuta itsesi säännölliseen ruokailuun. Syö ravinteikasta ruokaa: juureksia, kasviksia, hedelmiä, kalaa ja viljatuotteita. Samalla opetat itsellesi, ettet kuole nälkään, vaikka vähitellen pienennät ateriakokoja. Ahmimishäiriöinen on tottunut siihen, että kerralla on syötävä koko kaappi tyhjäksi, koska seuraava ateriasta ei ole tietoa. Nyt voit olla varma, että seuraava ruoka on jo muutaman tunnin päästä, eikä ole syytä vetää ruokapaniikkia. Vähitellen pääset ruuan ylivallasta eroon ja pystyt ajattelemaan jotain muutakin.
Mua on auttanut asian työstäminen psykologilla. Luovuin toiveesta nopeasta laihtumisesta, vaan pääasia on terveen ruokasuhteen löytäminen. Noudatan säännöllistä ruokarytmiä: syön paljon ruokaa kuudella eri aterialla noin peruskulutukseni verran. Tämä on pitänyt mut kylläisenä ja pitänyt näläntunteen pois. Samaan aikaan olen pyrkinyt tunnistamaan tunnesyömiseen liittyviä triggereitä ja tietoisesti työstänyt tunnepuolta.
Patric Borg on kirjoittanut hyvin tästä aiheesta. Katso esim. http://patrikborg.blogspot.fi/2011/10/hairiintynyt-syominen-osa-1-ahmimisen.html
Toivottavasti löydät sulle sopivan ammattilaisen toipumisesi tueksi! Voimia!