Lue keskustelun säännöt.
Koko elämäni on silkkaa esittämistä
25.06.2014 |
Yläasteella ja lukiossa mulla oli pakkomielle saada hyviä numeroita, niiden kautta sain positiivista huomiota. Pääsin ensiyrittämällä sisään yliopistoon ja nyt opiskelen alaa, joka ei tunnu yhtään omalta mutta kaikkien muiden mielestä olen juuri oikeassa paikassa. Kerron kaikille kuinka loistava kesätyöpaikka minulla on vaikka oikeasti en viihdy siellä yhtään. Asun yhdessä poikaystäväni kanssa, olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, mutta oikeasti en ole onnellinen ja haluisin olla sinkku. Perheen mielestä hän on unelmavävy ja poikaystävä hehkuttaa suhdettamme kokoajan. Kaikkien mielestä olen ilopilleri, aina positiivinen ja energinen, mutta useimmiten tuntuu että voisin vain räjähtää ja kiljua. Minulla on paljon tuttuja ja kavereita mutta vain kaksi oikeaa ystävää, joille voin olla juuri se mikä olen. Ehkä pelkään että jos en ole se sosiaalinen, energinen ja hurmaava tyttö niin menetän kaiken ympärilläni olevan. Esittäminen on jo niin luontaista että on helppo peittää totuus mutta pelkään että tätä menoa olen hermiraunio. Saan ahdistuskohtauksia mutta silloin sanon vain että menen vessaan, toiseen huoneeseen tai lenkille ja kokoan itseni parissa minuutissa.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä tyttö, miten kuvittelet jaksavasi tuota lopun elämää? Kaikki pitävät sinusta varmasti ihan omana itsenäsi, luultavasti vielä enemmänkin. Esittäminen ei useinkaan näytä aidolta ja aidoista ihmisistähän me kaikki pidämme. Ei sinun tarvitse esittää mitään! Tuo rooli takuulla vaan vaikenee muuten. Mieti nyt tulevaisuuden työelämää ja esim vanhemmuutta. Siinä on haastetta kylliksi ilman esittämisen taakkaa.
Kaikki menestyjät tekevät tuota, aste-eroja on paljon. Et ehkä kadehdi niitä, joilla seurapiiriä ei ole.
Lopeta esittäminen. Tee sitä mistä pidät.
SINUN EI TARVITSE MIELLYTTÄÄ KETÄÄN MUUTA KUIN ITSEÄSI.
Olet ilmeisesti älykäs. Lue kirjoja vaikka toisista uskonnoista, buddhalaisuudesta, itsensä kehittämisestä, itsensä hyväksymisestä, onnellisesta elämästä.
Sinun ei tarvitse täyttää kenenkään muiden (irrationaalisia) toiveita.
----
Keskity siihen mikä tekee sinut onnelliseksi. Opettele se mikä tekee sinut onnelliseksi. Ole rehellinen itsellesi. Löydä oma soulmate. Et ole kenenkään kulissiesine.
t. Sami
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehkä pelkään että jos en ole se sosiaalinen, energinen ja hurmaava tyttö niin menetän kaiken ympärilläni olevan."
tämä on varmaan key point... jos olisit jotain muuta et menettäisi mitään.
jos et pidä mistään ympärilläolevasta feikistä, miksi pelkäisit että menetät sen.
älykkäänä naisena sinulla on mahdollisuus löytää jotain aidompaa seuraa, joka on myös älykästä.
kenelläkään ei ole pakko olla esityksen vuoksi parasta poikaystävää, työpaikkaa, opiskelupaikkaa jne... se on pakko vain jos arvioit itseäsi sen asteikon mukaan, koska kuvittelet/välität että muut arvioivat sinua sen asteikon mukaan. jos unohdat tuon sosiaalisen arviointiasteikon niin olet vapaa tekemään mitä haluat.
Sami on ihana! Samoin 8!
Voisitteko vastata minun kysymykseeni tyranni-isästä toisessa ketjussa, jos olette vielä hereillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 03:16"]
Sami on ihana! Samoin 8!
Voisitteko vastata minun kysymykseeni tyranni-isästä toisessa ketjussa, jos olette vielä hereillä?
[/quote]
kirjoitin muuten myös tuon 8. t. Sami :)
ehkä olis terveellistäkin että flippaisit ja tapahtuisi se mitä pelkäät ja menettäisit kaiken.. sitä kautta varmaan huomaisit olevasi ensimmäistä kertaa vapaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei ap! ymmärrän tunteesi hyvinkin ja pystyin kertomuksestasi samaistumaan itseeni. olin nuorempana juuri samanlainen toisten 'mielistelijä' varsinkin juuri vanhempieni. yritin miellyttää kaikkia, että muilla vaan olisi hyvä olla ja itsestä viis.. vasta kun vähän alta nelikymppisenä kyllästyin totaalisesti itseeni ja muiden miellyttämiseen, aloin miettiä ja kelata elämääni mistä se valtava miellyttämisen halu johtuu. ei se itsestään tule joku sen aiheuttaa, näin ainakin minä uskon.
kun ymmärsin mistä se miellyttämisen tarve on lähtöisin, alkoi pikkuhiljaa helpottaa. tein töitä itseni kanssa, ei mun tarvii alistua vanhempieni tai kenenkään mielipiteisiin tai tahtoon mulla on ihan oma elämä ja omat mielipiteet. ja hallelujah usko pois ap kyllä helpotti! joten ap säkin olet aikuinen nainen ja elät omaa elämää, älä anna muiden sanella sitä. selvitä mistä toi sun alistuminen johtuu, vaikka terapeutin avulla jos itse et siihen syytä löydä vasta sitten pääset siitä eroon. älä ap pilaa omaa elämääsi noin vaan hanki se oma elämä! hyvää kesää sulle!
Kuulostaa siltä, ettei romahdus ole enää kaukana. Aloita muuttamaan elämääsi pienistä asioista, hanki joku uusi, epätyypillinen harrastus, joka voimaannuttaa sinua. Käy läpi niitä syitä, miksi haluat niin kovin miellyttää muita. Käy läpi konkreettisia muutosvaihtoehtoja. Kaikkea ei ehkä kannata muuttaa kertarysäyksellä, mutta aloita jo tänään sanomalla 'ei' johonkin, jonka yleensä suostut tekemään muiden takia.