Yli nelikymppisenä esikoisensa saaneita linjoilla?

Olen 39, täytän neljäkymmentä. Ei ole lapsia. Olen aina ollut sellainen tyttömäinen eikä ole oikein tähän asti pysähtynyt ajattelemaan, että pitäisi toimia jos lapsia haluaa. Vaikka tärppäisi tänä päivänä, niin esikoisen saadessani tulisin olemaan 40 täyttänyt. Todennäköisempää tietty on, että aikansa kestää ja tulen olemaan vanhempikin. Onko _ketään_ muuta, jotka olisivat havahtuneet ihan esikoista yrittämään tässä iässä? Jotain tsemppaavia sanoja, please? Olen fyysisesti hyväkuntoinen ja uskon jaksavani, vaikka olisinkin pikkulapsen äidiksi vanhimmasta päästä. Luulen myös että pää on kasassa eikä tämän ikäisenä hätkähtele niin pienestä kuin nuorempana. Miten teillä muilla on mennyt, jos nyt ketään vastaavan tilanteen kokenutta on linjoilla? En siis ole vielä yrittämässäkään, mutta havahtunut nyt siihen, että joo-o, olisi syytä toimia.