Te jotka olette selvinneet miehen uskottomuudesta

Varmaankin yksi syy on että tämä toinen nainen jätti hänet:-D. Väsyi odottamaan sitä miehen arpomista että jättääkö perheensä vai ei.  Ja toinen se että sanoin että nyt kun tiedetään missä mennään niin voidaan yhdessä parantaa parisuhdetta. Ekan kerran mies on puhunut avoimemmin siitä mikä mättää ja minä myös eli ollaan vähän hahmotettu missä on menty metsään. Haluaisin uskoa että jos pyrimme molemmat tekemään parhaamme asian eteen niin se voisi johtaa johonkin hyvään. Mies ainakin välittää vielä vähän minusta, toivon että enemmänkin.

En jaksanut lukea koko ketjua. Ikävintä oli, kun sain visvasyylät raskauden alkuvaiheessa. Mies oli hommannut ko sukupuolitaudin ja jouduin ikäviin toimenpiteisiin.

Mietin alussa jatkuvasti kostoa. Yksi osa kostoani oli olla niin ihana vaimo kun mahdollista. Huomasin itsekin mieheni palvovan ihanaa vaimoaan eli minua. Mies oli valmis ihan mihin tahansa suhteemme eteen. Vuosia meni mutta nyt olemme onnellisia.

En ole enää uskonut yksiavioiseen suhteeseen sen jälkeen kun mies petti. Kun sitä tarkemmin ajattelin niin pettymysten ja vaaleanpunaisen, romanttisen parisuhdekuvan sijaan hyväksyin ettei parisuhde ole mistään satukirjasta. Ja vielä myöhemmin, ei se seksi ole pahinta vaan jos jättää perheen pelkän ihastumisen takia. Moni pettää vaan ei jää kiinni.

Vaimoni petti vuosi sitten. Kova paikka kun itse olen raitis, urheilullinen ja kohtalaisen näköinenkin. Vieras mies oli ylipainoinen, viinanhuuruinen sukulaismies. Jonkin Leppilammen olisi vielä joissain olosuhteissa ymmärtänyt, vaikka paha sekin. Anteeksi voi yrittää antaa, mutta luottamus ei palaa koskaan.

Mua ei olis loukannut se niin paljon jos miehellä olis ollut joku "kännitoilailu". Sen sijaan pitkään suunnitelmallisesti petti ja on ollut varmaan ihan korviaan myöten rakastunut siihen naiseen. En minäkään usko että parisuhde on pelkkää onnea ja auvoa, ei se meilläkään ole ollut mutta harmi että oli sitten sitä ihanuutta toisen naisen kanssa. Välillä leikin ajatuksella että mies olisi lähtenyt sen naisen matkaan ja huomannut parin vuoden päästä ettei se sitä onnea ja auvoa ollutkaan. Mutta oikeasti olen tietysti tyytyväinen että mies jäi ja lapsilla säilyi ehjä koti. Nyt vaan sitä parisuhdetta sitten parsimaan kokoon. Olen tosi kateellinen kaikesta mitä miehellä oli sen naisen kanssa. Haluaisin itsekin kokea sellaista läheisyyttä ja tunnetta.

Niin en tiedä miten pystyn vielä luottamaan mieheen. Luulen että ainakin saattaisin taas huomata jos jotain on pielessä. Mutta mitä se toisaalta auttaa jos toinen pystyy valehtelemaan päin naamaa ettei toista naista ole? Mutta ainakin jos vaikuttaa että meidän välillä on asiat ok ja mies on avoin niin silloin pystyn ehkä luottamaan ettei muita naisia ole. Varmaan sitten alan taas epäillä ja kytätä jos mies on pahalla päällä jne. Meillä on kulissit kunnossa mutta tuntuu että mun elämä on jotain saippuaoopperaa.

Mitä mies on tehnyt asian käsittelemiseksi?

Meillä mies on pettänyt minua, mutta tällä hetkellä tuntuu, että asiat ovat vain parantuneet. Hän on käynyt sp-tautitesteissä. Mies on aloittanut terapian ja käy myös itsenäisesti terapiakäyntien välillä läpi asioita. Tällä hetkellä tuntuu, että parisuhteemme on parempi kuin koskaan. Olemme käyneet myös parisuhdeterapiassa.

Mikäli mies olisi yrittänyt vain yksin selvitä ilman ulkopuolista apua, niin en olisi kyllä enää tässä.

Minun mieheni on pettänyt minua. Alkuun olin todella rikki. Keskityin selviytymään arjesta. Hoidin lapsia, siivosin ja kävin töissä. Keskityin hoitamaan raha-asioita kunnolla ja kerrytin vähän omaa rahaa. Ajattelin joka päivä eroa ja siihen liittyviä käytännön asioita. Unelmoin omasta asunnosta. Tein pesäeroa ja ostin pari juttua itselleni "uuteen kotiin". Joulu oli tulossa ja ajattelin handlata sen ihan vaan lasten takia yhdessä. Miehen äidille kerroin hienovaraisesti tilanteestamme, koska olimme menossa sinne joulunviettoon. Tämä oli miehelleni ymmärrettävästi ehkä kovin paikka. Asia tuli julki, vaikka en puhunut mitään pettämisestä. Kerroin vain, että mieheni on kiinnostunut toisesta ihmisestä ja meillä on vähän tulehtuneet välit. Joulu meni peloistani huolimatta hienosti. Otin seuraavaksi virstanpylvääksi kesän. Sitten syksyn jne.

Meillä minua helpotti se, ettei asiaa lakaistu maton alle. Vei monta vuotta rakentaa luottamusta uudelleen.  Minä olin päättänyt, että jos sopiva tilaisuus tulee, niin petän kostoksi. No.. Eräs nuoruuden ihastus sattui kuvioihin mukaan, mutta en halunnutkaan pettää. En vaan voinut tehdä niin. Omatunnolle teki kyllä hyvää, että tunsin että kyllä kelpaisin vielä muillekin. Kävin mielessäni läpi asioita ja totesin, että haluan yrittää nykyisessä suhteessani.

Lopetin kihla ja vihkisormuksen käytön. Kerroin miehelle, että sormukset palaavat sormiini kunhan avioliittomme on niiden arvoinen. Opettelimme keskustelemaan asioista, aikaisemmin emme osanneet keskustella. Suhteemme olemme saaneet parempaan kuntoon ja toista ei pidä enää itsestäänselvyytenä. Tapahtuneesta on monta vuotta aikaa. En mieti enää eroa. Olen onnellinen, että lapset ovat saaneet kasvaa kodissa jossa molemmat vanhemmat rakastavat heitä. Siinä olimme viisaita, että pidimme lapset irti riidoistamme. Tottakai lapset vaistoavat että kaikki ei ole kunnossa, mutta ehkä se on sitä elämää..

3 korjaa: ei omatunnolle vaan itsetunnolle :) Saattaapi olla muitakin kirjoitusvirheitä, pyydän anteeksi. Asia tulee varmaan kuitenkin selväksi.

Olemme varmaankin menossa keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Olemme kyllä yrittäneet keskustella koko ajan mutta toivon että saisimme ammattilaiselta jotain hyviä vinkkejä. Toivon että vielä pääsemme tästä yli ja meilläkin parisuhde tulisi paremmaksi.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 22:54"]Olemme varmaankin menossa keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Olemme kyllä yrittäneet keskustella koko ajan mutta toivon että saisimme ammattilaiselta jotain hyviä vinkkejä. Toivon että vielä pääsemme tästä yli ja meilläkin parisuhde tulisi paremmaksi.

[/quote]

oletteko olleet välillä erossa? Oletan että olet ap? :)

Hyvä, että olette menossa juttelemaan. Meillä selvittiin ilman ammattiapua, mutta varmaan se olisi helpottanut oloa. Se oli minusta todella tärkeää, että asia tuli jollekin julki edes vähän. Se olisi minusta ollut luokkaavinta, että toinen pettää ja asia painellaan villaisella. On ehkä klisee, mutta aika parantaa.

Toivon sinulle jaksamista PALJON. Iso urakka on teillä edessä. Muista pitää erityistä huolta itsestäsi ja itsetunnostasi. Selkä suoraksi, sinä et ole tehnyt mitään väärin. Ota joku ajallinen maali, johon tähtäät. Ehkä se helpottaa sinua vähän. *halit*

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 23:02"]

Hyvä, että olette menossa juttelemaan. Meillä selvittiin ilman ammattiapua, mutta varmaan se olisi helpottanut oloa. Se oli minusta todella tärkeää, että asia tuli jollekin julki edes vähän. Se olisi minusta ollut luokkaavinta, että toinen pettää ja asia painellaan villaisella. On ehkä klisee, mutta aika parantaa.

Toivon sinulle jaksamista PALJON. Iso urakka on teillä edessä. Muista pitää erityistä huolta itsestäsi ja itsetunnostasi. Selkä suoraksi, sinä et ole tehnyt mitään väärin. Ota joku ajallinen maali, johon tähtäät. Ehkä se helpottaa sinua vähän. *halit*

[/quote]

3

Emme ole olleet erossa. Olemme lasten takia "näytelleet" normaalia perhettä tässä arjessa ja yrittäneet tilaisuuden tullen aina puida asiaa. Saimme lapset yhdeksi viikonlopuksi isovanhemmmilleen ja käytimme tämän ajan asian pohtimiseen ja keskusteluun. Luottamus on vaikea saada takaisin koska mies pystyi niin pitkään salaamaan kaiken. Pettäminen on jatkunut vuoden ajan. Puoli vuotta sitten aavistin jo että kaikki ei ole kunnossa ja kysyin asiasta mutta mies kielsi kaiken. Sama toistui pari kuukautta sitten. Vahingossa miehen henkilökohtaisista tavaroista sain tämän selville niin ettei voinut enää kieltää. Ei halunnut satuttaa kuulemma. 

No nyt yritetään jatkaa tätä. Olen loukkaanutunut ja surullinen mutta en enää vihainen kun viha on "kulunut" jo minusta. Jossain vaiheessa toivoin että mies kuolisi. Olen ymmärtänyt asioita jotka ovat johtaneet pettämiseen ja yritämme nyt niitä asioita parantamalla parantaa parisuhdettamme niin että se voisi jatkua ja sillä olisi myös tulevaisuus vuosienkin päästä.

Vähän väliä minulle nouseen mieleen kuitenkin ajatuksia miten mies on suunnitellut menojaan ja järjestänyt tilaisuuksia pettämiseen, salannut ja valehdellut. Ja myös se miten ihanaa heillä on ollut yhdessä kun minulla ei taas ole ollut mitään.

Kiitos tsempeistä! Olen tosi yksin tämän asian kanssa koska en voi oikein jakaa tätä kenenkään kanssa. En halua että asia tulisi lasten tietoon. Varmasti auttaa että pääsen juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa asiasta. Mutta mukava myös kuulla että muut ovat selvinneet tästä tilanteesta vielä jatkaen parisuhdettaan. Yleensä aina ensin tulee se "jätä se sika"-kommentti mutta asiat eivät ole mustavalkoisia. Meillä on lapsia ja myös pitkä historia. Lisäksi tiedän myös itsessäni olleen vikoja ja tehneeni virheitä. Mies oli tietysti se joka petti, mutta en minäkään ole ollut se täydellinen vaimo.

Kysy mieheltäsi, miksi hän haluaa olla sinun kanssasi. Pelkät lapset eivät voi olla syy hänelle, koska isä voi olla muutenkin. Noin pitkään jatkunut epärehellisyys on kyllä aika hankala juttu.. Pidä itsestäsi huolta.

Mies petti kerran. Tunnusti asian ja pyysi anteeksi. 

Miten olen jatkanut? Suljin koko asian pois mielestäni. Ei varmaan pitkällä tähtäimellä mikään paras ratkaisu....