Pienin ikäero, jolla ei ole koko ajan täysin uupunut?
Eli toista lasta haaveilemme, esikoinen nyt 9kk. Kuitenkin arki kahden pienen kanssa pelottaa...
Haluaisimme lapsille mahdollisimman pienen ikäeron, mutta toisaalta ettei esikoinen olisi enää ihan "vauva". Kokemuksia?
Kommentit (17)
No meillä se klassinen kaksi vuotta. Hyvä ikäero.
Meille tulossa ikäeroa 1v 10kk ja tuntuu hyvältä ajatukselta kun esikoinen on nyt 1v 4kk ja mukavan reipas ja osaa yksin jo tehdä asioita yms.
Ei pieni ikäero ole mikään autuus. Lapset saattavat sitten nahistella ja tapella koko ikänsä keskenään. Tämä "ne leikkivät sitten yhdessä, eikä meidän tarvitse tehdä mitään" -ajattelu on pelkkä illuusio ja myytti. Luultavasti saatte olla erotuomareina, leluista ym. tapellaan ja vanhempien huomiosta taistellaan käyttäytymällä poikkeavasti = riehumalla.
1,5 vuotta meillä ollut hyvä. Esikoinen ei enää vauva ja uhmakin alkoi silloin kun kuopus jo vähän isompi
Meillä ikäeroa 1,5 v ja ihan hyvin meni kaikki, molemmat tosin suht helppoja lapsia. Ei tuohon mitään sääntöä ole, joku uupuu vaikka olisi isokin ikäero, lapsilla voi olla sairauksia jne.
Meillä lapsilla ikäeroa 1v 2kk. Oli kyllä aika rankkaa. Kuopus oli itkuinen vauva. Noh, kyllä siitäkin selvittiin :) toisaalta nyt kun esikko 2v ja kuopus 10kk, niin touhuavat pieniä hetkiä keskenään! :) esikoinen esittelee vauvalle leluja, vauva ryömii isosisaruksen perässä ja välillä naureskelevat keskenään :) :) :)
3,5 vuotta ikäeroa ja se on minusta hyvä. Isompi on jo aika itsenäinen (vessakäynnit, osaa syödä itse, osaa pukea jne).
Minulla ja omalla veljellä sama ikäero ja muistan että leikittiin kyllä paljon yhdessä lapsina ja aikuisina tuo ikäero ei tunnu missään.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:42"]0,
siis nolla lasta.
Ihan yhtä tyhmä vastaus kuin on kysymyskin.
On vähän nääs yksilöllistä toi "uupuminen"... Jotkut on reippaita ja toiset ei.
Jotenkin kuulostaa, että taidat uupua aikast herkästi tai onko se vaan muotia pullamössö-Suomessa? Täällä ihmiset uupuu jo, kun pitää kävellä postilaatikolle hakemaan aamun lehti...
[/quote]
Aikast tylyä kommentointia.. Kysyin kokemuksia, ja juu tiedän että tämä on ikuisuusaihe, mutta haluan kuulla ihan konkreettisesti kuinka ihmiset ovat pärjänneet kahden pienen lapsen kanssa. Kukaan ei varmaankaan voi kiistää, etteikö se ainakin ajoittain olisi haastavaa.. Ilmiön yleisyys ei tee siitä yhtään sen väheksyttävämpää. T.ap
Ekan ja tokan ikäero 3 v, tokan ja kolmannen 1 min. Ihan hyvin toimi molemmat ikäerot.
No, mitä olen kaverin lapsia katsellut, niin 1,5 v on liian pieni ikäero. Esikoinen ei osannut vielä edes puhua, kun pikkusisarus syntyi. Lapsilla on ollut alusta asti kahnausta, jo kun kakkonen oli vauva, niin esikoinen osoitteli vauvaa ja vauvansänkyä aina, kun äidillä oli vauva kainalossa. Eli olisi halunnut, että äiti laittaa vauvan pois ja pitää häntä.
Nyt ovat jo kouluikäisiä. Mutta ikuiset tappelu- ja riitapukarit. Kun heillä kyläilee, ei ole sellaista hetkeä, ettei nuo kaksi saisi kinaa aikaiseksi. Eivät ole oikein koskaan tulleet toimeen keskenään, sisaruskateus kai niin suurta.
Heidän kolmas lapsi syntyi, kun keskimmäinen oli 3v, eikä kuopusta kohtaan ole kummallakaan isommalla lapsella sen kummempia antipatioita. Joten sanoisin, että sopiva ikäero on minimissään 3 vuotta.
Itsellä on 6 vuoden ikäero sisarukseeni ja minusta se oli hyvä. Minulla oli jo ihan omat jutut ja olin jo kohta kouluun menossa, en tuntenut sisarkateutta vaan vain iloa, kun sisarus syntyi.
Riippuu lapsista ja riippuu äidistä. Ei oikeasti ole sitä oikeaa vastausta. Jollakin mammalla on kädet täynnä ja kaikki hässäkkää yhden tavallisen vauvan kanssa. Toinen hoitelee kolmea alle 3-vuotiasta ja siinä sivussa kodin, yrittäjyyden ja suvun asiat. Mieti omaa jaksamistasi rehellisesti ja siitä päättele itsellesi vastaus.
Meidän kaksi vuotias oli tosi rankka enkä olisi kyllä jaksanut toista siinä, synnytin toisen kun esikoinen oli tasan kolme vuotias, oli jo omatoiminen ja viihtyi leiikimässä itsekseen, osasi värittää, tykkäsi sisaruksesta ja hoisi sitä, katsoi jo piirrettyjä, osasi pukea, käydä vessassa ja syödä itse. Riitti että oli seurana ja pystyi itse imettämään ja hoitamaan pientä. Nyt ne leikkivät keskenään ja ikäero ei ole mielestäni liikaa..
Meillä nuorin syntyi kun esikoinen oli 3,5 v ja keskimmäinen 1,5 v.
En ole ollut lasten takia väsynyt (sillä tavalla kuin kysyit, toki tietysti satunnaisesti) vielä ollenkaan. Ja luusisi sen väsyn jo tulleen, kuopus täyttää kohta 15 vuotta.
Meillä 3v ikäero oli paljon iisimpi kuin 1.5v ikäero.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:42"]
0,
siis nolla lasta.
Ihan yhtä tyhmä vastaus kuin on kysymyskin.
On vähän nääs yksilöllistä toi "uupuminen"... Jotkut on reippaita ja toiset ei.
Jotenkin kuulostaa, että taidat uupua aikast herkästi tai onko se vaan muotia pullamössö-Suomessa? Täällä ihmiset uupuu jo, kun pitää kävellä postilaatikolle hakemaan aamun lehti...
[/quote]
Mistähän muuten tulee tää käsitys, että "ennen vanhaan" äidit eivät uupuneet? Kyllä uupuivat, ajatus aiempien sukupolvien kaikkivoipaisuudesta ei perustu mihinkään. Ja se on ihan fakta, että vauva yhdistettynä pieniin sisaruksiin on raskasta.
2 vuotta on liian pieni ikäero mielestäni ja kokemuksestani
0,
siis nolla lasta.
Ihan yhtä tyhmä vastaus kuin on kysymyskin.
On vähän nääs yksilöllistä toi "uupuminen"... Jotkut on reippaita ja toiset ei.
Jotenkin kuulostaa, että taidat uupua aikast herkästi tai onko se vaan muotia pullamössö-Suomessa? Täällä ihmiset uupuu jo, kun pitää kävellä postilaatikolle hakemaan aamun lehti...