Jos pitäisi pättää, millä tavalla haluaisit kuolla?

Giljotiinilla pää poikki... olisi nopea kuolema.

Luulisin, että suurin osa haluaa tuota samaa.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 00:18"]Luulisin, että suurin osa haluaa tuota samaa.

[/quote]

Niinpä. Kuka haluaisi pitkän ja tuskallisen kuoleman?

Mutta kuinka suuri riski onkaan, että unilääkkeet eivät vaikuta toivotulla tavalla ja aamulla herääkin puoliksi halvaantuneena. Siinä sitten loppuelämä pyörätuolissa. Helppo ja nopea kuolema. Niimpä.

T:unilääkkeillä itsemurhaa yrittäneem sisko

Jos putois niin korkeelta et ehtis matkalla kuolla janoon niin se olis aika mielenkiintosta.

Räjähtämällä. Vanhana ja iloisena, lapsenlapset jo nähneenä. Onnettomuudessa, jossa kukaan muu ei loukkaantuisi. Tai rauhallisesti nukkuessa.

Spermaan tukehtumalla.

Atomipommin päähänputoaminen ois aika kiva.

En haluaisi ikinä kuolla (joo tosi todennäköistä tiedän, varsinkin kun minulla on ainakin neljä vakavaa fyysistä tautia) mutta jos on pakko valita niin mahdollisimman vanhana (minun tilanteessani max 60 on realistinen) ja mieheni vieressä ilman kipuja.

Niin että menisin parvekkeelle, sitoisin köyden kiinni kaiteeseen ja toisen pään jalkaani. sitten kieputtaisin rautalankaa kaulani ympärille ja kiinnittäisin rautalangan päät kiinni köyteen. Sen jälkeen liimaisin pikaliimalla kädet kiinni korviini ja hyppäisin alas.

eli loppupeleissä roikkuisin jalastani parvekkeen kaiteessa ja rautalanka katkaisi pääni jota käteni jäisivät roikottamaan.

toivon että naapurin kusipäinen rouva sais samalla sydärin kun näkisi.

Kauheaa ajatella mieluisinta tapaa kuolla. Ensimmäisenä mieleen tuli paleltuminen. Jäsenet menisivät tunnottomaksi ja vaipuisi uneen.

Vaihtoehtoisesti palaminen tai hukkuminen olisi hirvein tapa kuolla.

70 vuotta nuoremman naisen kanssa harjoitetun seksin aiheuttamaan ylirasitukseen.

t. Mies

Mitenkäs Neil Gaimanin kuvaus Ikuisissa Öissä menikään....

Rakastellessani kahta nuorta neitoa villiintyneiden elefantien talloessa päälleni orgasmin hetkellä.

Jotain molekyylihappoa päähän kaadettuna; pään ritisevä "Snap! Crackle!&Pop!" olisi viimeinen tietoisuuteni poiminta maailmasta.

Nyt.

No kyllä se hidas ja tuskallinen kidutus olisi aika nannaa!

Ihan sama, kunhan vaan kuolis mahdollisimman pian. Ei kitumalla mielellään kumminkaan.

Vanhana sitten kun on valmis ja kivuttomasti. Epäilen kyllä vähän etten taida olla koskaan valmis. Rakastan elämää.

Mä en haluais kyllä koskaan hukkua.... kauhea tunne. :-/

Jollain tapaa haluaisin valmistautua kuolemaan, toisaalta en. Haluaisin tilaisuuden hyvästellä lähimmät, varmistaa, että kaikkien on hyvä olla. Toisaalta usein mietin, miltä tuntuisi tietää lähdön olevan lähellä, mikä tapaaminen on viimeinen.

Syöpä tulee aika monelle. Usein aika kivulias tapa kuolla. Mutta todennäköisyyksien puolesta se on aika iso prosentti. Luulisin, että jos tulisi syöpä, jonka ennuste on huono, tekisin itsemurhan saatuani muuten asiat järjestykseen.

Olen elämässäni yrittänyt itsemurhaa useamman kerran nuorena. Sellainen luuseri kyseessä.