Lue keskustelun säännöt.
Milloin eron tuoma ahdistus loppuu?!
30.05.2014 |
Erosin poikaystävästäni noin kuukausi sitten. Jumalaton ahdistus koko ajan päällä ja yksinolo vituttaa/pelottaa (siis illat, vkloput jne). Ikävä miestä on kova, mutta vissiin paluu yhteen ei ole vaihtoehto. Ystäviä minulla on paljon, mutta ei niissäkään voi jatkuvasti roikkua.
Milloin tämä helpottaa??!
Kommentit (7)
Pahinta kestää puolisen vuotta, sen jälkeen alkaa hellittää hiukan ja kahden vuoden kuluttua kipu on enää olematonta. Neljen vuoden päästä et enää tunne mitään.
Apua on, jos saat hänet auttamaan itseäsi erossa, saat hänet tekemään jotain sellaista joka saa sinut ymmärtämään että yhteenpalaaminen ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa a, mulla sama tilanne, avoerosta vähän reilu kuukausi. Ero oli mun päätös ja oikea sellainen, mutta nyt olen niin yksinäinen ja hajalla koko ajan että pelkään kohta ottavani miehen takaisin ja aloittavani kaiken paskan uudestaan ettei tarvitsisi olla aina yksin. Päivät menee ihan OK, yöt ja viikon loput ne mullakin pahimmat. En siis osaa auttaa, mutta et oo ainoa. Mulla ei kyllä ole edes niitä kavereita
Yksinäisyyden hetkiä tulee ja silloin on tosiaan vaarana, että palaa takaisin suhteeseen, joka ei kuitenkaan toimisi, jos toinen osapuolikin on siihen suostuvainen. Itselle kävi niin. Kaduttaa todella. Pitäisi vaan ajatella, että päivä päivältä olo on parempi ja vuoden kuluttua varmasti jo ihan siedettävä.
Voi jumankekka. Vaikka miestä edelleen rakastan, en kyllä ajatellut, että tätä kestää vuosia/vuosia?! Se olisi liian paljon minulta pois...
Hitto kun ei osaa mitään laastariakaan mistään metsästää!
Ja mies varmaan on kohta jo uudessa suhteessa. Liekko jättävä osapuoli viruu samoissa fiiliksissä edes viikkoja?
-ap
Pikkuhiljaa se helpottaa.. Riippuu kai suhteenkin kestosta ja millä perustein tuli ero.,
Minulla 3v kestänyt ahdistava suhde päättyi. 6 vuotta sitten. Mies oli aika narsistinen ja itsetuntoni oli lytyssä eron tullessa. Käpristelin ekat kuukaudet kotona ja aina kun halusin soittaa miehelle lähdin ulos kävelylle tai salille. Lopullisesti Minua auttoi matkustelu ja omillr siiville nousu. Matkustellessa tutustuin mukaviin ihmisiin ja löysin myös romansseja jotka auttoivat minua tuntemaan itseni taas eheäksi naiseksi.
Sittemmin en ole kaivannut miestä paikkaamaan yksinäisyyttäni vaan nautin nykyään mieheni seurasta hänen takiaamn :) jos eroaisimme olisin surullinen lastemme takia, mutta itse pärjäisin..
Kai se pitää kokea se pohjalla käynti kunnes osaa taas uida syvemmissäkin vesissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin vuoden yhdessä (vain, tiedän...). Oli suunnitelmia ja unelmia, pieniä ja isoja. Ero tuli ihan puskista ja selitykseksi sain kliseisimmät paskat. "En lähde etsimää sinua parempaa vaimomatskua", "en halua, että erotaan niin, ettei nähdä enää ikinä", "olisin surullinen, jos en näkisi sinua enää koskaan", "haluan miettiä mitä haluan elämältäni" jne jne jne... :(
-ap
up