Lue keskustelun säännöt.
Mitä mulle yöllä tapahtui? :( Pelottaa!
11.06.2014 |
Eli en ole tässä paljoa saanut nukuttua. Ensinnäkin valvoin aluksi kierrellen sängyssä myöhään. Kaikki elämäni kurjat asiat tuntuivat puskevan samalla pintaan, lisäksi aloin pelkäämään rasahduksia, kaikki tuntui vaan yksinkertaisesti ylitsepääsemättömän pahalta. Saatoin takertua ahdistumaan pienistä yksittäisistä tekemättömistä/tehdyistä asioista ja epäilemään olenko elänyt oikein millään tavalla, olenko koskaan ollut onnellinen jne.
Kuin ihmeen kaupalla lopulta kuitenkin nukahdin joksikin aikaa, mutta näin painajaisia, joista heräsin hikisenä ja sydän hakaten. Mutta toisella kerralla heräsin keskeltä unta, en edes muista nähneeni painajaista, mutta heräsin vaan kamalaan paniikkiin. Itkin ja pyörin tuskissani ja ajattelin, että kaikki romahtaa. Sydän hakkasi niin, etten kuullut mitään. Mutta varsinaista kuolemanpelkoa ei tullut, päinvastoin tuntui, että kuolisinpa, en kestä tätä kauheutta.
Voiko tuo olla joku yksittäinen ahdistuskohtaus, vaikka ei ihan tyypillisesti tullut kaikkia samoja oireita? Olen ollut stressaantunut ja paljon muutoksia elämässä, suuria tunteita ja muuta. Jääkö nuo usein yksittäisiksi jos iskee näin aikuisiällä?
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 06:27"]
Kyllä on ahdistuskohtaus. Se aiheuttaa juuri painajaisia, sydämentykytystä jne. Miten voisit lievittää sitä ahdistusta?
[/quote]
Niinpä, sen haluaisinkin tietää. :( On monia asioita, jotka menneisyydestä jääneet kummittelemaan mieleeni ja koen itseni koko ajan epäonnistuneemmaksi ihmiseksi. Terapeuttia kai se on pakko alkaa etsiskelemään. Mutta miten saisin nyt näin ensi alkuun katseeni tulevaan ja lopetettua ahdistusta aiheuttavat kehää kiertävät ajatukset, jotka puskevat väkisellä mieleen? Onko jollain vinkkejä, mikä auttanut? ://
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
illalla kirjoitat kaikki ahdistusta aiheuttavat asiat paperille niin ei tarvitse niitä enää yöllä miettiä. Tällaisen ohjeen olen joskus jostain lukenut, en tiedä toimiiko.
Tsemppiä, olin ihan samassa tilanteessa vielä marraskuussa, juuri samanlainen paniikkikohtaus: heräsin yöllä, sydän hakkasi luin hullu ja koin ihan älytöntä kuolemanpelkoa, korvissa soi jne.
Menin lääkäriin, enkä saanut psykologin apua kuten halusin, vaan venlafaxinia ahdistukseen. Kaikista eniten lääke on minulla vaikuttanut unien kautta. Unet ovat nimittäin niin pärähtäneitä, että. Aluksi en saanut mitään oireita, mutta annostuksen noustua 150mg sain ahdistavia painajaisia, oli vaikeaa ylipäänsä edes nukkua lääkityksen takia. Myös aiheista, joita en ole koskaan tietoisesti pelännyt.
Teki mieli lopettaa koko lääkitys, mutta aloin sen sijaan itsekseni laskemaan sitä hiljalleen. Villit unet ovat jatkuneet, mutta olen oppinut nukkumaan niiden kanssa. Unien aiheet ovat mm. Koulukiusaamista no yms, mutta koska näen niitä nyt jatkuvasti ja alitajuntani on alkanut yhdistämään näitä "demoneita" arkipäiväisiin asioihin, olen päässyt asioista osittain yli, ja sana kehitys jatkuu.
Suosittelen myös mindfulnessia, ja sitä että tietoisesti kankaat tuomitsemasta itseäsi. Tiedän jälkimmäisen olevan hyvin haastavaa, koska oma pää sanoo että pitää hävettää ja katua ja ahdistua, ja ainakin omalla kohdalla minkäänlainen ylpeys tai tyytyväisyys ei ole ollut edes sallittua. Kuitenkin, kun hoksaan mollaavani itseäni, vitsillä tai ei, annan olla, ja ajattelen jotain päinvastaista hetken aikaa. Tsemppiä, koeta olla vähemmän tuomitsevat itseäsi kohtaan, toivottavasti saat apua ja vertaistukea.
Kiitos, kiitos! Lueskelin tästä muiltakin sivustoilta ja keskusteluista ja hieman helpottaa, että on näköjään niin kovin yleistä. Mutta kun ei koskaan ennen ole tapahtunut niin järkyttävän omituinen olo yöstä vaan pysyy, mutta eiköhän helpota päivän mittaan. Ihmettelen kun yleensä vaan soitan heti jollekin kun tulee pienikin epävarmuuden, surun tai pelon tunne, mutta nyt vain panikoin yksin kotona.
Kiitos vinkeistä ja tuosta tietoisen läsnäolon harjoittelemisesta olen kuullutkin. Muutama tainnut suositellakin nyt kun mietin. Kunpa tämä nyt ei vaan enää toistuisi vaan jäis yksittäiseen kertaan. :( Tsemppiä sinne ruudun toiselle puolellekin!
Itse ainakin heti ahdistuksen tullessa hengitän syvää, keskityn vaan just siihen hetkeen ja kerron itselleni että kaikki on hyvin, on vaan tää hetki jne. Kannattaa siirtää huomio muualle esim. lukea jotain kepeetä kirjaa tai vaikka selata puhelimella jotain hömppäsivua. Sitten kun yrität nukkua ajattele pieniä ja kivoja asioita. Jos sulla on joku harrastus tai mielenkiinnon kohde niin vaikka siihen liittyviä asioita. Ajattele huomista päivää, mitä on ohjelmassa ja mitä kivaa voisit tehdä (ellei sitten just arjen kiire ja tehtävät asiat nimenomaan aiheuta sitä ahdistusta). Ajatusten hallitseminen on aika vaikeaa mutta siinäkin kehittyy ajan myötä.
En itse mene ikinä nukkumaan ellen ole väsynyt. Se johtaa just tohon kieriskelyyn ja asioiden vatvomiseen ja ahdistus tulee varmasti kun ei oo muuta tekemistä kun pyöritellä ajatuksia päässä. Sitten ei ainakaan saan unta tuntikausiin.
Oon myös käyttäny mielleharjotuksia, esim. henigtän sisään ja uloshengityksellä kuvittelen puhaltavani ahdistusta ulos kunnes olen "puhdas". Välillä annan ajatusten virrata ja kun tulee ahdistava ajatus niin huomioin sen mutta en takerru siihen. Tarkastelen sitä ikäänkuin objektiivisesti ja siirryn eteenpäin.
Netistä löytyy googlettamalla paljon vinkkejä ja terapeutilta tietysti saa lisää. Toivottavasti tää on vaan hetkellinen elämäntilanteeseesi liittyvä ongelma. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele, että tämä olo kyllä menee ohi ajan kanssa. Huomenna on uusi päivä. Asiat voidaan järjestää.
Kyllä on ahdistuskohtaus. Se aiheuttaa juuri painajaisia, sydämentykytystä jne. Miten voisit lievittää sitä ahdistusta?