Voiko suru ja alakuloisuus todella näkyä naamasta?

Olen 33v ja mulla on nyt parin vuoden aikana tullut silmien väliin ne sibelius-rypyt. Ihan kuin koko ajan olisin otsa kurtussa. Kenelläkään tutulla ei ole vielä tässä iässä näitä eikä monella vanhemmallakaan. Mietinkin, että koska olen ollut nyt monta vuotta alakuloinen ja arkeen väsynyt, niin johtuisiko nuo siitä? Mulla on huono parisuhde, ei ystäviä, ei harrastuksia tai mitään ja lapsillekin vain tulee tiuskittua. Jos mieli olisi positiivinen ja iloinen, niin olisiko noita kurttujakaan? Lähtisikö ne pois jos saisin itseni piristettyä jotenkin iloisemmaksi? Vai onko nuo nyt vaan tuossa ja sillä selvä?

Olen kauhean vihaisen näköinen aina noiden takia... Ne ei ole mun mielestä mitään sellaisia iän tuomia juonteita vaan just niin kuin kurtistaisin otsaa koko ajan.

Vai olenko tuijottanut liikaa tietokoneen ruutua...?