Olen niiiin sekasin

Tänään juoksulenkillä törmäsin yhteen tuttuun kivaan mieheen, sovittiin, että juostaan tietty reitti samaa matkaa ja sitten sen reitin varrella sille tuli jotenkin huono olo ja pysähdyttiin ja käveltiin. Käveltiin jonkun aikaa ja se sanoi, että sen on pakko istua hetkeksi. Mä istuin siihen sen viereen sellaselle kalliokohdalle ja kokeilin pulssia, tuntui tasaiselta ja mies muutenkin näytti olevan ihan ok. Sitten se vaan pisti toisen kätensä mun takaa mun ympärille ja veti mua lähemmäs itseään ja sanoi, että nyt alkaa helpottaa. En oikeen osannut sanoa mitään, mutta tuntu hyvältä istua sen lähellä ja pidettiin kädestäkin kiinni hetki. Jossain vaiheessa sanoin, että nyt pitää lähteä ja hölkättiin tiettyyn kohtaan yhdessä. Ja se sanoi ottavansa muhun yhteyttä. Siitä loppumatkan juoksin yksin kotiin ja mitään en oo saanut tehtyä nyt.